Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli / 413-414 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karsten ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

A. P. Karsten.

Karsten, Petter Adolf (s. 1834), kuuluisa
suom. sienientutkija. Yliopp. 1856, fys.-mat.
kand. 1857, fil. lis. 1860.
Toimi aluksi
luonnontieteiden opettajana Turussa,
Tampereella ja
Pietarsaaressa; nimitettiin 1864
Mustialan
maanviljelysopistoon kasvi- ja
eläintieteen lehtoriksi; erosi
tästä virastaan 1908.
Professorin arvonimi 1900.
— K:n laajat
systemaattiset tutkimukset, joissa
etupäässä Suomesta on
selitetty sadoittain tieteelle
uusia lajeja, käsittävät
kaikkia sieniluokkia ja
erityisesti
basidiomyseettejä. Hänen tieteellisistä
teoksistaan mainittakoon:
„Sydvestra Finlands Polyporeer” (1859,
väitöskirja), „Synopsis Pezizarum et Ascobolorum
Fenniaæ” (1861), „Fungi Fenniæ exsiccati” I-X
(1861-70), „Monographia Pezizarum fennicarum”
(1869), „Mycologia fennica” I-IV (1871-79),
„Rysslands. Finlands och den skandinaviska
halföns hattsvampar” I II (1879, 1882), „Finlands
rost- och brandsvampar” (1884), „Revisio
monographica atque Synopsis Ascomycetum in Fennia
hujusque detectorum” (1885), „Sphæropsideæ
hujusque in Fennia observatæ” (1890), „Icones
selectæ Hymenomycetum Fenniæ” I-III (1888-91),
„Kritisk öfversigt af Finlands basidsvampar”
(1889), sekä tähän kolme lisäystä „Tillägg”
I-TIt (1892-98), „Finlands mögelsvampar” (1892),
„Finlands Basidsvampar” (1899), „Symbolæ ad
mycologiam fennicam” I-XXXII (1870-93),
„Fragmenta mycologica” I-XLIV (1883-96). J. I. L.

Karstimaa on saanut nimensä Itävallan
Karst-vuoristosta, jossa se tyypillisenä esiintyy.
Tavataan siellä, missä on liukenevaa kivilajia,
varsinkin kalkkikivivuoristoissa. —
Hiilihappoinen vesi liuentaa kalkkikiveä: sentähden
sadevesi valuessaan halkeamiin kaivaa itselleen teitä
vuoriperustan sisään ja muodostaa
tippukiviluolia ja maanalaisia jokia. Joet
tulevat jälleen esille jossain alempana tai
juoksevat maan alla mereen saakka. K:n
ajoittaiset järvet ovat veden täyttämät tai tyhjät
aina sen mukaan, onko maanalaisen veden pinta
niiden pohjan yläpuolella vai ei.

K:lle ovat ominaiset myös doliinit (ks. t.),
kattilamaiset syvennykset. Uvalat ja poljet
ovat pitkulaisia umpilaaksoja, suurempia kuiu
doliinit. Niitä pidetään tektonisina
laskeumalaaksoina. Lukemattomia välimuotoja on.
Karrenfeldit esiintyvät paljailla rinteillä.
Kalkkikivi liukenee epätasaisesti. Sentähden
vesi muodostaa uomia ja teräväsärmäisiä
kampamaisia kohopaikkoja, jotka tekevät
liikkumisen hyvin vaikeaksi. Koska
runsassateisessakin karstimaisemassa vesi ainoastaan vähissä
määrin pysyy maan päällä, on karstimaa yleensä
kuivaa seutua. Rapautumistulokset ovat
hedelmälliset, mutta vesi huuhtoo ne metsättömissä
seuduissa ylängöltä alempiin paikkoihin kuten
doliineihin. Ylängöt ovat siis usein todellista
erämaata, jonka synkkää vaikutusta
„karrenfeldit” lisäävät. — Lukuisista karstiseuduista
mainittakoon vielä Etelä-Ranskassa, Venäjällä ja
Jamaican saarella sijaitsevat sekä Yhdysvalloissa
Alleghany-vuorten ja Mississippin väliset
luola-seudut. E. T.

Karstula. 1. Kunta, Vaasan l., Laukaan
kihlak., Karstulan nimismiesp.; kirkolle
Myllymäen rautatienasemalta 56 km. Pinta-ala 1,269
km², josta viljeltyä maata 9,715 ha (1901);
maatilain lukumäärä 373; manttaalimäärä 29 73/216;
talonsavuja 370, torpansavuja 311, muita savuja
349 (1907); as. 8,959 (1909); 1,535 ruokakuntaa,
joista inaanvilj. pääelinkeinonaan harjoitti 1,090
(1901). 863 hevosta, 4,138 nautaa (1908). —
Kansakouluja 9. Oma kunnanlääkäri ja
sairashuone sekä apteekki. Säästöpankki. —
Riuttaniemen, Kalmulehdon ja Nopolan sahat, 2
osuusmeijeriä, 2 höyry- ja 6 vesimyllyä. — Kirkonkylässä
taistelu 21 p. elok. 1808, jolloin kenraali’
Vlastov löi Otto v. Fieandtin. Historiallisia
muistomerkkejä: Karstulan taistelun aikuinen,
kanuunankuulain runtelema talli ja „Fieandtin kivet”.
— Luonnonnähtävyytenä mainitaan
Mulikanmäki. — 2. Seurakunta, konsistorillinen,
Porvoon hiippak., Jyväskylän rovastik.;
perustettu Saarijärven kappeliksi 1775; erotettiin
omaksi kirkkoherrakunnaksi 15/3 1858. V. 1907
nostettiin kysymys Kyyjärven
kansakoulupiirin muodostamisesta omaksi
kirkkoherrakunnaksi, johon myös liitetään osia Alajärven
seurakunnasta. Kirkko, puinen, rakennettu 1853, korj.
1904. L. H-nen.

Kartago ks. Karthago.

Kartamiini ks. Carthamus tinctorius.

Kartankutistuminen, karttapaperin aikain
kuluessa tapahtuvasta kutistumisesta johtuva
muutos kartan alkuperäisessä mittakaavassa.
Jos kartta on piirretty laudalle pingoittaessa
kostutetulle paperille tai runsaasti vesivärillä
väritetty, kutistuu se piankin melkoisesti. Sama
on painettujen karttain laita. Kutistumisen tai
venymisen suuruus määrätään prosenteissa
pituusmitoissa tapahtuvasta muutoksesta
(kutistuminen +, venyminen —). Koska täysin
muuttumatonta paperia ei voida valmistaa, koetetaan
karttain tavallista kutistumista poistaa sillä,
että ne heti alussa piirretään hiukan
suuremmiksi kuin mitä niiden mittakaava näyttää.

O-i O.

Kartanonkylä (l. Kartano), rälssitila
Ypäjän kirkolla; päätila kaikkine ulkotiloineen
yhteensä 11 manttaalia ja n. 6,916 ha (14,000
tynnyrinalaa). Omistajat (eri aikoina) :
valtioneuvos Gauger, sitten D. A. Collin ja nykyjään P. A.
Collin. Päärakennus vanhantyylinen,
yksikerroksinen. — Tilan alueella juustomeijeri, höyrysaha
ja höyläyslaitos. Lähin rautatienasema Ypäjä
(10 km). L. H-nen.

Kartano-oikeus (ruots. gårdsrätt), kokoelma
oikeusohjeita, joiden alaisia olivat kuninkaan
linnain (kartanoitten) ja ajoittain myöskin
aateliston linnain ja kartanoitten väki. K. sisälsi
etupäässä kurinpitosäännöksiä, mutta määräsi
myöskin tavallisista rikoksista rangaistuksia,
jotka olivat kovemmat kuin yleisen lain
määräämät. K:tta käytettiin sekä Ruotsissa että
Tanskassa ja Norjassa. Ruotsin vanhin k.
lienee Maunu Eerikinpojan ajoilta (1319-63). Eerik
Pommerilaisen k:tta (15:nnen vuosis. alulta)

Karsten Kartano-oikeus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>