Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karsten ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
saivat myöskin sovelluttaa valtaneuvoskuntaan
kuuluvat piispat ja aatelismiehet sekä kuninkaan
hovimiehet ja virkamiehet. 16:nnella ja 17:nnellä
vuosis. julkaistiin Ruotsissa useita
kuninkaallisia kartano-oikeussääntöjä, mutta aatelisto koetti
turhaan saada oikeutta sovelluttaa niitä
kartanoissaan. Vasta 1671 aateliston onnistui saada
julkaistuksi erityinen k. eli kotikuri-sääntö,
jonka mukaan se sai rangaista palvelusväkeänsä
sakoilla, ruumiin rangaistuksilla ja vankeudella,
mutta tämän säännön sovelluttaminen
kiellettiin jo 1675. V. 1719 annetuissa aateliston
erioikeuksissa luvattua k:tta ei milloinkaan
toteutettu, vaikka aatelistolle v:n 1723 erioikeuksien
mukaan pysytettiinkin oikeus kurittaa
talonpoikiansa ja palvelusväkeänsä. J. F.
Kartanpiirustustaito tulee kysymykseen
enemmän alkuperäisten karttain suunnittelussa
ja tekemisessä kuin valmiitten karttain
jäljentämisessä. Viimemainittu työ vaatii yksinomaan
teknillistä kätevyyttä ja tunnollista koneellista
työtä, alkuperäisen kartan laatiminen edellyttää
sitäpaitsi kartanpiirtäjältä (kartografilta)
monenmoisten maantieteellisten, geodeettisten y. m.
seikkain tuntemista. Kartoitus- ja mittaustyöt
sekä vanhemmat kartat antavat piirustajalle
työhön tarpeelliset ainekset. Jos kartta
käsittää siksi pienen alueen, ettei sitä tarvitse
missään erityisessä projektsionissa tehdä (esim.
tiluskartta), sijoitetaan valitun mittakaavan
mukaisesti ko’ordinaattiensa perusteella kartalle ensiksi
kolmio- ja monikulmiopisteet sekä näiden varaan
mittalinjat, joilta käsin sittemmin kartoittaessa
tehtyjen muistiinpanojen ja piirrosten avulla
kaikki yksityisseikat mittainsa mukaan kartalle
lyijykynällä piirretään. Lopuksi kartta
piirretään puhtaaksi tussilla ja väritetään. Kartan
laatiminen on siis etupäässä konstruktiivista
laatua; sen tekeekin tavallisesti sama henkilö, joka
on toimittanut kartoitustyön. Virallisiin
tiluskarttoihin käytetyistä, eri seikkoja osoittavista
merkeistä (signatuureista) sekä yleensä karttain
piirtämisestä ja värittämisestä on kaikissa
maissa annettu erityiset yksityiskohtaiset
määräykset. — Topografisia ja maantieteellisiä
karttoja varten on laskettava ja piirrettävä
asteverkko (ks. t.) valitussa projektsionissa (ks.
Karttaprojektsioni) ja mittakaavassa.
Asteverkon avulla sijoitetaan kartalle kaikki
tähtitieteellisesti ja geodeettisesti määrätyt
pisteet ko’ordinaattiensa perusteella.
Kartoitustöiden tai muiden karttain antama ainehisto
pienennetään kartan mittakaavaan, jonka jälkeen
peruspisteiden nojalla ja jakamalla asteverkko
yhä pienempiin osiin, ruutu ruudulta sijoitetaan
ja piirretään aluksi n. s. situatsioni, s. o.
vesistöjen rantapiirteet, joet, tiet, rajat, kaupungit
y. m. s. Maan pinnanmuodon kuvaaminen
tapahtuu tämän jälkeen joko erityisillä hienoilla, maan
kaltevuussuunnassa vedetyillä varjostusviivoilla
tai värivarjostuksella, joka tehdään sitä
tummemmaksi. kuta jyrkempi kaltevuus on.
Topografikartoilla osoitetaan pinnanmuoto usein vielä
erityisillä korkeusviivoilla (isohypseillä).
Maantieteellisissä kartoissa käytetään yleisesti alaville
maille viheriää väriä, joka vaaleten ylemmäksi
tullessa vähitellen muuttuu yhä tummemmaksi
ruskeaksi. Siis: „kuta korkeampi, sitä
tummempi”. Hydrografisten karttain värityksessä
noudatetaan yhdenmukaisesti väritystapaa: „kuta
syvempi, sitä tummempi”. Lopuksi kirjoitetaan
kartalle tarpeelliset nimet. —
Kartanpiirustustyössä on ennen kaikkia pidettävä huoli siitä,
että kartta tulee tarkaksi, s. o. että se
mittakaavansa ja projektsioninsa myöntämässä
määrässä osoittaa kaikki pituudet ja pinta-alat
oikeina ja luonnonmukaisina. Sitäpaitsi kartan
tulee olla selvä ja kaunis sekä vain siinä
määrin yksityiskohtainen ja rikas nimistä, että
kartan käyttäjä saa sen kuvaamasta seudusta ja
seikoista myöskin hyvän yleiskuvan.
Kartografian l. kartanpiirustustaidon alaan on
luettava myöskin karttain monistelussa l.
painamisessa käytetyt menetelmät, koska näistä
riippuu suuresti karttain tarkkuus ja ulkonäkö.
Aluksi käytettiin monistellessa puupiirrosta,
sittemmin kupari-, kivi-, teräs- y. m. kaiverrusta
levylle, josta painaminen suoraan toimitettiin.
Nykyään ovat valokuvaukselliset menetelmät
enimmin käytännössä, koska niiden avulla saadaan
tarkka jäljennös, mielen mukaan myöskin
suurennettuna tai pienennettynä. Piirros viedään
valokuvauksellisesti joko kivelle (fotolitografia),
sinkille (fotosinkografia), aluminiumille
(algrafia), kuparille (heliografia), jolle se kemiallisesti
syövytetään tai kiinnitetään ja jolla painaminen
sittemmin toimitetaan. Kaiverruskivellä tai
-levyllä ei nykyisin tavallisesti painamista tehdä,
vaan n. s. siirtopainokivellä tai -levyllä, jolle
kuva alkuperäisestä kaiverruksesta erityisten
menetelmien avulla siirretään. Jokainen väri
painetaan kartalle omalla kivellään tai levyllään.
O-i O.
Kartauni (lat. qvartā’na = neljänneskappale),
suurenpuoleinen tykki; nimi hävisi käytännöstä
seitsenvuotisen sodan jälkeen (1763).
Kartelli (it. cartello, < lat. charta), oik.
paperipalanen, asiakirja, sopimus. — K:lla
tarkoitettiin alkuaan niitä sääntöjä, joita oli
noudatettava turnajaisissa, sittemmin kirjallista
taisteluvaatimusta. —
Kansainoikeudellisessa merkityksessä sanaa käytetään
sopimuksista, joita valtiot tekevät keskenään sodan
aikana esim. vankien vaihdosta, posti- ja
kauppayhteyden ylläpitämisestä tai rauhan aikana
salakuljettajain, karanneiden rikollisten ja
sotamiesten luovuttamisesta y. m. Tullikartelli
on kahden tai useamman valtion välinen sopimus,
jonka mukaan näiden valtioiden
tulliviranomaisten tulee määrätyissä rajoissa auttaa toisiaan.
— Parlamenttaarisessa kielessä k:lla
ymmärretään eri puolueiden satunnaisia
liittoutumisia, varsinkin eri puolueiden yhtymistä
vaalien aikana äänestämään yhteisiä ehdokkaita.
Taloustieteellisenä oppisanana k.
merkitsee useampien samalla ammattialalla
toimivien itsenäisten yrittäjien vapaaehtoista
liittoa (oikeastaan sopimusta), jonka tarkoituksena
on rajoittamalla heidän keskinäistä kilpailuansa
tai kokonaan poistamalla se tehdä jokaiselle
liittoon yhtyneelle mahdolliseksi saavuttaa
liikeyrityksestään suotuisa taloudellinen tulos.
Kartellisopimukset kohdistuvat pääasiallisesti tavarain
hintain, menekin ja tuotannon järjestämiseen.
Sovitaan esim. alimmasta myyntihinnasta,
jaetaan menekkialue jäsenten kesken, vieläpä
määrätään, kuinka paljon kukin saa tuottaa, y. m.
Jos tämä ei riitä, voidaan koko myynti siirtää
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
