Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Koloratuuriaaria ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Kolpyy—Koltsov
1219
kaupungista: per. Inkerin suom. papiston
toimesta 1863 ja alkoi toimensa kolme päivää
myöhemmin kuin Suomen ensim. opettajaseminaari.
Jo 1840-luvulla oli papisto muutamiin
seurakuntiin perustellut kiertokouluja, mutta kun sopivia
opettajavoimia puuttui, eikä niitä muualtakaan
ollut saatavissa — ensim. venäläinen
seminaarikin perustettiin vasta vuotta myöhemmin (1864),
— päätti papisto synodaalikokouksessaan 1860
ruveta puuhaamaan omaa suom. seminaaria
Inkerinmaata varten. Puuhan etupäässä olivat
rovasti K. E. Palander, khrat P. T. Schwindt, J.
Groundstroem, E. L. Jürgensen ja J. Öhqvist,
jotka sitten myöskin tulivat muodostamaan
laitoksen ensim. johtokunnan. Vähää ennen (1858)
perustettu Venäjän evank.-luter. seurakuntien
apukassa myönsi rakennukseen tarvittavat
varat sekä aluksi 2 tuh., myöhemmin 3 tuh. ruplaa
vuosittain ylläpitoon, ja näillä varoilla saikin
laitos pitkät ajat melkein yksinomaan tulla
toimeen; vasta viime aikoina ovat suom.
seurakunnat ja pari piirihallintoa (semstvoa) antaneet sille
tehokkaampaa kannatusta. Maapalstan lahjoitti
keis. hovin apanaasihallinto. Laitoksen säännöt
vahvistettiin kesäk. 1864. Oppiaika oli alussa
kolmi-, v:sta 1888 nelivuotinen. Laitos toimii
„kursseittain" eli oppilasvuoroittain, s. o. on vain
yksi luokka, joka johdetaan läpi säädetyn
oppikurssin. ja vasta sen jälkeen, siis aina 4 vuoden
kuluttua, otetaan uudet oppilaat. Tätä nykyä on
13:s vuoro menossa. Oppilaat asuvat nykyjään
kaikki laitoksessa, sitten kuin 1906 saatiin
hankituksi tilavampi ja ajanmukaisempi
luokkarakennus ja entinen muutettiin yksinomaan
asuinhuoneistoksi. Sitä ennen asuivat vain
sisäoppilaat itse laitoksessa. Opetus kävi
alkuaikoina enimmäkseen suomeksi, mutta v:sta 1891,
jolloin seminaari siirrettiin
kansanvalistusministerin valvonnan alaiseksi, muutettiin useampien
aineiden opetus venäjänkieliseksi; v:sta 1900 on
yksi opettaja ollutkin venäläinen. Opettajia on
nykyään kolme, joista johtajan tulee olla
luterilainen, yliopistosivistyksen saanut henkilö.
Ensimäisenä johtajana oli F. O. Groundstroem (ks.
t.), varsinainen uran uurtaja kansakoululaitoksen
alalla Inkerissä. 1863-79. toisena P. A. Schwindt
1879-84: seuraavista mainittakoon P. Toikka
v:een 1898, F. Heiskanen v:een 1904.
Johtokuntaan on sääntöjen mukaan aina kuulunut 5
pappismiestä, joista yksi, n. s. asiainhoitaja, on
lähinnä laitoksen ohjauksessa mukana. Sellaisena on
erittäin mainittava Hatsinan kirkkoherra E. L.
Jürgensen, saksalainen syntyperältään, mutta
seminaariin suuresti kiintynyt ja yli kolmen
ensimäisen johtajan työajan huolehtinut sen
parhaasta.
Oppilaita on 12 vuorossa ollut kaikkiaan
kolmatta sataa, joista 177 on saanut
päästötodistuksen. Vain pieni osa näistä on myöhemmin
siirtynyt muihin toimiin, yli 160 on pysynyt
varsinaisella toimialallaan ja osoittanut sikäläisissä
ahtaissakin oloissa, että oppilaitos, jossa
useimmat Inkerin suom. opettajat ja lukkarit ovat
tehtäväänsä valmistuneet, on kaikessa
vaatimattomuudessaan, vähin voimin sekä varoin ja yhä
kovenneen painostuksen alaisenakin kyennyt
hiljaisella työllään ajamaan valistuksen rauhallista
asiaa Inkerin kansan keskuudessa. P. T.
Kolpyy ks. Kållby.
1220
Kolster, K a r l Fredrik R u d o l f (s. 1865),
anatomiantutkija. yliopp. 1883, lääketieteen
tohtori 1892. patologisen anatomian dosentti 1893,
mikroskooppisen anatomian ylim. professori 1905;
julkaissut m. m. „Experimentelle Beiträge zur
Kenntniss der Myomalacia cordis" (1892),
„Studien über das centrale Nervensystem" (I II,
1898-1900), „Histogenese der peripheren Nerven"
(1899), „Beiträge zur Kenntniss der
Embryotrophe" (1902-09).
Koltapahta (leveys 69°4’ja pituus itään
Greenwichistä 20°30’) on tärkeä rajapyykki Ruotsin ja
Suomen välillä kaukaisimmassa luoteessa. Siitä
alkaa rajajoki Radjejohka pienestä Koltajärvestä.
Täällä yhtyy myös Norjan raja. Ennen oli
rajapaikka määrätty Koltajärven rannoille asetetuilla
pienemmillä pyykeillä. Mutta rajankäynnissä
Suomen ja Norjan välillä 1896-97 määrättiin raja
uudelleen, jolloin rajapiste sattui itse
Koltajärveen. Tälle kohtaa (jossa järvi oli ainoastaan 1/2
m syvä) tehtiin kivistä pieni saari, ja saarelle
pyykki, jonka läpimitta on 3 m ja korkeus 2
m. Pyykissä on kolme sydänkiveä tavanmukaisille
merkkeineen ja kirjoituksineen. Tätä
Koltapahdan eli oikeammin Koltajärven Rajapyykkiä
sanotaan „Kolmen valtakunnan pyykiksi". Se on
kauniissa seudussa, missä lehtimetsä peittää
tunturien rinteitä. Tunturit ovat osa Norjan suurta
Kööliä ja vuorilajit nuorempia kuin Suomen
vuoriperusta. J. E. R.
Kolthoff, Gustaf Isak (s. 1845), ruots.
eläintieteilijä ja tutkimusmatkailija, v:sta 1878
Upsalan yliopiston eläintieteellisen museon
konservaattori. Erittäinkin lintujen tuntijana K.
on laajalti tunnettu; Tukholman biologisen
museon perustaja. K. teki 1872 matkan Islantiin
ja Fär-saarille. 1883 Grönlantiin, 1887 Norjan
Jäämeren rannikolle, 1898 Huippuvuorille, 1900
Huippuvuorille ja Koillis-Grönlantiin. —
Tieteellisiä julkaisuja: „Nordens fåglar (1895-99),
„Zur Herbstwanderung der nordischen
Sumpfvögel" (1897), „Bidrag till kännedom om norra
polartrakternas däggdjur och fåglar" (1903),
„Om förändringar i svenska fågelfaunan under
det sist förflutna halfseklet" (1907).
Kansantajuisia teoksia: „Vårt villebråd". „Minnen från
mina vandringar i naturen" (1897), „Ur djurens
lif" (1899-1901). „Till Spetsbergen och nordöstra
Grönland : natur- och djurlifsskildringar" (1901).
— K. vihittiin kunniatohtoriksi Linné-juhlissa
Upsalassa 1907. P. R.
Koltsov [koljtso’f]. Aleksej Vasiljevitš
(1808-42). ven. runoilija, syntyi ja eli koko
ikänsä Voronezissa. jossa isä oli hevoskauppias.
Koti oli aivan sivistymätön ja poika kävi koulua
vain neljä kuukautta. Toimittaessaan isälleen
hevosostoksia Donin aroilla K. sai tutustua
Etelä-Venäjän luontoon ja kansanelämään. 17-vuotiaana
hän ensi kerran elämässään sai lukea
taiderunoutta. Se vaikutti nuorukaiseen niin
herättävästi, että hän heti itse alkoi runoilla.
Kirjalliseksi opastajatkseen hän sai ensin erään
kirjakauppiaan ja sitten lahjakkaan runoilija-alun,
pappisseminaarin oppilaan, Serebrjanskijn.
Synkän-ihanan pohjakaiun K:n riinoiluun toi onneton
rakkaus. V. 1831 tutustui Stankevitš (ks. t.),
joka silloin oli vasta ylioppilas, sattumalta K:iin.
ja saattoi hänet Moskovan ja Pietarin
kirjallisiin piireihin. Erittäin vaikutti K:n kehityk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
