Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli / 1399-1400 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Korydon ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1399

Kosegarten—Koskenniemi

1400

johdosta suostunut. Aleksanteri 1:n tavatessaan
1314 hän pyysi maanpaossa oleville puolalaisille
anteeksiantoa ja kehoitti häntä huudattamaan
itsensä Puolan kuninkaaksi sekä antamaan
Puolalle valtiosäännön. V. 1816 K. asettui
Sveitsiin Solotliurniin, jossa kuoli. Hänen ruumiinsa
siirrettiin ISIS Aleksanteri I:n toimesta
Krakovan tuomiokirkkoon; muistopatsas Krakovan
lähellä ja Chicagossa. K:n elämäkertoja ovat
kirjoittaneet m. m. Korzon ja Choloniewski.

K. O. L.

Kosegarten [köse-], Ludwig Theobul
(1788-1818), saks. runoilija, tuli 1785
Wolgastiin koulunrehtoriksi, 1792 papiksi
Altenkircheniin Rügenin saarelle, 1808 historian
professoriksi Greifswaldin yliopistoon. Hänen
mainittavimmat runoteoksensa ovat „Gedichte" (1788,
2 n.), „Rliapsodien" (1790-94), „Romantisehe
Dichtungen" (1800-06, 6 n.), „Legenden" (1804).
K:n runoja haittaa liiallinen koristelevien
lisäsanojen käyttäminen, ja ne muistuttavat yleensä
Hofmannswaldaun koulun mahtipontista
runotyyliä. Yleistä suosiota nauttivat hänen
eepillisidylliset kuvauksensa: „Die Inselfahrt" (1805)
ja varsinkin „Jucunde" (1808). joka
viimemainittu oli Vossin (ks. t.) „Luise"-runoelman
jäljitelmä. [Franck, „G. L. Kosegarten" (1887).]

J. H-l.

Kosekantti. trigonometrinen funktsioni, ks.
Trigonometria.

Kosemkina l. N a r v u s i, suom. seurakunta
Inkerinmaalla Laukaanjoen alajuoksun ja
Suomenlahden välisellä niemimaalla, Narvan
suom.-ruots. kaupunkiseurakunnan kappeli; luultavasti
Inkerin vanhin suom. seurakunta (n. v:sta 1615).
Suomalaisia asuu 21 kylässä 3,754 henkeä, usein
yhdessä kreikanuskoisten inkeroisten kanssa.
Kivikirkko rakenn. 1879. Papin valitsee
seurakunta ja vaalin vahvistaa Pietarin luter.
konsistori. P. T.

Kosenilli ks. K o k e n illi.

Koser [közar], Reinhold (s. 1852), saks.
historioitsija. Oltuaan professorina Berliinissä ja
Bonnissa K. tuli 1896 Preussin arkistolaitoksen
ylitirehtööriksi ja päälliköksi; nimitettiin 1898
Preussin valtion historiankirjoittajaksi. K. on
erityisesti tutkinut Fredrik Suuren historiaa;
teoksia: „Friedrich der Grosse als Kronprinz"
(1886>. „König Friedrich der Grosse" (1890-1903);
julkaissut myöskin joukon arvokkaita
asiakirjakokoelmia: „Preussische Staatsschriften aus der
Regierungszeit Friedrichs II" (1874 ja 1885),
„Politische Korrespondenz Friedrichs des
Grossen" (1879-83), „Briefwechsel Friedrichs des
Grossen mit Voltaire" (1909). J. F.

Koser (< hepr. kuser), puhdas, sallittu;
juutalaiset nimittävät näin sellaista ruokaa, jota
heidän uskonsääntönsä eivät kiellä nauttimasta
(kiellettyä ruokaa sanotaan trefaksi).

Koseria (ransk. causerie = keskustelu),
huolettoman kevyt puhelu, kevyen ja huvittavan
puhelun muotoinen kirjallinen tyyli, varsinkin
sanomalehtikirjoitelmissa esiintyvä. Kosööri,
koserian kävttäjä puheessa tai kirjoituksessa.

J. H-l.

Kosini, trigonometrinen funktsioni, ks.
Trigonometria.

Isokoskelo.

Koskelon suku (ilergus) kuuluu
sälönokkaisiin. Ne tunnetaan pitkästä nokastaan, jonka yläleuka on yhtä
kapea kuin
alaleukakin ja
keilanmuotoisten
hammassälöjen
reunaama.
Yläleuan kynsi on
pitkä ja vahvasti
koukistunut.
Ruumiinmuoto on
pitkulainen, pyrstö
tavallista pitempi.
Koskelot ovat
sälönokkaisten parhaat
sukeltajat. Uivat
mainiosti ja lentävät myöskin hyvin, mutta
kävelevät huonommin. Elävät pääasiallisesti
kaloista, asustaen ulappain kivikkorannoilla.
Tekevät pesänsä rantakivien tai pensaiden alle,
autioiden rantarakennusten kivijalkaan tahi
rakennuksiin ja onttoihin puihin sekä
pesimäpönttöihin. Munia suuri luku, 8-13. aina
yksivärisiä, valkeita tahi kellahkoja. 3 lajia
tunnetaan pohjoiselta pallonpuoliskolta, kaikki
levinneinä jokseenkin samalle alalle Euroopassa ja
Pohjois-Ameriikassa. Isokoskelo (M.
merganser) on koko joukon sinisorsaa suurempi,
komea lintu. Koiraan pää on mustanvihreä.
lyhyine niskatöylitöineen, etuselkä musta,
takaselkä ja pyrstö harmaat, alapuolet vähän
kellertävät. kaula valkea. Naaras on siniharmaan- ja
valkean- ja mustankirjava, pää ruskea,
alapuolet valkeat. Nokka ja jalat ruskeanpunaiset.
Suomessa on tämä laji yleinen rannikoilla, varsinkin
Pohjanlahden saaristossa, mutta sisämaassa
harvinainen. Pienempi pikku- l.
tukkakoskelo (M. serrator) on jonkun verran edellisen
näköinen, mutta kaula ja rinta ovat ruskeat ja
nokka nilkan pituinen, edellisellä nilkkaa
lyhempi. Kaikkialla Suomessa hyvin yleinen.
Harvinainen on Lapin metsäseuduissa, jo
Kuusamossa säännöllisesti pesivä herna (M. albellus),
mustan- ja valkoisenkirjava 38-46 cm:n
pituinen lintu. Sen nokka on verrattain lyhyt, ja
poikkeaa muutenkin muista koskeloista.
Erotetaan usein eri suvuksi Mergellus. E. W. S.

Koskenkylä ks. Forsby.

Koskenkylänjoki (l. Forsbynjoki) saa
alkunsa usean. Salpausselän rinteiltä virtaavan,
pienehkön puron yhdistyessä Art- ja
Pyhäjärvessä (U. l.); 70 km pitkä (Pyhäjärvestä
laskettuna); laskee Pernajanlahteen.
Suurimmista koskista mainittakoon Kuuskoski
(putouskorkeus 5,3 m) n. 6 km suun yläpuolella ja
Koskenkylänkoski i putouskorkeus 4,1 m) aivan
lähellä joen suuta: edellisen hevosvoimamäärä
keskiveden aikaan 494 ja jälkimäisen 383
(vastaavat luvut korkeanveden aikaan: 4,945 ja
4,045). K. tuo keskiveden aikaan mereen 7 m3
vettä sek:ssa ja korkeanveden aikaan n. 74 m’.

L. H-nen.

Koskenlasku ks. Oulujoki ja Matkailu.

Koskenniemi, Veikko Antero (s. 1885),
suom. kirjailija, alkup. nimeltään F o r s n ä s,
s. Oulussa, yliopp. 1903 ja fil. kand. 1907.
Julkaissut runokokelmat „Runoja" (1906) ja „Valkeat
kaupungit y. m. runoja" (1908) sekä proosakuvauksen
„Kevätilta Quartier Latin’issa" (1912). K:n runous
ei kumpua elämästä verevänä ja voimakkaana,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>