Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kosmas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1409
Kosmas—Kosmogonia
1410
mutta pian senjälkeen tulleen kivitetyiksi
Roomassa. toisen mukaan he olivat syntyisin
Arabiasta: heidät teloitettiin Diokletianuksen aikana.
Kolmas kertoo heidän olleen kotoisin Aasiasta
ja rauhassa eläneen elämänsä loppuun saakka.
K. ja D. olivat keskiajalla lääkärien ja
apteekkarien suojeluspyhimyksiä. Venäjällä ovat
Kozjmo-Demjansk nimiset paikat saaneet nimensä heidän
mukaansa. [L. Deubner. „Cosmas und Damian”
(1907): P. Maas, „Byz. Zeitschr.” (1908. siv. 602).]
Kosmas Praagilainen (1045-1125),
vanhin Böömin historiankirjoittaja, oli Praagin
tuomiokirkon dekanus, on kirjoittanut Böömin
historian („Chronica Bohemorum”), joka ulottuu
v:een 1125. Paras julkaisu K. Köpke’n,
kokoelmassa „Monumenta Germaniæ” (Scriptores 9).
J. J. M.
Kosmeettinen ks. Kosmetiikka.
Kosmetiikka (ransk. cosmélique, < kreik.
kosmc’in = järjestää, koristaa), taito säilyttää ja
edistää ruumiin kauneutta. — Kosmeettiset
aineet, [ihon] kaunistusaineet.
Kosmillinen (kreik. kosmos = maailma);
maailman avaruutta tai järjestelmää koskeva. K:iksi
suhteiksi sanotaan yleisesti astronomiassa,
meteorologiassa. geologiassa, fyysillisessä maantieteessä
j. n. e. käsiteltyjä suhteita, jotka riippuvat
avaruudessa vallitsevista yleisistä voimista, ja
näitten suhteitten käsittely erikseen kuuluu tieteelle,
jota Miillerin ja Arrheniuksen mukaan (Joh.
Müller. „Lehrbueh der kosmischen Physik”, 1856;
Svante Arrhenius, „Lehrbuch der kosmischen
Physik”, 1903) nimitetään k:ksi fysiikaksi.
E. R.
Kosmillinen tomu, maailman avaruudesta
maahan tullut hieno tomu. Nordenskiöld
havaitsi 1870 Grönlannin sisämaanjäällä tämmöistä
tonnia, jota hän nimitti kryokoniitiksi.
Myöhemmin on sitä löydetty jäältä Huippuvuorilla
1872 sekä lumelta Ruotsissa ja Suomessa.
Myöskin ilmasta on tämmöistä tomua voitu kerätä.
Tomu on luultavasti suurimmaksi osaksi
meteorien räjähtäessä syntynyttä, mutta osaksi
myöskin auringon siiteilypaineen tuottamaa ainesta.
Tomu sisältää, niinkuin meteorikivetkin,
magneettisia aineksia, rautaa, fosforia ja kobolttia.
Auringosta tullut tomu lienee jonkunmoisessa
yhteydessä revontulien kanssa, ilta- ja aamutaivaan
ajoittain huomattavan kauniin värityksen
aiheuttava tomu ei sitävastoin liene kosmillista
alkuperää, vaan maan tulivuorien purkauksissa
syntynyttä. H. R.
Kosmogonia (kreik.), oppi maailmansynnystä
ja kehityksestä. Koska k. käsittelee kysymyksiä,
joitten ratkaisuun tarvittaisiin perusteellisia
tietoja kiintotiihtien fyysillisistä ominaisuuksista
äärettöminä aikakausina, on luonnollista, että
suuri osa jää enemmän tai vähemmän
todennäköisten hypoteesien varaan. K. olikin 18:nnen
vuosis. loppnun asti puhtaasti spekulatiivinen
tiede, joka kirjoitti maailman syntyhistorian
silmällä pitäen ainoastaan mielikuvitusta sekä
filosofisia, etupäässä uskonopin asettamia
vaatimuksia. Täten on k:n alalla syntynyt mitä
erilaatuisimpia suunnitelmia, joitten joukosta
kuitenkin mainittakoon Cartesiuksen, Leibnitzin,
Buffonin. Swedenborgin ja Wrightin laatimat,
jotka, joskaan ne eivät käy yhteen myöhempien
tutkimusten kanssa, kuitenkin osoittavat pitkälle
käynyttä syventymistä kysymykseen eivätkä
myöskään ole kaikkea totuutta vailla. Kuuluisa
filosofi I. Kant koetti saada siihen aikaan
tunnettujen luonnonlakien mukaisen kuvan
maailman synnystä ottamalla huomioon
aurinkokunnassamme havaittuja olosuhteita. Kant kiinnitti
huomionsa siihen seikkaan, että kaikki planeetit
kiertävät auringon ympäri jokseenkin samassa
tasossa, ja että kaikkien siihen aikaan
tunnettujen planeettien ja kuitten kiertosuunta sekä
akselinsa että auringon ympäri on sama kuin
auringonkin kiertosuunta akselinsa ympäri.
Kant oletti koko avaruuden alkuaan
muodostaneen suunnattoman massapaljouden, kaaoksen,
ilman minkäänmoista järjestystä tai
itseliikuntoa. Eroavaisuudet aineen kokoonpanossa
aiheuttivat sitten, että enemmän ainesta kerääntyi eri
paikkoihin Newtonin attraktsionilain mukaan.
Täten syntyi tiheämpiä kohtia alkuaineksessa,
ja liikuntaa näitä tihennyksiä kohti. Aikojen
kuluessa poistuivat, liikkuvaa massaa
ympäröiviin aineksen kimmoisuuden takia, kaikki ne
liikunnat, jotka eivät käyneet yhteen pääosan
liikunnan kanssa, ja aineksen sulautuessa yhä
suurempiin massoihin syntyivät niistä aurinko
ja planeetit. Tämän nerokkaan teorian
johtopäätökset ovat kuitenkin suureksi osaksi aivan
vääriä. Mekaniikka osoittaa m. m.
mahdottomaksi, että massapaljous voisi omata jonkun
määrätyn liikunnan, jos tämänsuuntaiset
liikunnat eivät jo alkuaan olisi olleet voitolla. Siitä
syystä olettikin Laplace teoksessaan „Exposition
du système du monde”, 1796. esittäessään n. s.
nebulaariteoriansa, että aurinkokunta alkuaan
oli äärimmäisten kiertotähtien ulkopuolelle
ulottuva hehkuva kaasupaljous, jossa kuitenkin oli
havaittavissa hidas liikunta tiheämmän
keskustan ympäri. Lämmön haihtuessa avaruuteen
vetäytyi tämä massa kokoon, mikä taas aiheutti
kiertonopeuden kasvamisen. Täten tultiin
vihdoin hetkeen, jolloin keskipakoisvoima
kaasupallon ekvaattorin kohdalla voitti keskustaa
kohti vetävän vetovoiman. Silloin irtaantui
rengas pyörivästä massasta ja kiersi erikseen
edelleen keskustan ympäri. Kaasupallon yhä
vetäytyessä kokoon erkani siitä yliä uusia
renkaita. joista sitten samalla lailla planeetit
kuineen syntyivät. Että planeetit kiertävät samaan
suuntaan akselinsa kuin auringon ympäri,
selitti Laplace siten, että kiertonopeus oli sama
renkaan kaikissa osissa. Tästä johtui, että
todellinen nopeus oli suurempi renkaan ulko-osissa
ja siis, planeetin syntyessä renkaasta, vei
voiton sisäpuolisesta nopeudesta ja aiheutti kierron
samaan suuntaan. Tämä Laplacen teoria, tav.
nimitetty Kant-Laplacen teoriaksi, on
vallinnut läpi vuosisadan melkein ilman mitään
vastaväitteitä ja vaikuttanut suuresti sekä
filosofiaan että astronomiaan, geologiaan j. n. e.
Myöhemmin on kuitenkin huomattu erinäisiä
kohtia, jotka eivät käy yhteen tämän teorian
kanssa, m. m. pyörii Saturnuksen rengas, ainoa
havaittu esimerkki rengasmuodostuksista, siten,
että joka osa kiertää planeetin ympäri Keplerin
lakien mukaan. Tästä johtuisi sisäosille suurempi
todellinen nopeus kuin ulko-osille ja siis
vastakkainen pyörimissuunta planeeteille. Paljon
muitakin havaintoja on tehty, jotka eivät käy
yhteen tämän teorian kanssa, ja monta tärkeätä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
