Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kubatuuri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
f-
1679
Kudos—Kuha
1680
Kudos, kangasteoll. ks. Sidos.
Kudosjännitys ks. S o lu k k o jän n i t y s.
Kudosneste ks. L y m ! a.
Kudosoppi ks. Histologia.
Kudrun ks. Gudr u n.
Kudu ks. K u u d u.
Kuehl [kyl], Gotthard (s. 1850), saks.
taidemaalari, v:sta 1895 Dresdenin
taideakatemian professori, uudenaikaisen ranskalaisen
valöörimaalauksen ensimäisiä harjoittajia Saksassa.
Maalannut maisemia ja etenkin sisäkuvia.
Kuei-hua-tšong ks. K v e i h v a t s ö n g.
Kuenen [kunen], A b r a h a m (1828-91), alank.
teologi, professori Leidenissä v:sta 1852 alkaen.
Tunnettu varsinkin V:n T:n tutkijana. Hänen
pääteoksensa on historiallis-kriitillinen johdanto
V:n T:n kirjoihin: „Historisch-kritisch onderzoek
naar het ontstaan en de verzameling van de
boeken des Ouden Yerbonds” I-III (1861-65,
2:nen pain. 1885-93, saksaksi 1887-94). Siinä
K., liittyen saksalaisen Gratin mielipiteeseen,
jonka mukaan n. s. pappiskodeksin sekä lait
että kertomukset muodostavat pentateukin (ks. t.)
myöhimmän kerrostuman, erinomaisen
perinpohjaisesti perustelee uutta käsitystä Mooseksen
kirjojen synnystä. K. oli Julius Wellhausenin
rinnalla tämän nimellä nimitetyn uuden
koulukunnan etevin edustaja. Hänen lukuisista muista
teoksistaan mainittakoon vain: „De Godsdienst
van Israel” I II (1869-70). „De profeten en de
profezie onder Israel” (1875), „Volksgodesdienst
en werelds godsdienst” (18S2, saks.: „Volks- und
Weltreligion”, 1883). [K. Budde, „Gesammelte
Abhandlungen zur biblischen Wissenschaft von
Dr. Abraham Kuenen” (1894; esipuheessa K:n
elämäkerta).] Ar. H.
Kuenlun, K v e nlun 1. K y e nlyn, „Aasian
selkärangaksi” sanottu vuoristojono
Keski-Aasiassa, ulottuu Pamirista 76° it. pit. itäiseen
ja itäkaakkoiseen suuntaan 113° it. pit.
Keski-Kiinassa. Se on etupäässä gneissistä ja
kiteisistä liuskeista, keskiosassa myös paleozooisista
muodostumista syntynyt: viimeinen
poimettuminen tapahtunut luultavasti kivihiilikaudella.
Pohjoiseen se laskeutuu jyrkkänä seinämänä, etelään
Tibetin ylätasangolle loivasti. — Läntinen
K. on jokseenkin yhtenäinen, harjannekorkeus
6,000 m. huipuilla (6,700-6,800 m) ja solilla
15,200-5,800 m.) ei ole suurta korkeuseroa; tämä
osa päättyy 86° it. pit., niissä alkaa moneen
jonoon haaraantunut Keskinen K., jonka
harjannekorkeus on 4,200-6,000 m, huippujen
5,900-7,000 m, solien 4,000-5.580 m. Keskisen K:n
kahden pääryhmän välillä on laaja rämeinen
Zaidam; pohjoisessa ryhmässä on pääjono
Altyn- l. Astun tag, jonka jatko Nanaan haarautuu
moneen osaan: Richthofen-. Humboldt-, Ritter- ja
Etelä-Kukunor-vuoret. Eteläisessä mainittakoon
Przevalski-, Zaidam-, Kolumbus-, Arkatag-,
Marco-Polo-, Burhan-Buddha-, Amnjematsin-,
Sa-rydangerö-jonot. N. 104° :n kohdalla it. pit.
eteläinen ja pohjoinen ryhmä yhtyvät; tästä
alkaa Itäinen K., jonka nimi ensin on
Tsin-lingsan. Tämä on ainoastaan 55 km leveä,
korkein huippu 3,350 m. solakorkeus 1,900 m,
mutta sangen vaikeakulkuinen, muodostaen
selvän rajan Etelä-ja Pohjois-Kiinan välille. Idässä,
Funiusan nimisenä, vuoristo päättyy selvään
siirrosreunaan. Mahdollisesti kuitenkin näiltä seuduin etelään, sitten kaakkoon kulkeva
Hvaijang-san on K:n jatkoa. (E. E. K.)
Kufa (syyr. Akula), nykyään raunioina oleva
kaupunki Turkin Aasiassa, Bagdadin vilajeetissa,
Eufratin varrella. Omarin perustama 637, oli
kalifien hallituskaupunkina 750-58. K:ssa oli
kuuluisa kielikoulu, josta levisi kuufalainen
kirjoitus (ks. t.), sekä rahapaja, jossa kuufalaisia rahoja (ks. Kuufalainen
raha) lyötiin. (E. E. K.)
Kuff ks. K o f f i.
Kufra (monikko sanasta kafir = uskoton).
keidasryhmä Saharassa, 24°-28° välillä pohj. lev.
ja 19°-23° it. pit.; 17,800 km=. Keitaita on 5
(Taiserbo, Sighen, Buseima, Erbehna ja Kebabo),
kussakin järvi tai lampi. Asukkaat, n. 700
kiihkomuhamettilaista arabialaista, harjoittavat
karjanhoitoa ja maanviljelystä. Viljelyskasveista
tärkein on taatelipalmu, joita on n. 1 milj.
Senussi-lahkolla on täällä sauya,
luostarintapainen keskuspaikka. — K:ssa kävi G. Rohlfs 1879.
E. E. K.
Kufstein [-stäin], kaupunki Tirolissa, Innin
varrella, lähellä Baierin rajaa; 2,897 as. (1900).
Paljon käytetty matkailijapaikka. — Kaupungin
vieressä kohoavalla kalliolla on Geroldseckin
linna, jota useasti on käytetty valtiovankilana:
nykyään se on kasarmina.
Kufu ks. K e o p s.
Kuggsund, salmi Emäsalon (Emsalö) ja
mantereesta eteläänpäin pistävän niemen välillä,
yhdistää Svartbäckin-selän Haikonselkään; salmen
läpi kulkee Helsingin-Porvoon laivareitti.
Laivalaituri ; matka Porvooseen n. 10 km. L. H-nen.
Kugler, Franz Theodor (1808-58), saks.
taidehistorioitsija; oli Berliinissä v:sta 1833
taideakatemian taiteenhistorian professorina ja
v:sta 1849 kultusministeriön esittelijäneuvoksena.
K:n huomattavimpia teoksia ovat hänen taiteen
historian alalta kirjoittamansa laajat tieteelliset
käsikirjat „Handbuch der Geschichte der Malerei”
(1837) ja etenkin „nandbucli der Ivunstgeschichte”
(1842. 5:nnen pain. julk. W. Lübke 1872), jossa
koko taiteen kehitys ensi kerran esitetään
orgaanisessa yhtäjaksoisuudessaan ja
kulttuurihistoriaan kuuluvana tärkeänä osana. Perustava
merkitys on niinikään teoksella .,Geschichte der
Baukunst” (1855-60), jota J. Burckhardt, Lübke ja
Gurlitt ovat myöhemmin jatkaneet. K:n
historia-tutkielma „Geschichte Friedrichs des Grossen”
(1840, A. Menzelin kuvittama) on tullut saks.
kansankirjaksi. K. julkaisi myöskin runoja,
„Gedichte” (1840), sekä draamoja ja novelleja,
„Belletristische Schriften” (1852). E. R-r.
Kuguaari ks. P u u m a.
Kuha (Imcioperca sandra), piikkieväinen,
soikkaruumiinen, ahvenen heimoon kuuluva kala,
selkä viheriänharmaa. sivut hopeanvalkeat,
tummatäpläiset tai poikki juovaiset. Suussa suuria ja
pieniä hampaita sekaisin; piikkejä ainoastaan
etukannen reunassa; kiduskannet sileiireunaiset.
Yleensä n. 50 cm pitkä, kasvaa kuitenkin paljoa
suuremmaksikin ja monen kilon painoiseksi. K.
on ahnas petokala, joka syö erittäinkin kuoreita,
myös Mysis-äyriäisiä; ei halveksi kuolleitakaan
kaloja. Elää syvissä, mieluimmin
tummavetisissä järvissä. Kutee Etelä-Suomessa keväällä,
Pohjois-Suomessa kesäkuun loppupuolella 4-7 m
vedessä kovalla hiekkapohjalla. Liha erittäin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
