Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuvanveistotaide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18’J
Kuvanveistotaide
190
Egypti). —- Muinaisten
babylonialaisten ja assyrialaisten veistotaide on
ainakin yhtä vanhaa kuin egyptiläinen ja
luonteeltaan monessa suhteessa sen tapaistakin.
Kiviset kuninkaitten pystykuvat ovat arvokkaan
jäykkiä ja symmetrisiä. Erittäin suosittuja
näyttävät olleen kiviset tai värilliset, lasitetuista
tiilistä tehdyt korkokuvat; ne ovat oikeita
kuva-kronikoita ja esittävät kohtauksia mahtavien
hallitsijoiden taisteluista ja huvituksista. Monet
eläinkuvat, kuten kuolevat jalopeurat, ovat
vaikuttavan todenmukaisia (kuvia ks. Assyria
ja Babylonia). — Mui n aispeisi
alainen kuvanveisto oli yksinomaan hovitaidetta ja
babylonialaisen, egyptiläisen sekä
kreikkalaisenkin vaikutuksen alaista. Sen ainoana aiheena ja
tarkoituksena oli suurkuninkaitten ylistäminen.
Vähän-Aasian arjalaisheimojen ja foinikialaisten
taiteellinen merkitys on siinä, että he ovat
välittäneet vaikutuksia idän, etelän ja lännen
kansojen kesken. Intian, Kiinan ja Japanin k. on
ollut pääasiallisesti uskonnollista laatua eikä se
niinmuodoin ole ollut minkäänlaisena tekijänä
länsimaisen taiteen kehityksessä.
Eurooppalaisen k:n vanhimmat
muistomerkit ovat kreettalais-mykeneläisen kulttuurin
(ks. K r e e 11 a 1 a i n e n kulttuuri, M y k
e-neläinen kulttuuri) tuotteita. Ne ovat
joko pieniä norsunluuveistoksia ja savikuvioita
tai korkokuvia, joista huomattavin on Mykenen
tunnetun leijonaportin päätykolmio. Korkokuvia
tavataan myöskin kivi-, kulta- ja hopea-astioiden
koristuksena. Kauneimman kukoistuksensa
eurooppalainen k. saavutti kreikkalaisessa
taiteessa (ks. Kreikkalainen taide), joka
yksinvaltijaana hallitsi maailmaa vanhan ajan
loppuun saakka ja joka, lyhyttä väliaikaa —
gotiikkaa — lukuunottamatta, on määräävästi
vaikuttanut koko uudemmankin kuvanveistotaiteen
kehitykseen. Roomalainen veistotaide on
enimmäkseen lainatavaraa, voittajan oikeudella
roomalaiset ottivat ensin lähinten naapuriensa
etruskien ja sitten kreikkalaisten taiteen
omakseen. Etruskit harjoittivat etupäässä
taideteollisuutta, joka tosin oli vahvasti kreikkalaisen ja
itämaisen vaikutuksen alaista. Sen päätuotteita
olivat metalliesineet -— aseet, varustukset,
koristeet — ja saviastiat. Varsinaisen veistotaiteen
luomista ovat tunnetuimmat pronssiset
Kapitoli-lainen susi ja Aulus Metelluksen patsas sekä
maalatut, korkokuvilla koristetut savisarkofagit
ja alabasteriset tuhkarasiat.
Kreikkalais-rooma-lainen veistotaide eli pääasiallisesti kopioimalla
ja mukailemalla Kreikan loistoajan teoksia;
sellaisia koko- tai puolijäljennöksiä ovat esim.
Gly-konin Farnesen Herakles, Apollonioksen
Herakles-torso ja Kleomeneen Mediciliiinen Venus. Ainoa
ala, jolla roomalaiset pystyivät luomaan
itsenäisiä teoksia, oli muotokuva; siitä ovat lukuisat
hallitsijoiden marmoriset pysty- ja rintakuvat
todistuksena. Etevin niistä on Vatikaanin tunnettu
Augustus-patsas. Mainitsemisen arvoinen on
niinikään Marcus Aureliuksen pronssinen
ratsastaja-kuva. Aitoroomalaisia ovat myöskin korkokuvat,
joita käytettiin koristamaan keisarien voittojen
muistoksi pystytettyjä riemukaaria ja -pylväitä.
Sisällöllisesti keisariajan roomalainen taide oli
kumminkin varsin köyhää ja Hadrianuksen
jälkeen, joka turhaan koetti sitä kohottaa rappeu-
tumistilastaan, se kulki nopeasti
tekotavallista-kin häviötään kohden.
Kristillinen kirkko asettui ensi aikoinaan
kaikkea pakanallista taidetta kohtaan vierovalle
kannalle. Varsinkin kuvanveistotaide, jolla oli ollut
vanhalla ajalla niin hallitseva asema, joutui
esi-kristillisellä ajalla siitä enimmin kärsimään,
koska juutalaiset yleensä karttoivat
uskonnollisia henkilökuvia. Varsinaisista kristillisistä
veistokuvista voi puhua vasta 2:selta vuosisadalta
alkaen. Enimmin suosittu kuvanveistotaiteen
haara oli korkokuva; sitä käytettiin koristamaan
sekä sarkofageja että norsunluisia pienoistaiteen
tuotteita, kuten pyhäinjäännöslippaita,
pyhimys-luettelojen ja kalenterien kansia y. m. (ks.
Kristillinen taide). Norsunluunleikkausta
harjoitettiin etenkin Bysantissa (ks.
Bysanttilainen taide). Varsinaisista pystykuvista on
esikristilliseltä ajalta mainittava vain
antiikin-tyylinen marmoripatsas ,,Hyvä paimen".
Keskiaikainen taide luetaan v. 1000 vaiheilta ja
jakautuu kahteen tyylikauteen: romaanilaiseen ja
goottilaiseen. Romaanilainen
kuvanveistotaide alkoi aikaisimmin (jo 900-luvulla) Saksassa,
jossa norsunluisissa pienoisveistoksissa,
kirjan-kansissa ja lippaissa, sekä kultaseppätaiteen
tuotteissa kehittyi antiikkisista ja bysanttilaisista
vaikutteista uusi, kirkollisia tarpeita vastaava
kuvakieli. Norsunluu vei stoa harjoitettiin
varsinkin Metzissä, Trierissä, St. Gallenissa ja
Bam-bergissa. Pronssiteosten pääpaikkoja olivat
Hildesheim. jonka taidetta rakastava piispa Bernward
(k. 1022) valatti n. s. Kristuspylvään sekä
Mikaelinkirkon pronssiovet, ja Dinant Belgiassa.
Kivenveistämistä alettiin viljellä vasta
myöhemmin (12:nnella vuosis.) yksinomaan
rakennustaiteen yhteydessä, ja tästä saivat romaanilaiset
kuvapatsaat luonnottoman hoikan, pylväsmäisen
muodon. Sen etevimmät tuotteet ovat Freibergin
tuomiokirkon n. s. kultaisen portin veistokset.
Ranskassa ja Italiassa oli kehitys suunnilleen
samantapainen, vaikka lyhytaikaisempi, sillä
Hanskassa pääsi goottilainen tyyli vallalle jo
ennen v. 1200 ja Italiassa teki romaanilaisesta
taiteesta lopun renesanssi, jonka aikaisimpana
edelläkävijänä saattaa pitää Niccolö Pisanoa
(n. 1206-80). Goottilainen
kuvanveistotaide kukoisti etupäässä Ranskassa, jossa
jokainen vähänkin huomattava kirkko koristettiin
runsaasti sekä korko- että pystykuvilla. Nämä eivät
esitä ainoastaan raamatullisia henkilöitä ja
tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla ja
ammateilla on niissä edustajansa. Näiden lisäksi
käytettiin koristeina erilaisia eläimiä, jopa kummia
hirviöitä ja paholaisiakin. Eivätkä sen ajan
taiteilijat karttaneet kirkkojen ulkokoristeissa edes
suorastaan loukkaavaa ja säädytöntäkään.
Goottilaisten henkilökuvien yhteisenä piirteenä on
jonkinlainen pehmeä hentomielisyvs. Erinomaisia
tyyliesimerkkejä tarjoavat varsinkin Amiens’in,
Bourges’in, Reims’in, Pariisin (Notre Dame) ja
Chartres’in katedraalit. Saksassa kulki kehitys
samoja jälkiä ja goottilaisen kauden
huomattavimpien kirkkojen, kuten Bambergin,
Naumbur-gin, Strassburgin ja Freiburgin tuomiokirkkojen
veistotaiteellisessa koristelussa on ranskalaisten
esikuvien vaikutus ilmeinen. Englannin
goottilainen veistotaide on aivan samallaista kuin
mannermaallakin. Italiassa, jossa antiikin tra-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
