Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Landsmaal ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
515
Lanfranc—Langaton sähköttäminen
516
suomalaisista omistavat itse kalliomaan, josta
ottavat kivet. L:ssä on m. m. suom.
rauhantuomarikin. — Seurakuntia on 2, nim.
apostolinen ja ev.-luterilainen, joilla on yhteinen kirkko.
Raittiusseuroja on myös 2; toinen niistä
omistaa muhkean kokoushuoneen. Ensimiiiset
suomalaiset asettuivat tänne n. 1880; lukuisampi
siirtyminen alkoi vasta n. kymmentä vuotta
myöhemmin. W. P.
Lanfranc [länfrärjk] (1005-89). engl.
arkkipiispa. Opiskeltuaan nuorempana lakitiedettä L.
meni 1042 luostariin tullen jo 1045 kuuluisan
normandielaisen Bec-luostarin abbotiksi. Ollen
innokas skolastiikan harrastaja L. otti osaa
Berengar Tourilaisen herättämään oppiriitaan
Herran ehtoollisesta vv. 1050-70. L. oli jyrkän
puhdasoppisuuden kannattaja. Englannin
valloituksen jälkeen L. 1070 nimitettiin Canterburyn
arkkipiispaksi ja tuli tässä asemassa Vilhelm
Valloittajan kirkolliseksi neuvonantajaksi.
Kirkkoruhtinaana hän tarmokkaasti puolusti kirkon
itsenäisyyttä niin hyvin lainsäädäntöön kuin
oikeudenkäyttöön nähden. Canterburyn
tuomiokirkon L. rakennutti normannilaiseen tyyliin sen
palon jälkeen 1087. L:n teokset julkaistiin ensi
kerran 1048. E. K-a.
Lanfranco [-fra’nko]. Giovanni (n. 1581-1047), it. taidemaalari; kuuluu Carraccien
koulukuntaan. Paavi nimitti L:n ritariksi, jonka
vuoksi hän sai liikanimen „il Cavaliere di
Giovanni Stefano”. Lahjakas, pikaisesti ja
pintapuolisesti tuottava koristeellinen kyky, joka johti
äärimmilleen Correggion
perspektiivilyhennysperiaatteet lukuisissa kupoli- ja kattofreskoissaan,
joita hän aikalaistensa suosimana
muotimaalarina teki taulumaalausten ohella Roomassa ja
Napoli’ssa. E. R-r.
Lanfrey [làfrP], Pierre (1828-77), ransk.
historioitsija, valittiin 1871 kansalliskokoukseen,
jossa liittyi maltillisiin tasavaltalaisiin, oli
1871-73 lähettiläänä Sveitsissä ja valittiin 1875
senaattoriksi. L:n kuuluisin teos on laaja v:een
1811 ulottuva Napoleon l:n historia „llistoire
de Napoleon I” (1867-75). Siinä hän arvostelee
ankarasti Napoleonia ja hänen toimintaansa ja
koettaa repiä rikki sen satuverhon, joka oli
kietounut Napoleonin nimen ympärille, mutta eksyy
päinvastaiseen liioitteluun kuin Napoleonia
ihaileva historiankirjoitus; muita teoksia: „L’église
et les philosophes du XVIIT:e siècle” (1855),
„Essai sur la r^volution frangaise” (1858) ;
„Oeuvres eomplètes” ilmestyivät 1879 ja seur.,
„Correspondance” (1885). J. F.
Lang [lärj], Andrew (1844-1912), skotl.
etnologian ja mytologian tutkija, nänen teoksistaan
ovat huomattavimmat: „Custom and myth”
(1884), „Myth, literature and religion” (1887),
„The making of religion” (1898), „Magic of
religion” (1901). L. on myös julkaissut laajan
Skotlannin historian „History of Scotland” (4 osaa,
1900-07). E. K-a.
Lang, Jakob (1648-1716), piispa, Oulun
samannimisen tullinhoitajan poika, ylioppilas
Upsalassa 1664. Turussa 1667, opiskeli sitten
Oxfordissa Englannissa ja tuli sihteeriksi ruots.
lähetystöön Pariisiin. Kotimaahan palattuaan L.
nimitettiin 1683 Nevanlinnan kirkkoherraksi,
1688 Narvan superintendentiksi, 1700 Liivinmaan
yli-superintendentiksi ja 1701 Tallinnan piispaksi.
Paettuansa sotaa Tukholmaan 1710 hän tuli 1711
Linköpingin piispaksi. Hänen mainitaan tehneen
„kaikki, mikä niinä vaikeina ja levottomina sota-aikoina oli mahdollista, hiippakuntansa ja isän
maan hyväksi ja parannukseksi”. Turun yliopisto
vihki hänet 1690 teologian tohtoriksi. Muutamia
päiviä ennen hänen kuolemaansa suotiin hänen
lapsilleen aatelisarvo nimellä Lagercreutz.
K. G.
Lang, Joel Napoleon (1847-1905), lakimies, yliopp. 1866, lakitieteen toht. sekä talous
oikeuden ja taloustieteen dosentti 1880 Heisingin yliopistossa, 1882 samojen aineiden
professori. L:n julkaisuista mainittakoon „Den
nationalekonomiska teorin för jordkreditföreningars
organisation” (väitöskirja professorinvirkaa
varten, 1882), „Grunderna för uppfinnareskydd
genom lag” (1880), luentosarja „Finlands sjörätt”
(I, 1890; II 1910), jolla on perustava merkitys
Suomen merioikeudelle, „Om delningsgrund i by”
(1901), „Om eganderätten till Finlands vatten”
(1902) sekä kuoleman jälkeen ilmestynyt „Föreläsningar öfver vattenrätten” (1905). L:ia käy
tettiin paljon komiteatöihin.
Lang, Johan (1745-1823), kauppias, perusti
Raahessa suuren vienti- ja
laivanvarustajaliikkeen, jota toiminimellä J. Lang jatkoivat ensin
Z. Franzén ja sittemmin Fr. Sovelius.
Langaton sähköttäminen l.
kipinäsähkötys, taito ilman johtolankaa ainoastaan
elektromagneettisten aaltojen välityksellä lähettää
sanomia paikasta toiseen. Elektromagneettisten aaltojen syntyä ja edentymistä saks. fyysikko Hertz
on seikkaperäisesti tutkinut, perustuen etenkin
Faraday’n kokeellisiin ja Maxwellin matemaattisiin selvittelyihin sähköilmiöitten laadusta. Tällaisten aaltojen synnyttämiseksi tarvitaan oskillatorista l. värähtävää sähkönpurkausta. Helmholtzin ja Feddersenin tutkimusten
nojalla tiedetään, että kondensaattorin, kuten
esim. Leidenin pullon (ks. t.) purkaus on
määrätyissä olosuhteissa oskillatorinen s. o.
näennäisesti vksi kipinä ei ole sähkön liikettä ainoastaan yhteen suuntaan, vaan sen edes-takaisin
tapahtuvaa hyvin nopeaa värähtelemistä, jolloin
pullon päällystykset vaihtavat joka värähdyksellä
varauksensa, toinen positiivisesta negatiiviseksi ja
toinen päinvastoin. Kun tahdotaan herättää
useampia peräkkäin seuraavia värähteleviä purkauk
sia, käytetään induktsionirullaa, jonka
induktsioni- (sekundääri-) johdon navat yhdistetään
kahteen ponnelliseen metallisauvaan ab ja ed
(kuva 1). Ponnet muodostavat väliinsä kipinäaukon o. Aina kun sauvoihin on kerääntynyt
tarpeellinen määrä sähköä, hypähtää kipinä ponnesta
toiseen. Mainituita sauvoja kipinäaukkoineen sanotaan Hertzin oskillaattoriksi. Sauvojen sähkövarautumiskyvyn (ks. t.) korottamiseksi sauvojen päät varustetaan suurilla
levyn-muotoisilla konduktoreilla (C1 ja C2). Siten
aikaansaadaan voimakkaampi ja pitkäaikaisempi
kipinä. Tämän värähdykset leviävät
kummassakin sauvassa ponnesta lähtien etenevän aallon tapaisesti; positiivinen sähkö jatkuu toisessa ja negatiivinen toisessa. Seuraavalla kipinävärähdyksellä sähköt muuttavat merkkiä. Sauvojen päistä
aallot kääntyvät takaisin ja yhtyvät alkuperäisiin
seisovaksi aaltoliikkeeksi värähdyskupuineen ja
solmuineen. Kipinän kohdalla jännitys on nolla,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
