Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Langaton sähköttäminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
517
Langaton sähköttäminen
518
Kuva 5.
Kuva 3.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 1(1
Kuva 11
Kuva 4 n.
Kuva 4I
Kuva 4 r
Kuva 6 n.
Kuva C b.
Kuva
Kuva 9.
Kuva S.
koska sähkö siellä saa vapaasti tasaantua. Siinä
on sentähden jännityssolmu. Tankojen päissä on
taas värähdyskupuja. Sauvan pituus vastaa näin
ollen aaltoväliä. Sähkövirran voimakkuus on
suurin kipinässä, mutta sauvojen päissä nolla,
sillä sieltä sähkövirtailu ei voi jatkua eteenpäin.
Aaltojen värähdysaika ja siis myös värähdysluku
ovat riippuvaiset paitsi oskillaattorin
varautumiskyvystä C:stä myöskin sen itseinduktsionista
L:stä (ks. Sähköinduktsioni).
Thomsonin kaavan mukaan on värähdysaika 7’ = 2 Jiy CL.
Muuttelemalla itseinduktsionia ja
varautumiskykyä voidaan sentähden värähdysaikaakin
muuttaa; seikka, jonka sovelluttaminen on sangen
tärkeä l:ssa s:ssä. Hertzin havaitsemat
nopeimmat sähkövärähdykset olivat sellaisia, että niiden
värähdysaika oli vain__’___ sek. ; värähdysluku siis
100,»00.0(1(1
luku siis 100,000,000. — Oskillaattorin
sähköaallot aiheuttavat ympäristönsä niin hyvin
dielektrisessä kuin magneettisessa polarisatsionitilassa
jaksollisia vaihteluja, jotka leviävät ympäristön
eetterissä aallontapaisesti joka suunnalle.
Sellaisia aaltoja sanotaan elektromagneettisiksi. Koska
näitten värähdysluku on sama kuin niitä
synnyttävien alkuperäisten aaltojen ja edentymisnopeus
sama kuin valon l. noin 300,000 km sekunnissa,
saadaan (huomioonottamalla kaava:
edentymisnopeus = värähdysluku x aallonpituus), että esim.
sen elektromagneettisen aallon, minkä
värähdysluku on 100,000,000, pituus on 3 m. L:ssa s:ssä
esiintyvät aallonpituudet vaihtelevat 100 m:stä
10,000 m:iin sen mukaan minkälaisissa
olosuhteissa sähkötys tapahtuu. Kuvassa 1 esitetyllä
avonaisella värähdysjohdolla on hyvin suuri säteilykyky, se kuluttaa siis liike-energiansa nopeasti loppuun ja joutuu pian lepotilaan. Tämä seikka voidaan myöskin lausua niin,
että mainitun johdon aallot ovat jyrkästi
hiljeneviä. Koska sellaisten aaltojen käyttö l:ssa
s:ssä ei ole tarkoituksenmukainen, on keksitty
keinoja hitaasti hiljenevien aaltojen herättämiseksi. Sellainen keino on suljetun värähdysjohdon (kuva 2) käytäntöön
ottaminen. Jos näet avonaisen värähdysjohdon sauvat
(langat) ab ja cd (kuva 1) taivutetaan, niin että
levyt C1 ja C2 joutuvat kondensaattorin
päällystysten tapaisesti vastakkain, niinkuin kuva 2
näyttää, niin sen varautumiskyky kasvaa ja
säteilykyky pienenee. Aaltojen hiljeneminen siis
hidastuu. — Elektromagneettisten aaltojen olemassaolo voidaan erilaisilla kojeilla toteennäyttää. Sellaisia sanotaan yleisellä nimellä detektoreiksi l. indikaattoreiksi. Niistä on
Branly’n 1890-luvulla keksimä kohereeri tärkeä siksi, että se aluksi oli ainoa l:aan s:een käytetty detektori ja sentähden, että sitä vieläkin
käytetään, kun tahdotaan saada vastaanotettava tiedonanto paperille merkityksi. Kohereeri K (kuva
3) on lasiputki, jonka sisässä on kaksi 1 mm:n etäisyydellä toisistaan olevaa metallielektrodia. Niitten välinen umpinainen pieni tila täytetään ahtamatta jostain metallista kuten nikkelistä, hopeasta, teräksestä j. n. e. valmistetulla viilajauholla. Jos putki asetetaan galvaanisen pariston
sisältämään johtoon, niin se estää virran
läpäisyn, sillä viilajauhon vastus on hyvin suuri.
Mutta jos elektromagneettiset aallot kohtaavat
kohereerin, niin jauhossa tapahtuu sellainen muutos, että se rupee johtamaan ja laskee sähkövirran
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
