Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laurbecchius ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
671
mattavimpia ransk. historiamaalareita.
Edelläkävijäänsä Delarochea L. muistuttaa etenkin
mieltäjärkyttävillä, kaameilla aiheillaan, jotka
hän kuvaa tummin värein, suurella piirustus- ja
sommittelutaidolla, historiallisella
todenmukaisuudella, kylmän asiallisesti ja miehekkään
vakavasti, mutta samalla draamallisen intohimoisesti.
L:n tauluista mainittakoon „Enghienin herttuan
mestaus" (1872) ja samantapainen esitys
„Kei-sari Maximilianin viime hetket" (1882),
kuuluisat ruumiskuvat „Francisco de Borghia Isabella
Portugalilaisen ruumiin ääressä" (1876) ja
„Itä-vallan yleis esikunta kenraali Marceaun
kunnia-paarien ääressä" (1877, L:n mainehikkain
maalaus), sekä Luxembourg-museossa olevat „Kobert
Pyhän pannaanjulistus" (1875) ja
„Umpeenmuu-rattujen vapauttaminen Carcassonnessa" (1879).
L. on myöskin, joskaan ei yhtä hyvällä
menestyksellä, käsitellyt m. m. raamatullisia aiheita,
maalannut isoja seinäkuvia esim. Pariisin
Pan-théoniin (1883), Hotel de Villeen,
Kunnialegioonan palatsiin ja Odéon-teatteriin. Kirjojen
kuvittajana sekä muotokuvaajanakin L. on
toiminut (taiteilijan oma kuva Firenzen
Uffizi-galle-riassa, 1882). Hänen oppilasatelieerillaan
Pariisissa on ollut hyvä maine: vaikutusta hänen
taiteestaan on m. m. A. Edelfelt saanut. [F. Fabre.
..Le roman d’un peintre" (1878) ; J. Lange. ,.J.
P. L. og ligbillederne". ..Billedkunst", 1884) :
Ga-zette d. beaux-arts (1898-99).] E. R-r.
Laurent [lorä’], Auguste (1807-53). ransk.
kemisti, eli Bordeaux’ssa ja Pariisissa, kehitti
Dumas’n substitutsioniteoriaa ja loi Gerhardtin
■ ks. t.) kanssa tyyppiteorian. Omituisen
luonteensa ja liian rohkeitten aatteittensa vuoksi hän
ei saavuttanut aikansa tiedemiesten kannatusta
eikä tunnustusta. Edv. Hj.
Laurent [lorä’], Francois (1810-87), belg.
oikeusoppinut, siviilioikeuden professori Gentin
yliopistossa. L. on julkaissut m. m. .,Histoire du
ilroit des gens" (IS nid.. 1860-70). „Principes de
droit civil francais" (33 nid.. 1869-79), ,.Cours
élémentaire de droit civil frangais" (4 nid.. 1878).
A. Ch.
Laurentilainen osasto (Laurentia n),
Poh-jois-Ameriikassa alkuvuoren vanhimpain
muodostumien nimitys. Se vastaa jotakuinkin
Fennoskandian „vanhempaa alkuvuorta" ja katarkeisia
muodostumia. P■ E.
Laurentius, Pyhä (it. ja esp. Lorenzo), ]
roomal. diakoni, kärsi marttyyrikuoleman 10 p.
elok. 258. Marttyyrilegenda kertoo L:n. kun
häntä vaadittiin luovuttamaan kirkon kalleudet,
viitanneen seurakunnan köyhiin ja sairaisiin.
Bangaistukseksi tästä hänet hiljaisella tulella
paahdettiin kuoliaaksi. Uusimmat tutkimukset
eivät vahvista tätä kuolemantapaa. L. kuvataan
nuoreksi mieheksi, paistinparila jalkain juuressa.
L:sta tuli pian kansanomainen pyhimys
(Laurin messu 10 p. elok.).
Laurentius Andreæ [-e’n- -Pe] (n. 1470-1552),
arkkidiakoni ja Kustaa Vaasan kansleri.
Opiskeltuaan Skarassa, Upsalassa ja Bostockissa L.
tuli Leipzigissä maisteriksi 1498. V. 1505
ta-paamme hänet pappina Strengnäsin
hiippakunnassa. Hän oli käynyt Boomassakin 3 kertaa,
viimeiseksi 1509. Papillisella uralla hän kohosi
aina Strengnäsin tuomiokapitulin
arkkidiako-niksi asti. Kun Olaus Petri (ks. t.) rupesi kau-
672
pungissa saarnaamaan puhdistettua oppia,
oivalsi L. kohta sen oikeutuksen ja otti nuoren
uskonpuhdistajan suojiinsa. Strengnäsin
valtiopäivillä 1528 vasta valittu kuningas Kustaa
Vaasa tutustui tähän selväaatteiseen ja
kokeneeseen mieheen ja kuunteli mielellään hänen
esityksiään kirkon osattomuudesta maalliseen valtaan.
Kuningas otti L:n kauslerikseen ja uskoi hänelle
1524 vielä Upsalan arkkidiakonin viran sekä
paikan valtioneuvostossa. Tässä
vaikutusvaltaisessa asemassa L. suunnitteli koko sen
kirkolli-ten ja valtiollisten olojen muutoksen, joka
Buot-sissa toteutettiin 1520-luvulla, mutta osasi
samalla aina pysyä sopivasti syrjässä, jättäen
määräävän aseman kaikessa kuninkaalle. Tuntien
omasta kokemuksesta paavillisen kuurian L. osasi
taitavasti johtaa niitä paavin ja Buotsin hallituk
sen välisiä neuvotteluita, joiden seurauksena oli
mainittujen mahtien välien täydellinen rikkoutu
niinen 1524. Luterilaisen kirkkokäsitteen kannat
tamaua. jonka mukaan maallinen esivalta oli
ainoa valtiollinen hallitusvalta, L. teroitti 1524
Vadstenan munkeille lähettämässään kirjeessä vai
tion oikeutta verottaa kirkkoa, ja sama periaate
oli häntä johtamassa kaikissa niissä taisteluissa,
joita seuraavina vuosina käytiin Linköpingin piis
paa Hannu Braskia, arkkipiispaa ja muita
vanhan kirkkojärjestyksen kannattajia vastaan. Ves
terasin valtiopäivillä 1527 päätetty kirkon liian
omaisuuden ottaminen valtion huostaan oli ai
noastaan L:n periaatteiden toteuttamista
käytännössä. Mutta L:n kirkolliseen ohjelmaan
sisältyi myöskin varmat rajat, joiden ohi uudistukset
eivät saaneet mennä. Pitäen tärkeänä, että
historiallisesti syntyneistä oloista ja laitoksista
säilytettiin se. mikä niissä oli säilyttämisen arvoista,
hän ei suostunut orjallisesti seuraamaan
saksalaisia esikuvia. Hänen ansionsa oli, että esim.
..apostolinen yhtäjaksoisuus" säilytettiin Ruotsin
kirkolle, ja koko se kirkollinen uudistus, joka
pantiin toimeen hänen ja Olaus Petrin johtamassa
Örebron pappeinkokouksessa 1529. kantaa tyynen
maltillisuuden leiman. Tämä maltillisuus tuli
hänelle turmioksi hänen omalla urallaan. Kun hän
ei voinut kannattaa kuninkaan yhä räikeämmin
ilmeneviä pyrkimyksiä itsevaltiuteen
kirkollisellakin alalla, menetti hän jo 1531 kanslerin paik
kansa ja 1539 kuninkaan ja hänen välinsä
kokonaan rikkoontuivat. Taisteltuaan Upsalan
kokouksessa 1539 yhdessä Olaus Petrin kanssa
Buotsin kirkon kansallisen omituisuuden ja vapauden
puolesta kuninkaan uudistus- ja valtapvyteitii
vastaan L. joutui yhdessä vanhan asetoverinsa
kanssa syytteeseen valtiorikoksesta ja tuomittiin
2 p. tammik. 1540 miekalla mestattavaksi. Ku
ningas. joka varmaan ei ollut tarkoittanutkaan
muuta kuin saada hänelle vastukselliseksi
käyneet uskonpuhdistajat masennetuiksi, armahti
heidät molemmat, mutta L. menetti melkein koko
omaisuutensa sakkoina kuninkaan rahastoon.
Jä-lelläolevat elinvuotensa L. eli hiljaisuudessa
Strengnäsissä. Ainoa L:n kädestä lähtenyt
tunnettu painettu kirjoitus „Een kort undervisning
om troona oeh godha gerningar" (1528) esittää
luterilaisen opin pääkohtia. [K. H. Bundgren.
..Minne af L." (1886). O. Ahnfelt. ,,Om kanslern
L. A." (..Historisk tidskrift". 1896).]
.4. ./. P-ä.
Laurentius Norwegus [e’n- -r<~’-] 1. Laure n-
Laurent—Laurentius Norwegus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
