Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leche ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
709
Leche—Leckö
710
lisen teknologian ja epäorgaanisen kemian
opettaja m. m. Sorbonnen yliopistossa. Kirjoittanut
tutkimuksia sementistä, kaasusekoitusten
räjähdyssuhteista, kaivoskaasusta, tulenkestävistä
aineista, raudan metallurgiasta y. m.; „Revue de
métallurgie” nimisen aikakauslehden toimittaja.
V. H.
Leche [lekke]. 1. J o h a n L. (1704-64),
luonnontutkija ja lääkäri, syntyi Skånessa Barkåkrassa.
yliopp. 1724 Lundissa, opiskeli neljä vuotta
jumaluusoppia, mutta ryhtyi sitten luonnont.
opintoihin, vihittiin 1740 lääketieteen tohtoriksi,
valittiin 1746 tiedeakatemian jäseneksi,
vastaanotti 1745 Itä-Intian komppanian lääkärin
toimen Gööteporissa, nimitettiin 1748 lääketieteen
professoriksi Turkuun. Ilmauksia L:n
kasvitieteellisistä harrastuksista olivat aikaansa nähden
hyvinkin ansiokas paikalliskasvio „Primitiæ floræ
scanicæ” (1742) sekä käsikirjoitukset „Flora
suecica” ja „Flora fennica”, mitä viimeksimainittua
Kalm käytti ja joka Turun palossa tuhoutui.
Suurimman tieteellisen ansion L. saavutti kuitenkin
meteorologina. Hänen Ruotsin tiedeakatemian
„Handlingar”-sarjassa 1763 julkaisemansa
„Utdrag af väderleks journalen som blifvit hållen
i Åbo 1750-61” sisältää mieltäkiinnittäviä
havaintoja tuulista, selkeistä, pilvisistä, sade- ja
poutapäivistä, sademäärästä,
barometrikorkeudesta, temperatuurista, jäänlähdöstä,
muuttolintujen tulosta, kasvien kukkimisajasta; se on
ensimäisenä alkuna Suomessa siitä pitäin
toimitetulle yhtenäiselle ilmatieteelliselle
havaintosarjalle. L. valmisti itse koneensa.
L:n suurta harrastusta uuden kotimaansa
hyväksi osoittaa sekin, että hän oppi suomea
kirjoittaen v:n 1764 almanakkaan kirjoituksen
rokkotautisten lasten hoidosta. Hän myös innolla
edisti Turun sairaalan rakentamista (valm. 1756),
pani alkuun rokotuksen maassamme antaen
ensimäisenä rokottaa tyttärensä Maria Elisabethin,
laati kasvit, puutarhan piirustukset, järjesti ja
vei luetteloihin yliopiston mineraalikokoelman.
toimeenpani monenlaisia taloudellisia kokeita ja
sepitti useita yleishyödyllisiä kirjoituksia, m. m.:
„Underrättelse om vilda träns och buskars
plantering” (1764), „Huru maskar som göra skada
på fruktträd bäst kunna förekommas och
fördrifvas”, „Anmärkningar om kryddgårdars
vattnande uti torra somrar” (1758), „Tankar om
sättet att förekomma missväxt” (1764), „Tankar
om rätta skördetiden” (1764). J. A. W.
2. Jakob Vilhelm Ebbe Gustaf L. (s.
1850), edellisen pojanpojan pojanpoika,
eläintieteen professori Tukholmassa v:sta 1884.
Polveutumisopin puolustajana ja eläintieteen
saavutuksien kansantajuiseen muotoon saattajana L. on
maansa ensimäisiä. Imettäväisten vertailevaa
anatomiaa koskevien tutkimuksiensa kautta hän on
ulkomaillakin tullut tunnetuksi. L:n kirjoituksista
mainittakoon: „Die Entwicklung des Unterarms
und Unterschenkels bei Chiroptera” (1879), „Zur
Anatomie der Beckenregion bei Insectivora” (1883),
„Über die Säugethiergattung Galeopithecus”(1886),
useita pussieläinten morfologiaa koskevia
kirjoituksia, „Über die Zahnentwicklung von Iguana
tuberculata” (1893), „Zur Entwicklungsgeschichte
des Zahnsystems der Säugethiere” (1895-1907),
„Untersuchungen über das Zahnsystem lebeuder
und fossiler Halbaffen” (1897), „Zur Morphologie
des Zahnsystems der Inseetivoren” (1897), „Några
blad ur organismernas utvecklingshistoria” (1901).
„Några nyare strömningar inom descendensläran”
(1902), „Ein Fall von Vererbung erworbener
Eigenschaften” (1902), „Zur Frage nach der stam
mesgeschichtlichen Bedeutung des Milchgebisses
bei den Säugethieren” (1909), „Människan,
hennes uppkomst och utveckling” (1909),
„Beziehungen zwischen Gehirn und Schädel” (1911).
P. B.
Lechlanchén sähköpari [ləkläsen] ks.
Galvaaninen elementti.
Lecidæa, jäkäläsuku, kivillä ja puunkuorella
kasvavia valkeita, harmaita tai ruskeita
rupijäkäliä.
Lecitiini (kreik. lekithos = munankeltuainen),
kauan tunnettu, munanvalkuaisessa, aivoissa y. m.
elimissä esiintyvä aine, jolla on suuri merkitys
kaikkien solujen kehitykselle. Oikeastaan l:ejä
erotetaan kokonainen ryhmä; ne ovat sukua
rasva-aineille ja sisältävät aina typpeä ja
fosforia. L:t ovat erittäin yleisiä eläimissä ja
kasveissa, niitä oletetaan olevan jokaisessa elävässä
solussa, joskin aina vain hyvin pienissä määrin.
Fysiologisesti l:t luetaan n. s. lipoideihin, joilla
on erittäin tärkeä merkitys solujen alkuliman
uloimmassa kerroksessa, ohuessa n. s. ulkokel
mussa. Ulkokelmu voi jossakin määrin „valita”
soluun tulevia tai siitä poissiirtyviä aineita.
Kokeellisesti on huomattu sen päästävän lävitsensä
aineita, jotka ovat liukenevia sen omiin aineksiin.
Kun siis soluun on saatu siirtymään veteen
liukenemattomia, mutta rasva-aineisiin helposti
liukenevia aineita, on päätetty, että alkuliman
ulkokelmussa itsessään on rasvamaisia aineita. Eri
suuntiin kokeillen on tultu siihen
johtopäätökseen. että ulkokelmu sisältää juuri l:iä ja muita
lipoideja.
L. on vahamainen, hyvin hygroskooppinen aine.
se paisuu vedessä, liukenee helposti alkoholiin,
eetteriin, kloroformiin, bentsoliin ja öljyihin.
Alkoholiliuosta vahvasti jäähdyttämällä saadaan
1. pieninä kristalleina. — Paitsi soluissa, l:iä on
melkein kaikissa eläimellisissä nesteissä.
Erityisen runsaasti sitä on paitsi aivoissa ja muussa
hermoaineksessa sekä munankeltuaisessa myöskin
siittiönesteessä, lymfassa, veressä, sappinesteessä
ja maidossa — etenkin äidin maidossa.
Lecky [leki], William Edward Hartpole (1838-1903), irl.-engl. historiankirjoittaja:
julkaissut useita, etupäässä sivistyshistoriallisia
teoksia: „The leaders of public opinion in
Ireland” (1861), „History of the rise and influence
of the spirit of rationalism in Europe” (1865),
„History of europeau morals from Augustus to
Charlemagne” (1869), „History of England
during the eighteenth century” (1878-90), joka on
hänen pääteoksensa ja jota voi pitää Macaulayn
Englannin historian jatkona, „Democracv and
liberty” (1896), „Map of life, conduct and
character” (1899). V. 1895 L. valittiin parlamenttiin,
jossa, vaikka oli irlantilainen, liittyi
vapaamielisiin unionisteihin. J. F.
Leckö [lekkö] l. Läckö, kuninkaankartano
ja samanniminen linna Ruotsissa Skaraborgin
läänissä Venernin eteläosassa olevan Kållandsön
saaren koillisosassa. Osa kallioon ammutun
haudan ympäröimästä mahtavasta linnasta on
keskiajalta peruisin. Linna ja kartano läänitettiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
