Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leche ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
711
Leclercq — Ledeerata
712
1615 kreivikuntana Jaakko de la Gardielle.
Kuuluisa se oli M. G. de la Gardien täällä pitämästä
upeasta hovista. Kreivikunta peruutettiin 1683
kruunulle. V. 1810 valtiopäivät antoivat sen 50
v:ksi ,,Siikajoki" nimisenä Adlercreutzille,
Siikajoen taistelun voittajalle. (E. E. K.)
Leclercq [laklä’r], É m i 1 e (s. 1827), belg.
kirjailija, harjoitti ensin maalaustaidetta, siirtyi
sittemmin kirjallisuuden alalle. L. on
kirjoittanut 40:ttä romaania, joita leimaa terve realismi
ja huumori. Kuuluisin niistä on ,,Les petitsfils
de Don Quichotte" (1865). ./. H-l.
Lécluse [I ekly’z] 1. C 1 us i us, Charles de
(1526-1609), ransk.-alankom. kasvitieteilijä, joka
pakoillen uskonnollisia vainoja vietti suurimman
osan elämästään Saksassa, Itävallassa ja
Alankomaissa. Asettui Maksimilian II :n kutsusta 1573
Wieniin, tuli 1593 professoriksi Leideniin.
Kirjoitti: ..Hariorum plantarum historia" (1 lait.
1576). J. A. W.
Lecocq [lako’k], Charles (s. 1832), ransk.
operettisäveltäjä. Tunnetuimmat teokset:
„Tee-kukkanen" (1868), „Rouva Angot’n tytär" (1872)
ja „Girofle-Girofla" (1874). /. K.
Lecomte [lacö’t], Ferdinand (1826-99),
sveits. sotilaskirjailija, tuli 1849
tykistönupsee-riksi, oli mukana Italian sodassa 1859 ja otti
tehokkaasti osaa Pohjois-Ameriikan sisälliseen
sotaan; esittänyt laajasti kaikkia 1859-78
Euroopassa ja Pohjois-Ameriikassa käytyjä sotia,
julkaissut sitäpaitsi: ..Le général Jomini" (1860)
ja ,.Étuiles d’histoire militaire" (1868), joka on
yleiskatsaus koko sotahistoriaan. J. F.
Leconte de Lisle [lalcöt da li’l], Charles
Marie (1818-94), ransk. runoilija, sai
erinomaisen kasvatuksen ja oli alussa Fourier’n
sosialististen unelmien haaveellinen kannattaja,
mutta muuttui sittemmin niiden jyrkäksi
vastustajaksi, saaden kreikkalaisen antiikin
vaikutuksesta panteismin värisen
maailmankatsomuksen. L. karkoitti lyriikastaan tahallisesti hetken
tuntehikkaan mielenliikutuksen, se kun hänen
käsityksensä mukaan estää havaittua tarkoin ja
uskollisesti esittämästä. Senpä vuoksi hän aina
pyrkii antamaan kuvaukselleen niin ankarasti
objektiivisen muodon kuin suinkin. L :n
runoilija-luonteen perussävy on pessimistinen. Hän karttoi
sisimmän elämänsä paljastamista yleisölle, eikä
sentähden koskaan tullut populääriksi. L:n
ympärille kokoontui joukko innostuneita aateveljiä
ja ihailijoita, jotka muodostivat n. s.
,,Parnasso-laisten" (ks. t.) runoilijakoulun. L:n
runokokoelmat: ,,Poèmes antiques" (1852), ..Poésies
nou-velles" (1854). ..Poèmes et poésies" (1855),
„Poé-sies complètes (1858). „Poëmes barbares" (1862),
jossa on huomattavissa jälkiä tutustumisesta
Kalevalaan (Valvoja 1909 siv. 138 seur.),
..Poèmes tragiques" 1884), „Derniers poèmes"
(1895). L., antiikin intohimoinen ihailija, käänsi
ranskaksi Teokritosta ja Anakreonia,
Homerok-son Iliadin ja Odysseian, Hesiodoksen,
Aiskliy-lok.-en, Sophokleen ja Horatiuksen teoksia. V. 1886
L. d. L. Victor Hugon jälkeen valittiin Ranskan
akatemiaan. [Runsaasta L. d. L:n elämää ja
tuotantoa käsittelevästä kirjallisuudesta antaa
luettelon Hugo P. Thiemen teos „Guide
biblio-graphique de la littérature frangaise de 1800 ä
1906"’, ss. 242-243.] J. H-l.
Lecouvreur [lakuvrö’r], A d r i e n n e (1692-
1730), ransk. näyttelijätär, joka jo 13-vuotiaana
alkoi teatteriuransa. Kymmenen vuotta hän oli
matkustelevien teatteriseurueiden jäsenenä,
kunnes 1717 kiinnitettiin Comédie frangaiseen.
Tässä laitoksessa hän etupäässä esitti Corneillen
ja Racinen murhenäytelmien sankarittaria,
tehden sen niin menestyksellisesti, että pääsi
kaikkein ylhäisimpiin piireihin. Elämänsä 10:nä
viimeisenä vuotena hän oli kreivi Moritz
Sachsilai-seu rakastajatar, ja tätä rakkaussuhdetta Scribe
ja Legouvé ovat kuvanneet draamassaan
,,Ad-rienne Lecouvreur" (esitetty suomeksi).
Sanotaan. että rouva de Bouillon, joka niinikään
rakasti kreiviä, mustasukkaisuudesta myrkytti
L:n. [„Lettres d’A. L." (julk. Monval, 1892);
Bourgeois, „A. L."] J. H-l.
Lectisternium [-ste’-] (lat.), muinaisroomal.
uhrijuhla, jolloin jumalain kuvat asetettiin
katettujen pöytien ympärille. L. toimeenpantiin
varsinaisesti onnettomuuksien sattuessa (ensim.
kerta v. .399 e. Kr.) rukousjuhlan (siipplicatio)
yhteydessä. K. J. H.
Lector ks. Lehtori.
Lector ethicarum [etikä’-] siveysopin
luennoitsija keskiajan yliopistoissa. Virkaan valitsi
taiteiden tiedekunta aina kahden vuoden ajaksi
jonkun etevimmistä maistereistaan. Hänen
tehtävänään oli pyhäpäivinä pitää luentoja
Aristoteleen etiikasta kaikkien kansakuntien
bakkalaa-rioille. Tällaisessa virassa oli m. m. suomalainen
Olavi Maununpoika Pariisin yliopistossa.
O. M-e.
Lecturer [lektsara] (engl.), luennoitsija;
papin-apulainen. jonka tehtävänä on pitää saarna
sunnuntain iltajumalanpalveluksessa; Englannin ja
Ameriikan yliopistoissa käytetään tätä nimitystä
meidän dosentteja vastaavista opettajista.
0. M-e.
Leczinski, Stanislaus ks. L e s z c z y
n-s k i.
Leda [lëdä], kreik. taruhenkilö, Thestioksen
tytär, Lakedainionin kuninkaan Tyndareoksen
puoliso, Kastorin ja Polydeukeen (ks.
Dioskuu-r i t), Helenen ja Klytaimestran (ks. n.) äiti.
Näiden lasten syntyperästä kerrottiin hyvin
erilaisia taruja. Homeroksen mukaan Helenen isä
oli Zeus, muiden lasten Tyndareos. Tunnetuin
on se tarun toisinto, jonka mukaan Zeus
joutsenen muodossa lähestyi Ledaa ja tämä synnytti
hänelle munan, josta hautoutui ilmoille Helene,
Kastor ja Polydeukes tai ainoastaan Helene ja
Polydeukes. Erään toisen tarun mukaan taas
Nemesis (ks. t.) synnytti Zeukselle munan, josta
L. hautoi Helenen. -— L:n ja joutsenen
lemmenkohtaus on niin antiikkisella kuin uudemmalla
ajalla ollut suosittuna taideteosten aiheena.
O. E. T.
Leda-savi ks. Y o 1 d i a-s a v i.
Ledebour [ledebür], Karl Friedrich von
(1785-1851), saks.-ven. kasvitieteilijä, professorina
Tartossa 1811-36. L. teki 1S26 tutkimusmatkan
Altaihin käyden Kiinan rajalla saakka.
Teoksia: „Flora* altaica" (4 nid., 1829-33, yhdessä
C. A. Meyerin ja A. v. Bungeu kanssa), „Reise
durch Altai-Gebirge" (1829-30), „Icones
plantarum novarum floram rossicam illustrantes"
(1829-34), „Flora rossica" (4 nid., 1842-53).
J. A. W.
Ledeerata (lat. lædere), loukata, vioittaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
