Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehmann ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
729
Lehmann
— Lehmus
730
joitti opintoja Leipzigissä Wundtin johdolla, tuli
1890 dosentiksi Kööpenhaminan yliopistoon, 1910
professoriksi. L. on etevä kokeellisen sielutieteen
tutkija; julkaisi huomattavat sielutieteelliset
tutkimukset „Farvernes elementære æstetik” (1884),
„TIypnosen og de dermed beslægtede normale
tilstande” (1890), „Hovedlovene for det
menneskelige følelsesliv” (1892, myöskin saksaksi), „Die
körperliclien Ausserungen psychiseher Zustände”
(3 os., 1898-1905) ja „Lehrbuch der
psychologischen Methodik” (1906). Sitä paitsi L. on
julkaissut „Overtro og trolddom” (4 nid., 1893-96),
„Grafologien” (1899) y. m. A. Gr.
3. Johannes Edvard L. (s. 1862), tansk.
uskonnonhistorioitsija, edell:n serkku, tuli 1886
teologian kandidaatiksi, julkaisi 1896
väitöskirjan „Om forholdet mellem religion og kultur i
Avesta” ja tuli 1900 dosentiksi Kööpenhaminan
yliopistoon. Tehtyään itsensä laajalti
tunnetuksi tarkkana, aaterikkaana tutkijana,
henkevänä kirjailijana ja luennoitsijana L.
kutsuttiin 1910 uskonnonfilosofian professoriksi
Berliinin yliopistoon, jossa hän edelleen
vaikuttaa. L:n kirjallisesta tuotannosta mainittakoon:
„Den religiose folelses natur og sædelige værd”
(1890), „Hedensk monoteisme” ja „Guder og
helte” (Studier fra sprog- og oldtidsforskning
n:o 31, 1897 sekä n:o 37, 1898), „Zarathustra, en
bog om persernes gamle tro” I-II (1899-1902),
„Mystik i hedenskab og kristendom” (1904),
Chantepie de la Saussayen „Lehrbuch der
Religionsgeschichte”ssä (1905) esitykset intialaisten ja
persialaisten uskonnoista sekä uskonnon alkeista,
Hinnebergin „Kultur der Gegenwart”issa 1. III. 1,
1906, „Die Religion der primitiven Völker”,
„Verdens Kulturhistorie”ssa I, 1906, „Persernes
kultur”, „Buddha, hans lære og dens gerning” (1907),
„Religionsgeschichtliches Lesebuch” (1911), „Der
Buddhismus” (1911). A. J. P-ä.
Lehmann [lemun], Johann Georg
(1765-1811), saks. sotilastopografi, n. s. L e h m a n n i n
m e n e t elmän keksijä; sen mukaan
maanpinnan kaltevuussuhteet kuvataan kaltevuuden
suuntaan kulkevilla kaltevuusviivoilla, jotka
taajenevat ja tummenevat kaltevuuden kasvaessa.
E. E. K.
Lehmann [leman], Karl Friedrich
August (s. 1845), saks. historiantutkija, v:sta
1893 professorina Göttingenissä; teoksia:
„Knesebeck und Schön” (1875), „Stein, Scharnhorst und
Schön” (1877), „Scharnhorst” (1886-87),
„Freiherr von Stein” (1902-05), „Friedrich der Grosse
und der Ursprung des siebenjährigen Krieges”
(1894) ; julkaissut asiakirjakokoelman „Preussen
und die katholische Kirche seit 1640” (1878-94).
Lehmann [leman], Lilly (s. 184S), saks.
oopperalaulajatar. tunnettu varsinkin
Wagner-esittäjänä. Julkaisi „Meine Gesangskunst” (1902) ja
„Studie zu Fidelio” (1904). I. K.
Lehmann [leman], Otto (s. 1855), saks.
fyysikko, sai 1883 ylim. professorin paikan
Aachenin teknillisessä korkeakoulussa, 1888
sähkötekniikan professorin viran Dresdenissä ja tuli 1889
Karlsruhen teknillisen korkeakoulun fysiikan
professoriksi. — L. on tehnyt monipuolisia
havaintoja etenkin kideopin alalla. Paljon aikaa
hän on uhrannut n. s. nestemäisten kiteitten tutkimiseen. Useilla kiinteillä aineilla
on näet se ominaisuus, että ne kuumennettuina
sulavat erinäköisiksi eri lämpöasteilla. Alemmaila asteella ne ensiksi muuttuvat himmeän suliksi ja vasta melkoisesti korkeammassa
lämpötilassa läpinäkyvän juokseviksi. L. on polarisatsionimikroskooppinsa avulla huomannut, että
näillä aineilla tuossa himmeässä olotilassa on
vaihtelevat fysikaaliset ominaisuudet eri
suunnissa, joskin ovat homogeeneja, toisin sanoen ne
ovat anisotrooppisia ja niissä syntyy valon
kahtaistaittuminen (ks. t.). L. väittää sentähden, että
on nestemäisessäkin muodossa olevia kiteitä,
vieläpä kahta eri lajia. L:n tutkimukset ovat
johtaneet hänet väittämään, ettei sama aine voi
esiintyä eri kidemuodoissa. Hän on mennyt
niinkin pitkälle, että hän kieltää samalla
kemiallisella aineella olevan eri olomuotoja. L. on
kirjoittanut: „Molekularphysik” (1888-89; 2 nid.),
„Die Kristallanalyse” (1891), „Flüssige Kristalle”
(1903). Sähköopin alallakin L. on suorittanut
arvokasta työtä. Hän on myös tuottelias
oppikirjojen laatija. U. S:n.
Lehmann [leman], Richard (s. 1845), saks.
maantieteilijä, 1881 maantieteen dosentti Hallen
yliopistossa, 1885 Münchenin akatemian
professori. Julkaissut maantieteellisiä tutkimuksia
(„Über ehemalige Strandlinien in anstehendem Fels
in Norwegen”, 1879) ja karttateoksia („Atlas für
höhere Lebranstalten mit besonderer
Berücksichtigung der Handelsgeographie”). (E. E. K.)
Lehmann-Haupt [leman-]. Karl
Ferdinand Friedrich (s. 1861), saks.
muinaistutkija ja historioitsija, v:sta 1901 vanhan ajan
historian professorina Berliinissä, v:sta 1911
kreikan kielen professorina Liverpoolissa, teki
1898-99 tutkimusmatkan Armeeniaan. Hänen
lukuisista teoksistaan mainittakoon: „Babylons
Kulturmission” (1903), „Materialien zur ältesten
Geschichte Armeniens und Mesopotamiens”(1907),
„Armenien einst und jetzt” I os. (1910),
„Semiramis” (s. v.), „Israel, seine Entwicklung im
Rahmen der Weltgeschichte” (s. v.) „Abriss der
griechischen Geschichte” (s. v.), „Die Geschichte
Judäas und Israels” (1911). L. on perustanut ja
julkaisee „Klio” nimistä historiallista
aikakauskirjaa. E. R-n.
Lehmus l. n i i n i p u u (Tilia), 8-10 lajia
lehtipuita pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä.
Lehdet vinosti herttamaiset,
suippokärkiset; kukat
kellan valkeat,
moniheteiset, pienet,
harvakukkaisessa viuhkossa,
kalvomainen suojuslehti
viuhkoperään yhtynyt,
hedelmä pippuria
muistuttava pähkylä. Meillä
yksi laji T. corduta
lehtomaisissa metsissä n.
63 1/2°:een pohj. lev. —
Keski-Euroopassa
Etelä-Tanskasta Alppeihin ja
Kaukasukseen ja Uraliin
idässä kasvaa yhdessä
tämän lajin kanssa
meilläkin yleiseen istutettu
Tilia platyphyllos, jonka
edellisestä erottavat sen
isot, alta pehmeäkarvaiset
lehdet ja karvaiset silmut
 |
| Lehmus. 1 varren latva lehtineen ja hedelmineen. 2 suonenhaarauma lehden alapinnalla, missä domatsio. 3 domatsion poikkileikkaus, 4 suojuslehti hedelmäviuhkoineen, 5 kukka. 6, 7 emiön osia, 8 verholehti, pinnassa hunajapisaroita. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
