Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lelegit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
789
Lelegit—Lemberg
790
kennettaman, oli L. toinen niistä kahdesta
henkilöstä. jotka lähetettiin tutkimaan rautateiden
rakennusta muissa maissa. L. suositteli
kapearaiteista rataa, mutta hallitsija määräsi
rataleveyden samaksi kuin Venäjälläkin. Helsingin
kaupungille L. suunnitteli vesijohdon ja se
rakennettiinkin pääasiallisesti hänen ehdotustensa
mukaan. Tie- ja vesikulkulaitosten
ylihallituksessa hän toimi neuvonantajana ja ajoittaisin
konstruktöörinäkin. 1870-77 L. rakensi osittain
urakalla maan ensimmäisen riippusillan Vuoksen
yli Kiviniemen kosken kohdalle Sakkolassa (silta
on osittain uusittu 1903). L. kuului jäsenenä
moneen hallituksen ja kuntain asettamaan
komiteaan ja julkaisi kirjoitelmia sekä teknillisistä
asioista että kansantaloudellisista kysymyksistä
m. m. tulleista, joissa hän puolusti
vapaakauppaa. L. kuoli helmik. 10 p. 1882 Helsingissä;
toverit, oppilaat ja ystävät pystyttivät hänen
haudalleen patsaan (johon syntymäpaikaksi on
erehdyksessä merkitty Stavanger, pitää olla:
Hardanger). J. C-én.
Lelegit (kreik. Le’leges), kansanheimo, joka
vanhanajan kirjailijain mukaan oli levinnyt yli
melkoisen osan kreikkalaisten myöhemmin
omistamaa aluetta. Niinpä heitä mainitaan asuneen
useissa Kreikan maakunnissa (Akarnaniassa,
Aitoliassa, Lokriissa, Phokiissa, Boiotiassa.
Lakoniassa, Eliissä, Messeniassa) sekä Vähän-Aasian
rannikolla ja Arkipelagin saarilla. Epätietoista
on. missä määrin l:ejä on pidettävä
historiallisena kansana. Jos niin on laita, ovat ne
luultavasti olleet samaa „vähä-aasialaista” rotua kuin
kaarialaisetkin. E. R-n.
Lelewel [-le’-], Joachim (1786-1861),
puolal. historioitsija, oli 1818-21 professorina
Varsovan sekä sen jälkeen Vilnon yliopistossa, kunnes
hän 1824, jolloin tämä korkeakoulu joutui
Venäjän hallituksen vainon alaiseksi, erotettiin
virastaan. Sen jälkeen hän antautui poliittiseen
toimintaan ja oli v:n 1830 valtiopäivillä
Varsovassa vastustuspuolueen äärimmäisimpiä ja
kyvykkäimpiä miehiä. Puolan kapinan aikana hän
oli väliaikaisen hallituksen jäsenenä ja siirtyi,
sittekuin kapina oli kukistettu, ulkomaille,
asettuen 1831 Pariisiin, josta hän kuitenkin 1833
Venäjän hallituksen vaatimuksesta karkoitettiin.
Sen jälkeen hän suurta puutetta kärsien asui
Brysselissä, kunnes hän 1861 matkalla Pariisiin,
jonne hänen oli sallittu palata, kuoli. L. oli
lahjakas, omintakeinen oppinut ja on
hedelmöittävästi vaikuttanut Puolan historian
tutkimukseen, vaikka hänen intohimoinen luontonsa usein
esiintyy hänen tieteellisissä teoksissaankin.
Näistä mainittakoon „Historyczna parallela
Hiszpanii z Polskq w wieku XVI-XVIII” (1831,
„Historiallinen vertailu Espanjan ja Puolan välillä
16-18 vuosis.”), „La Pologne au moyen âge”
(3 nid., 1846-51), „Histoire de Pologne” (1S44),
„Ksiegi ustaw polskich” (1828, „Puolan vanha
lainsäädäntö”). Tärkeät ovat hänen tutkimuksensa
vanhan maantieteen ja numismatiikan alalla:
„La géographie du moyen âge” (5 nid., 1852-57),
„La numismatique du moyen âge” (2 nid., 1835).
L:n historialliset tutkimukset ja hänen
muistelmansa ovat kootut julkaisuun „Polska, dzieje
i rzeezy jej rozpatrzywane” (20 nid., 1853-76).
J. J. M.
Lely [lili], Sir Peter (oik. Pieter van
der F a ë s) (n. 1618-80), holl.-engl.
taidemaalari ; syntyi Soestissa, kuoli Lontoossa. L.
opiskeli Haarlemissa ja maalasi aluksi enimmäkseen
maisemia. Lähdettyään 1641 Vilhelm
Oranialaisen kanssa Englantiin L. ryhtyi van Dyckin
taidetta jäljitellen maalaamaan etupäässä
muotokuvia ja pääsi Kaarle I:n hovimaalariksi.
Myöskin Cromwell, jonka muotokuvan L. maalasi 1653,
otti hänet palvelukseensa, ja Kaarle II nimitti
L:n sekä hovimaalariksi että ritariksi ja
kamariherraksi. L. oli aikanaan Lontoon muotimaalari,
jonka suuri menestys johtui hänen hienon
sirostelevasta, usein maneerimaisen tyhjästä tavastaan
esittää varsinkin naiskuvia. Useimmat L:n
maalaukset, joihin myöskin kuuluu joukko
historiallisia ja allegoris-mytologisia esityksiä, ovat
Englannissa. E. R-r.
Lemaire [lamä’r], Philippe Joseph
Henri (1798-1880), ransk. kuvanveistäjä;
edustaa 19:nnen vuosis. alun jyrkästi
antiikkis-voittoista suuntaa. L:n pääteos on Pariisin
Madeleine-kirkon etelänpuolinen päätykolmio-reliefi (1836).
joka esittää Kristusta ja Maria Magdaleenaa.
Muitakin monumentaalisia veistoksia L. on
muovaillut Pariisin, Versaillesin ja Pietarin
julkisiin rakennuksiin ja puistoihin. E. R-r.
Lemaître [lamätr], Jules (s. 1853), ransk.
kriitikko ja draamallinen kirjailija, joka aloitti
uransa kirjallisuuden arvostelijana „Revue bleue”
ja „Figaro” lehdessä sekä teatteriarvostelijana
„Journal des Débats” lehdessä, saavuttaen
ensiluokkaisen tyylitaiturin maineen. L:n
draamallinen esikoinen oli „La Révoltée” (1889) (esitetty
Odéon teatterissa). L:n muut huomattavimmat
näytelmät: „Le député Leveau” (1890), „Les
Bois” (1893), „Le pardon” (1895), „L’âge
difficile” (1895), „La Massière” (1905). L:n
kriitillisistä teoksista on tunnetuin pirteästi,
henkevästi, joskin useissa kohdin koseeraavasti
kirjoitettu teatteriarvostelu-sarja „Impressions de
Théàtre” (10 nid.). [Sansot-Orland, „J. Lemaître”
(biogr. et bibliographie).] J. H-l.
Le Mans [la mä], Sarthen departementin
pääkaupunki Banskassa. Siellä tammik. 10-12 p.
1871 Preussin prinssin Fredrik Karlin johtamat
saksalaiset (n. 72,000) voittivat kenraali Chanzyn
komentamat ranskalaiset (n. 88,000). Voittajain
mieshukka 5, % voitettujen 30 % ; taktill. arvo 1,5.
-lskm-.
Leman(us)-järvi ks. Genève-järv i.
Lemberg (puol. Lwów, lat. Leopolis),
kaupunki Itävallassa, Galitsian pääkaupunki, pienen,
Veikselin lisäjokeen Bugiin laskevan Peltewin
varrella; 206,574 as. (1910), Itävallan neljäs
kaupunki. Asukkaista oli 1900 kieleltään puolalaisia
77 %, saksalaisia 13 %, ruteenilaisia 9,7 %;
juutalaisia oli 27,7 L. jakaantuu entisten vallien
paikoille laitettujen puistokujain ympäröimään
sisäkaupunkiin sekä neljään esikaupunkiin.
Monista, osittain vanhoista kirkoista ovat
huomattavimmat goottilaistyylinen
roomalais-katolilainen tuomiokirkko (1350-1479), Rooman
Pietarin-kirkon mukaan rakennettu dominikaanikirkko,
kreikkalainen sekä armeenialainen tuomiokirkko.
Maallisista rakennuksista mainittakoon
maapäivien talo sekä raatihuone. Sivistyslaitoksista tärkein on yliopisto, per. 1784, v:sta 1871
puolankielinen; oppilaita siinä oli 1907-08 2.385,
opettajia 188 neljässä tiedekunnassa. Oppilaista oli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
