Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo / 793-794 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lemma ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

793

Lemma—Lemonnier

794

Lemma (kreik. lemma), se mikä on otettu,
saatu. Log., apuväittämä, jonka yksi tiede
lainaa toisesta tieteestä, edellyttäen että se siinä
on todistettu päteväksi. Myöskin yleisemmässä
merkityksessä olettamus, edellytys. A. Gr.

Lemmenjuoma ks. Afrodisiaka.

Lemmenkukka ks. N e m o p h ila ja M yo-s o t i s.

Lemmenlahti, naimakansan saapumisen
yhteydessä esiintyvä runollinen paikannimi
Kilpakosintarunossa. K. K.

Lemmenomena ks. T o m a a t t i.

Lemmes, sama kuin Lempo.

Lemmikki ks. M y o s o t i s.

Lemminkäinen on alkuansa kuulunut
länsisuomalaiseen runoon, jossa kerrotaan menosta
„LuotoIahan lankoihinsa, „Väinähän sisarihinsa”.
Sisar teettää tielle esteeksi käärmeaidan ja
laskee koirat irti kahleistaan; veli kuitenkin
suoriutuu miekkansa avulla. Perillä tarjottaessa
käärmeolutta hän lyö kuoliaaksi sisarensa ja
lankonsa. Tähän runoon on Suomen ja Venäjän
Karjalassa sulautunut Kaukamoisen runo ja
Pätöisen pojan Päivölän retki. Pätöistä l. Jumalan
poikaa vastannee myös muutamissa Vipusen
runon toisinnoissa „luottehikas Lemminkäinen,
laulaja iänikuinen”. Loitsurunoissa joskus tavattava
„mesileipä Lemminkäisen” on tullut
alkuperäisemmän „Pyhän hengen lämmin leipä” s. o.
ehtoollisleivän asemelle. [Kalevalan runojen historia s.
552-571. 590, S05-6.) K. K.

Lemmin poika ks. Lemminkäinen.

Lemmitty l. Lembitu (k. 1217), vir.
päällikkö, Sakkalan maakunnan vanhimpia, oli
virolaisten urhoollisin johtaja heidän taistellessaan
itsenäisyytensä puolesta saksalaisia vastaan. V.
1211 L. mainitaan virolaisten tekemän
kostoretken johtajana Liivinmaahan, jossa polttivat
muutaman kirkon ja josta veivät suuren joukon
saalista, karjaa y. m., sekä vankeina naisia, poikia
ja tyttöjä mukanaan Sakkalaan. Seur. v. hän
teki rohkean hyökkäyksen venäläisten alueelle
ja valloitti Pleskovin kaupungin. Samaan aikaan
tehtiin kolmeksi vuodeksi rauha virolaisten ja
saksalaisten ynnä kristittyjen liiviläisten välillä.
Mutta kristityt rikkoivat rauhan ennen sovitun
ajan loppua ja tekivät 1214 hävitysretken
Sakkalaan, piirittivät L:n linnaa, pakottivat hänet
perheineen vastaanottamaan kasteen, ja veivät
vankina mukanaan. Kuitenkin L. sitten sai palata
ja tavataan jälleen virolaisten johtajana heidän
suuressa taistelussaan saksalaisia vastaan, mutta
kaatui siinä ja hänen päänsä vietiin
voitonmerkkinä Liivinmaahan. Henrik Lättiläisen
kertomuksesta päättäen L. oli saavuttanut miltei
jonkunlaisen ruhtinaan aseman kansalaistensa
keskuudessa; hän oli heille „prineeps
ae senior”, kutsuu aseihin
„kaikki miehet kaikista
maakunnista’’ ja hänen kartanossaan
pidetään heidän „majansa” s. o.
sotakokouksensa. K. G.

Lemna minor.

Lemna, l i m a s k a. kasvisuku
Lemnaceæ-heimossa,
vähäpätöisiä vesikasveja, joilla ei ole
toisistaan erilaistunutta vartta ja
lehtiä. Kukkivat hyvin harvoin,
1-neuvoiset kukat 3:ttain
tähkissä ohuen suojuslehden suojassa. Meillä 3 lajia, niistä yleinen L. minor usein
peittää lätäköiden pinnan. J. A. W.

Lemnos (turk. Lemni, uuskreik. Limno, ital.
Stalimene), Turkille kuuluva saari Aigeian
meren pohjoisosassa; 454 km-, n. 27,000 as., joista
pari tuhatta muhamettilaista. Hiekkakiviset
vuoret (korkein 430 m) täyttävät suurimman osan
saarta; muutamissa viljavissa laaksoissa
kasvatetaan viljaa ja hedelmäpuita. Lampaanhoito
tärkeä. Metsää puuttuu. Tunnetuin L:n tuote on
eräs savilaji, bolus (ks. t.), joka vanhalla ajalla
saaren mukaan mainittiin nimellä terra lemnia.
— Pääpaikka on länsirannalla oleva L. l. Kastro.
hyvä satama ja L:n kaupan keskus. —
Hallinnollisesti L. kuuluu Saaristo-vilajeettiin. — Vanhalla ajalla L. oli pyhitetty Hephaistolle, jonka
luultiin asustavan tällä maanjäristysten
hävittämällä saarella. L. oli pitkän aikaa tyrrheneiksi
nimitetyn merirosvokansan (kenties
etruskilaisten sukua) tyyssijana, kunnes joutui
persialaisille sekä heiltä ateenalaisille. E. E. K.

Lemo ks. Lemu.

Le Moine [ləmua’n], Erik Vilhelm
(1780-1859), ruots. taidemaalari; opiskeli Tukholmassa
m. m. Hilleströmin johdolla. Työskenteli
miniatyyrien ja pienikokoisten maisemien maalaajana:
tekotapa useimmiten heikkoa ja pikkumaista.
Oleskeli n. 1813-20 Suomessa ja Venäjällä ja
toimi senjälkeen piirustuksenopettajana
Tukholmassa ja Strängnäsissä. Suomen taideyhdistys
omistaa 3 L:n vesivärimaalausta, jotka esittävät
näköaloja Helsingin Etelä- ja Pohjoissatamasta
(1816-17) sekä Tukholmasta (1832). Antellin
kokoelmien hallussa on 2 L:n miniatyyrimaalausta
v:ilta 1814-15. E. R-r.

Lemoine (Le Moine, Le M o y n e) [ləmua’n],
François (1688-1737), ransk. taidemaalari.
Oleskeli Rooman-palkinnolla Italiassa, jossa
häneen vaikuttivat Carlo Maratti y. m. tämän ajan
italialaiset manieristit. L:n pääteos on
Versailles’issa oleva jättiläismäinen kattomaalaus
„Herkuleen apoteoosi”, joka tuotti hänelle Ranskan
hovimaalarin aseman. Taiteessaan, joka
etupäässä on monumentaalis-koristeellista lajia, L.
välittää siirtymistä Ludvik XIV:n ajasta
rokoko-aikaan. Hänen oppilainaan olivat Boucher ja
Natoire. [Mantz. „Boucher, L. et Natoire” (1880).]

E. R-r.

Lemonnier [ləmmonje’], Camille (s. 1841),
belg. kirjailija, ihaili poikana Baudelaireä.
Isänsä kuoltua hän vuokrasi syrjäisen Namurin
tienoilla olevan linnan, missä vuoteen 1869 vietti
vapaata luonnonelämää, jonka tuloksena oli teos
„Nos Flamands”. Tässä L., Rubensin ja
Rousseau’n ihailijana, ylistää terveen luonnon uskontoa.
Yleistä huomiota herätti „Sedan (Les Charniers)”
(1871), missä L., käytyään taistelukentällä,
tulkitsi inhoaan kaikkea sotaa kohtaan. V. 1875
ilmestyivät „Contes flamands et wallons” ja 1881
L:n pääteos, „Un Mâle”, salametsästäjän ja
talonpoikaistytön hurjantraagillinen lemmentarina.
Taiteellisesti yhtä korkealla on murhatarina „Le
Mort” (1882)”. Kun L:lta kiellettiin valtion
5-vuotispalkinto, piti nuori belgial. runoilijakoulu
L:n kunniaksi Brüsselissä loistavan juhlan, joka
muodostui belgial. kirjallisuuden todelliseksi
passah-juhlaksi. Romaanissa „Happe-Chair” (1886)
L. ennen Zolan „Germinal”ia loi liikuttavan
kuvan kaivostyöläisten elämästä. V. 1888 ilmestyi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>