Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lönnrot, Elias
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Jo matkallansa L. oli alkanut järjestellä
runsaita kokoelmiaan julkaistakseen ne Topeliuksen
esimerkin mukaan pieninä vihkosina. V. 1829
ilmestyi näitä runoja ensimäinen vihko nimellä
„Kantele” (ks. Kanteletar IV, 315 sekä
Kalevala IV, 87), toinen 1829, kolmas 1830 ja
neljäs 1831 samalla nimellä ja hänen omalla
kustannuksellaan. Viidennen valmiiksi toimitetun
mutta painamatta jääneen vihkosen esipuheessa
hän ilmoittaa aikovansa lähteä keräysmatkalle
ja tällä kertaa aina Venäjän Karjalaan saakka.
Tämän viidennen vihkosen painatuspula oli
aiheena Suom. kirjallisuuden seuran syntymiseen
(L. oli seuran ensimäinen sihteeri ja 1854-63 sen
esimiehenä). Lähdettyään tälle toiselle
matkalleen Helsingistä toukokuun lopulla 1831 L.
saapui Kajaanin ja Kuhmoniemen kautta jo
melkein rajalle saakka, kun hän sai
lääkintähallituksen määräyksen palata Helsinkiin
koleralääkäriksi. L. palasi Helsinkiin 22 p. elok.
Toimessaan L. sai tartunnan ja oli pari päivää
kuolemankielissä. Ruton lakattua lokakuun
keskivaiheilla tapaamme L:n 20 p. marrask. Ritvalan
kylässä Sääksmäellä muistiinpanemassa
helkavirsiä (ks. t.).
Lääketieteelliset tutkinnot suoritettuaan L. 13 p.
heinäk. 1832 lähtee Laukosta kolmannelle
runonkeräysmatkalleen käyden Repolassa ja
Akonlahdessa saakka ja palaten Helsinkiin 17 p. syysk.
— Kajaanin piirilääkärin toimen hän oli
ottanut vastaan saadakseen tilaisuutta jatkaa
runonkeräystä Vienan läänissä. Lääkärintoimessaan
hän oli tunnollinen. Taistellessaan piirissään
nälänhädän aiheuttamia kulkutauteja vastaan hän
itsekin sairastui vaarallisesti. Seur. v. (1834)
hän julkaisi Gustava Schartaun „Hyväntahtoisia
neuvoja katovuosina taikka opetuksia
maatiaisten, enimmittäin viljelemättä kasvavien, ainetten
valmistamisesta leiväksi ja muiksi ruviksi j.n.e."
suomennettuina ja lisättyinä. — Mutta jo 8 p.
syysk. 1833 hän oli lähtenyt neljännelle
matkalleen, jolta hän, käytyään Vuonnisessa ja
Vuokkiniemessä, palasi Kajaaniin 24 p. syysk.
Tuloksena matkoilla saatujen runojen
yhteensulattelusta oli ennen joulua 1833 valmistunut
„Runokokous Väinämöisestä”: ennen sen painattamista
L. kuitenkin vielä tahtoi tehdä uuden
keräys-matkan. Viidennelle matkalleen hän lähti
Kajaanista 13 p. huhtik. 1834 käyden
Vuokkiniemen ja Uhtuan kylissä ja tavaten Latvajärvellä
Vienan läänin kuuluisimman laulajan Arhippa
Perttusen. Palattuaan 28 p. huhtik. Kajaaniin
hän kevään lopulla lähti Helsinkiin
täydentääkseen aiottua „Runokokouksen” julkaisua. Mutta
työ vaatikin odottamattoman paljon aikaa. L.
palasi Kajaaniin ja vasta 28 p. helmik. 1835 hän
voi allekirjoittaa julkaisun esipuheen. Näin oli
syntynyt Kalevala, jonka I osa ilmestyi
painosta ennen joulua 1835 ja II osa helmikuussa
1836 sen jälkeen kuin L. oli 1835 (huhtik.-toukok.)
tehnyt kuudennen matkan kierrellen Repolan,
Rukajärven, Jyskyjärven, Uhtuan ja
Vuokkiniemen pitäjissä (ks. Kalevala, IV, 89-90).
Saatuaan vuoden virkavapauden L.
Suomalaisen kirjallisuuden seuralta saamallaan
matkarahalla lähti Kajaanista 16 p. syysk. 1836
pisimmälle matkalleen käyden m. m. Pistojärven.
Tuoppajärven ja Pääjärven ympärillä olevissa
kylissä ja suunnaten sieltä matkansa Kieretin
ja Kannanlahden kautta Kuollaan, josta
Paatsjoen ja Inarin kautta toukokuussa 1837 palasi
Kajaaniin. Matkan rasituksista välittämättä hän
jo kesäkuun alussa lähti jatkamaan matkaansa
kulkien ensin Vuokkiniemeen, Repolan kautta
Pielisjärvelle, Joensuuhun, Sortavalaan ja
Lappeenrantaan ja sieltä Savonlinnan ja Nurmeksen
kautta Kajaaniin 20 p. marrask. 1837. Tämän
matkan tärkein tulos on Kanteletar (ks. t.),
jonka esipuhe on allekirjoitettu 9 p. huhtik. 1840.
Matkoillaan kokoamiaan sananlaskuja ja
arvoituksia L. oli alkanut vähitellen valmistella
painokuntoon ja niin ilmestyivät „Suomen
kansan sana1askuja” 1842 ja „Suomen
kansan arvoituksia” 1844 (2:nen lisätty
painos 1851).
Laajoilla matkoillaan L:lla oli tilaisuutta
tutustua maamme eri murteihin ja samalla hänen
huomionsa yhä enemmän kiintyi suomen kielen
tutkimiseen. V:n 1836-37 matkalla hänellä oli
nimenomaisena määränä koota aineksia uuteen
suomen kielioppiin ja sanakirjaan. Samalla
matkallaan hän oli jo tutustunut lapin kieleen ja
siten alkanut tutkimuksensa sukukielten alalla.
Näiden tutkimusten avulla oli L:n mielestä
saatava ratkaisu murteiden taisteluun ja kirjakieli
vakiinnutetuksi. Saatuaan Kantelettaren
valmiiksi L. lähti kielelliselle tutkimusretkelle 16 p.
tammik. 1841 kulkien Ilomantsin ja Salmin
kautta Aunukseen, jossa tutki liygin kieltä.
Petroskoista hänen oli passirettelön vuoksi pakko
palata samaa tietä takaisin. Lokakuussa hän lähti
uudelle matkalle saaden M. A. Castrénin Kemistä
matkatoveriksi. Matka ulottui Inarin kautta
Karasjoelle Norjaan, missä L. lähetyssaarnaaja
Nils Vibe Stockflethin johdolla opiskeli Norjan
lappia. Täältä hän siirtyi Kuollaan oppimaan
Venäjän lappia ja jatkoi sitten Vienan Kemin
kautta Vienankaupunkiin, jossa aikoi ryhtyä
tutkimaan samojedin kieltä. Jätettyään
kuitenkin tämän tehtävän Castrénille L. yksinään
jatkoi matkaansa Aunukseen ja kävi ottamassa
selkoa ennen tutkimattomasta vepsän kielestä
palaten lokak. 1842 Kajaaniin. Kesällä 1844 hän
kävi Virossa ja Liivinmaalla oleskellen etupäässä
Tartossa, jossa Fählmannin avulla opiskeli viroa
ja kopioi Viron oppineen seuran sanakokoelmia,
hän kun toivoi virosta saavansa suomen kieleen
alkuperäisiä sanoja ruotsista lainattujen tilalle.
Paluumatkallaan hän Länsi-Inkerissä merkitsi
muistiin muutamia vatjalaisia häärunoja. —
Tämä oli L:n viimeinen tutkimusmatka.
Saatuaan 1844 virkavapautta viideksi vuodeksi
hän oli pääasiallisesti päättänyt käyttää aikansa
suomalaisen sanakirjan laatimiseen. Jo
aikaisemmin hän oli suunnitellut suomen kieliopin
kirjoittamista ja julkaissut sitä koskevia
kirjoituksia „Mehiläisessä” ja Suomi-kirjassa („Bidrag
till Finska Språkets Grammatik", 1841-42, joka
kirjoitus sisältää eräitä kielentutkimukselle
erikoisen tärkeitä huomioita, ja „Muukalaisuudesta
Suomessa”. 1844, joka käsittelee
oikeakielisyys-seikkoja); tuuman toteuttamisen sekä
muistiinpanonsa hän ajan puutteen takia kuitenkin
luovutti Fabian Collanille. Huomattuaan
tarvitsevansa lisää aineksia hän omalla kustannuksellaan
1845 lähetti keräysmatkalle D. E. D. Europæuksen.
joka kuitenkin retkiltään toi kansanrunouden
muistiinpanoja sellaiset määrät, että L:n oli
ryhdyttävä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
