Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo / 1407-1408 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lönnrot, Elias

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

uuden Kalevalan laitoksen
sommittelemiseen (ks. Kalevala, IV, 91-2). Se ilmestyi
kuitenkin vasta 1849, sillä sitä olivat
hidastuttaneet toiset samanaikaiset kirjalliset työt: Otto
Meurmanin venäläis-ruotsalais-suomalaisen
sanakirjan suomalaisen osaston toimittaminen,
„Ruotsin, suomen ja saksan tulkki” (1847) sekä „Paavo
Korhosen viisikymmentä runoa ja kuusi laulua”
(1848). L. oli pyytänyt pitennettyä virkavapautta
tai myös eroa virastaan täyden eläkkeen kera,
mutta korkeimmassa paikassa ei siihen suostuttu.
Vuotta myöhemmin 8 p. huhtik. 1850 tuli
kuuluisa suomenkielisen kirjallisuuden
julkaisemiskielto.

Jo Kanteletarta valmistellessaan L. oli
perustanut kuukauslehden „Mehiläisen”, joka 1836-37
ilmestyi Oulussa ja 1839-40 Helsingissä. Vv.
1852-53 hän toimitti „Oulun Viikkosanomia”.
Hän oli myös auttanut Snellmania
„Litteraturblad"in perustamisessa ollen nimellisesti sen
ensimäinen vastaava toimittaja ja julkaisten siinä
sittemmin useita kirjoituksia. Suomenkielinen
historiallisen lukemisen tarpeen tyydyttämiseksi
hän Mehiläisen liitteenä julkaisi Beckerin
maailmanhistorian suomennoksen »Muistelmia
ihmisten eloista kaikkina aikoina" (keskeytyi
Mehiläisen lakatessa) ja toimitti yhdessä G. Ticklénin
kanssa »Venäjän historian" (1842). Hänen
lääkeopillisia harrastuksiaan ovat lisäksi osoittamassa
Nordbladin ruots. alkuteoksen pohjalta mukailtu
„Suomalaisen talonpojan koti lääkäri" (1839)
samoin kuin myöhemmin julkaistu „Neuvoja
erästen jäkäläin käyttämisestä ruuaksi" (1857).

V. 1850 yliopistoomme perustettua suomen
kielen ja kirjallisuuden professorinvirkaa L. ei
hakenut, koska ei tahtonut kilpailla Castrénin
kanssa. Tämän kuoltua hän yliopiston
opettajien ja oppilaiden hartaista pyynnöistä, ensin
epäröityään, suostui hakemaan tätä virkaa,
julkaisi 1853 väitöskirjan vepsän kielestä „Om det
nord-tschudiska spräket” ja sai sam. v.
virkanimityksen. Muita kielitieteellisiä julkaisuja
näiltä ajoilta ovat „Ueber den Enare-lappischen
Dialekt” (1854), „Några ord om finskans,
estniskans och lappskans inhördes förhållande” (1854)
sekä „Om ursprunget till Finnarnes Hiisi” (1858).
L:n toiminta yliopistossa oli pääasiallisesti
käytännöllistä laatua. Luennoissaan hän käsitteli
etupäässä Kalevalaa, suomen kielioppia (myös
vertailevasti) ja jumalaistarustoa sekä opetti
opiskelevaa nuorisoa kirjoittamaan oikeata ja
huolellista suomea. Suomen kielen käytön
edistämiseksi hän luennoillaan käänsi kaikenaineisia
kirjoja suomeksi. Samalla hänen pyrkimyksenään
oli saada uusia oppisanoja, joita hän onkin
vakiinnuttanut kieleemme arvaamattoman paljon.
Tähän hänellä oli erikoiset edellytykset herkän
kieliaistinsa ja perinpohjaisen kielivarastomme
tuntemisen vuoksi. Varsinkin kasviopillinen
sanasto „Kasvikon oppisanoja”, Suomi 1858, ja
„Flora fennica. Suomen kasvisto”, 1860) on
pääasiallisesti L:n luoma. Kieliopillisen
oppisanasto-ehdotuksen („Suomalaisia kielenoppisanoja") L.
julkaisi Suomi-kirjassa 1857. Lakitieteellistä
sanastoamme ovat rikastuttaneet hänen tekemänsä
Kauppakaaren ja Maakaaren (1857) sekä J. Ph.
Palménin „La’in opillisen käsikirjan” (1863)
suomennokset. — Samoihin aikoihin hän Raittiuden
ystävien toimituksissa julkaisi mukaelman „Kolme

Lammin kartano.

päivää Sairion kylässä” (1854; ja „Wilhelmi
Linterin historia” (1856), jonka alkuteos on
kreivi Manteuffelin viron kielellä kirjoittama.

Otettuaan 1862 täysinpalvelleena eron
virastaan saaden samalla kanslianeuvoksen arvonimen
L. asettui Sammattiin, jossa hän ensin asui
Nikun talossa ja sittemmin rakennuttamassaan
syrjäisessä Lammin kartanossa jatkaen
kirjallisia töitään. Tärkein ja suurin näistä on L:n
n. 160,000 sanaa sisältävä
„Suoma1ais-ruotsalainen sanakirja”, joka ilmestyi
painosta 14 vihkona 1866-80. Sanakirjaansa L. itse
piti vain aineskokoelmana, jonka tieteellinen
seulominen oli jääpä paremmin varustautuneelle
sanakirjasepälle. — V. 1863 L. kutsuttiin
suomalaisen virsikirjakomitean jäseneksi ja valittiin
sen esimieheksi. Vaikkakaan hänellä ei ollut
luovaa runoilijanlahjaa, osasi hän taitavasti
suomentaa ja mukailla runoja. Jo 1845 hän
Suomi-kirjassa oli julkaissut „Kokeita suomalaisessa
laulannossa”, joka sisältää hänen kääntämiään
lyyrillisiä runoja, etupäässä Runebergin, sekä
1855 palasen Odysseiasta. „Odysseen vastaan-otto
Faiakilaisten saarella”. Kumpaiseenkin
käännökseen hän on liittänyt runomitta-opillisia
perusteluja (L:n mielestä oli suomalainen runomitta
perustettava tavujen laajuudelle) ja kielellisiä
selityksiä. Lisäksi hän ennenmainittuun Beckerin
maailmanhistorian suomennokseen käänsi
kappaleita Iliadista. Virsikirjakomiteassa hän oli
ahkerimpana työntekijänä. Hänen on laskettu
sommitelleen n. 300 virttä, joista kuitenkin aniharva
on alkuperäinen. Tuon tuostakin hän työn
kuluessa julkaisi pieniä lisävihkoja („Vanhoja ja
uusia virsiä”, 1865; „Kahdeksankymmentä ja
kuusi virttä erinäisiä tiloja varten”, 1867;
„Kymmenen virttä erinäisiä tiloja varten”, 1868:
„Viisikymmentä virttä vanhoista arkkivirsistä”.
1869; „Viisikolmatta virttä enimmäksi osaksi
vanhoista arkkivirsistä”, 1870; „Kuusikolmatta
haluttua virttä”, 1870; „Muutoksen ehdotuksia
uuteen suomalaiseen virsikirjaan”, 1870;
„Kolmeviidettä virttä saksalaisesta virsiaarteesta”, 1874).
Komitean hajaannuttua L. 1872 julkaisi oman
ehdotuksensa „Suomalainen virsikirja
väliaikaiseksi tarpeeksi” ja myöhemmin 1883
„Väliaikaisen suomalaisen virsikirjan”, johon hänen
kuolemansa jälkeen vielä ilmestyivät „Viimeiset
korjaukset” (1884). L:n työ tuli erikoisesti
huomioonotetuksi, kun uusi virsikirja lopullisesti
hyväksyttiin. — L:n viimeisiä kirjallisia töitä
oli kokoelma „Suomen kansan muinaisia

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>