Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oxenstierna ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
13
Oxenstjerna
14
sekautui Halmstadin kokouksessa 1450
salahank-keihin tanskalaisten kanssa Kaarle
Knuutinpoi-kaa vastaan, ja häviää sen jälkeen ajan
asiakirjoista.
3. Jöns Pentinpoika (k. 1467),
Ruotsin arkkipiispa, tuli harjoitettuaan opintoja
ulkomailla 1441 Upsalan tuomiorovastiksi ja 1448
arkkipiispaksi. J. P., joka näyttää olleen kovin
vallanhimoinen henkilö, esiintyi alusta alkaen
unionipuolueen etunenässä ja Kaarle
Knuutin-pojan leppymättömänä vastustajana, johti 1457
kapinaa häntä vastaan sekä tuli valtionhoitajaksi,
siksi kuin Kristiern Oldenburgilainen valittiin
kuninkaaksi. Mutta 1463 loppui kuninkaan ja
arkkipiispan ystävyys, ja Kristiern, suuttuneena
siitä, että J. P. omalla uhallaan oli erään
veronhuojennuksen myöntänyt, vangitutti jälkimäisen.
Nyt syntyi uusi kapina, Kristiern karkoitettiin,
Kaarle Knuutinpoika tunnustettiin kuninkaaksi,
mutta hyljättiin pian uudestaan. J. P.
laskettiin sillä välin vapaaksi ja valittiin taas
valtionhoitajaksi, mutta sekasorto oli nyt
ylimmillään. ja kukin suurmies noudatti miltei vain
omia mielitekojansa. Kuitenkin kasvoi
tyytymättömyys vallanhimoista arkkipiispaa vastaan yhä
suuremmaksi; talonpojatkin napisivat että ..Ruotsi
on valtakunta, eikä mikään papintila"; Kaarle
Knuutinpoika kutsuttiin 1467 kolmannen kerran
kuninkaaksi ja arkkipiispan täytyi, tappiolle
jouduttuansa, paeta ölantiin, jossa sam. v.
joulukuussa kuoli. V. 1455 hän oli paavilta saanut
arvonimen „primas Sveeiæ".
4. Karl O. (1582-1629), Eerikinpoika,
herttua Kaarle Filipin neuvos 1613, Turun linnan ja
läänin käskynhaltia vv. 1619-23, valtaneuvos 1625.
5. Aksel O. (1583-1654), Ruotsin kansleri ja
suurin valtiomies, oli valtaneuvos Gustaf Gab-
rielsson 0:n ja Barbro
Bjelken poika, s. 16 p.
kesäk. 1583. Saatuansa
huolellisen kasvatuksen
kodissa (Iisak
Rothoviuk-sen johdolla) ja
opintomatkoilla ulkomailla, hän
tuli kamarijunkkariksi ja
1609 valtaneuvokseksi.
Etevillä lahjoillaan hän
saavutti kohta suuren arvon
ja nimitettiin jo 1612,
nuoren Kustaa Aadolfin
itsensä ryhtyessä
hallitukseen, valtakansleriksi.
Knäredin rauhanteossa
1613 hän oli Ruotsin
valtuutettuna, ja 1616
kuninkaan mukana Helsingin valtiopäivillä. Suuren
kuninkaan ja hänen kanslerinsa välillä syntyi
katkeamaton ystävyydenliitto, jota ei heidän
luon-teittensa erilaisuuskaan häirinnyt. Kuningas oli
jouduttavana. O. pidättävänä ja tarkkaan
punnitsevana voimana. „Jos ei minun tulisuuteni
panisi eloa teihin, niin kaikki jäätyisi",
mainitaan kuninkaan kerran O :lle kärsimättömänä
lausuneen, johon tämä vastasi: „jos ei minun
kylmyyteni jäähdyttäisi Teidän Maj:nne
tulisuutta. niin pian kaikki palaisi tuhaksi". 0:n
elämän ja ulkonaisen vaikutuksen kuvaaminen
seuraavina aikoina olisi samalla hänen
isänmaansa koko historian esitys, ja sen täytyy siis
Aksel Oxenstierna.
tässä jäädä tekemättä. Yhdessä kuningas ja
kansleri panivat toimeen ne tärkeät uudistukset,
jotka tapahtuivat sisällisessä hallinnossa, ja
yhdessä he johtivat valtakunnan ulkonaista
politiikkaa. Kustaa Aadolfin kaaduttua Liitzenin
kentällä tuli O. yksin valtakunnan asiain
johtajaksi Kristiinan alaikäisenä ollessa.
Järjestettyänsä Ruotsin asioita Saksassa, hän 1636
palasi Ruotsiin, jossa hän nyt valtakunnan
kanslerina kuninkaan testamentin ja 1634 v:n
hallitusmuodon perustuksella oli yhtenä kuningattaren
holhoojana ja holhoojahallituksen sieluna.
Kristiina kuningattaren tultua täysi-ikäiseksi O.
syrjäytettiin jonkun ajan perästä nuorempien,
kuningattarelle taipuisampien suosikkien tieltä,
mutta usein, vaikeampien kysymysten
ilmaantuessa, täytyi kuningattaren sittenkin turvautua
vanhaan, kokeneeseen kansleriin. Kristiinan
kruunusta-luopumus oli O :lle katkera tapaus:
..hän oli kuitenkin suuren Kustaa Aadolfin
tytär", kerrotaan vanhuksen siitä lausuneen; ja
pian senjälkeen hän itse meni pois elämästä.
Viimeiseen asti hän otti asioihin osaa. Hän
sairastui kuolontautiin valtaneuvoston kokouksessa,
vietiin kotiin ja kuoli 28 p. elok. 1654. —
Luonteeltaan O. oli varovainen, mutta samalla
päättäväinen, ja lahjomattoman rehellinen. Hänen
vastustajainsa esittämät syytökset häntä vastaan
on myöhempi tutkimus huomannut
epäoikeutetuiksi. Hän oli jumalaapelkääväinen, mutta
ilman ahdasmielisyyttä, yksityisessä elämässään
ystävällinen ja kohtuullinen. Mielipiteiltään hän
kyllä monessa suhteessa oli aristokraatti, mutta
tässäkin nähdään hänen vastustavan jyrkintä
ylimyskantaa ja vaikuttavan ettei
holhoojahalli-tus likimainkaan suosi semmoista aatelisvaltaa,
kuin esim. sitten Kristiina. Omissa
läänityksis-sään asuvista talonpojista hän piti huolta ja
suojeli heitä liioilta rasituksilta. Itse hän
sanoi „rakastavansa vapautta"; ja vaikka
valtiopäivät usein tuottivat hankaluutta, niin hän
kuitenkin niitä puolsi, »sillä ne kuuluvat kansan
oikeuteen ja vapauteen, ja ovat omansa
valistamaan yleisöä ja liittämään sen hallitukseen".
Oppia ja kirjallisuutta hän harrasti ja edisti,
ja siinä suhteessa sopii mainita, että hän v. 1649
Kemiön vapaaherrakuntaansa perusti
lastenkoulun, joka oli maamme ensimäisiä kansakouluja.
[..Rikskansleren Axel Oxenstjernas skrifter oeh
brefväxling", I (4 osaa), II (11 osaa) (1888-1909).]
6. Gabriel Bengtsson O. (1586-1656),
Ruotsin valtiovarainhoitaja, tuli 1611
kuvernööriksi Tallinnaan, 1617 valtaneuvokseksi ja
yli-asemestariksi. V. 1631 hänet nimitettiin Suomen
kenraalikuvernööriksi, jossa virassa ei
kuitenkaan näy saaneen mitään erityistä aikaan ja
josta luopui 1634 valittuna valtakunnan
varainhoitajaksi. Kristiinan itsensä tultua hallitukseen.
O. 1645 nimitettiin Liivinmaan
kenraalikuvernööriksi. nän oli taitava virkamies, mutta häntä
syytettiin ahneudesta ja riitaisuudesta.
7. Gabriel Gustafsson O. (1587-1640).
Ruotsin valtadrotseti, Aksel 0:n veli, tuli hyvän
opetuksen saatuansa 1617 valtaneuvokseksi ja
1618 Tukholman käskynhaltiaksi. 1628 Svean
hovioikeuden varapresidentiksi ja valittiin
tammikuussa 1634 drotsetiksi. Hän oli rehellinen,
kyvykäs. iloluontoinen ja suosittu herra, aina
valmis uhrauksiin isänmaan hyväksi. Veljensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
