Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Paavali ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
vottelemaan apostolien kanssa. Täällä pidettiin
silloin tärkeä apostolien kokous (konsiili), van
liemman ajanlaskun mukaan 50 j. Kr., uudemman
mukaan 47 tai 4S j. Kr., jossa asiasta sovittiin
pakanakristittyjen vapauden hyväksi. Sittenkuin
P. ja Barnabas olivat tästä kokouksesta
palanneet, erkanivat heidän tiensä. P. lähti Silaan
kanssa n. s. toiselle lähetysmatkalle,
joka kesti kolme vuotta. Kuljettuaan ensin
vanhoja jälkiänsä Vähän-Aasian kautta hän otti
Lystrasta Timotheuksen seuraansa ja kulki sitten
Fryygian, Galatian ja Troaksen kautta Euroopan
puolelle Makedoniaan. Ensimäinen pysäyspaikka
oli Filippi, josta P. Thessalonikan ja Berean
kautta matkusti Ateenaan. Täällä hänellä ei
ollut menestystä, mutta sitä enemmän Korintissa,
jossa hän saarnasi puolitoista vuotta ja kirjoitti
kirjeet tessalonikalaisille. Korintissa P. asui
teltantekijä Akulaan ja hänen vaimonsa Priskillan
luona, jotka senjälkeen olivat hänen uskollisia
auttajiansa evankeliumin työssä. Korintista
lähdettyään P. kävi lyhyellä matkalla Jerusalemissa
ja palasi jälleen Antiokiaan. Vietettyään täällä
jonkun aikaa hän lähti n. s. kolmannelle
lähetysmatkalleen vaeltaen Galatian ja
Fryygian kautta Ephesokseen, jossa hän sitten
oleskeli puolen kolmatta vuotta. Tämän ajan
kuluessa hän ainakin kerran kävi Korintissa, ehkä
muuallakin. Sen aikana hän myöskin kirjoitti
ensimäisen kirjeen Korintin seurakunnalle.
Hopeaseppä Demetriuksen johtaman kansanmetelin
takia P:n täytyi paeta Ephesoksesta ja hän
jatkoi nyt matkaansa Makedoniaan ja Akhaiaan.
Saatuaan huolestuttavia tietoja Korintista P.
kirjoittaa Makedoniasta toisen kirjeensä
korinttilaisille. Saavuttuaan Korinttiin hän kirjoittaa
kirjeet roomalaisille ja galatalaisille. Viivyttyään
Akhaiassa kolme kuukautta P. lähti Filipin,
Troaksen ja Miletoksen kautta Jerusalemiin,
jossa hänet vangittiin. Täältä hänet vietiin
Ke-sareaan, jossa hän sai vastata asiastansa roomal.
prokuraattorien Feliksin ja Festuksen edessä.
Tätä vankeutta kesti kaksi vuotta, joiden
kuluessa P. kirjoitti n. s. vankeuskirjeet.
Vedot-tuaan vihdoin keisariin P. vietiin Roomaan.
Merimatka oli seikkailurikas; Maltan luona laiva
joutui haaksirikkoon, mutta P. sekä muut
matkustajat pelastuivat. Vihdoin saavuttiin
Roomaan, jossa P. verraten vapaassa vankeudessa
vietti kaksi vuotta. Hänen lopustaan ei ole
täyttä varmuutta; perintätiedon mukaan P. kuoli
marttyyrikuoleman Neron aikana.
P:n elämän kronologiasta huomattakoon
seuraavaa. Vanhemman ajanlaskun mukaan
tapahtui P:n kääntyminen n. 35. apostolien kokous 52
ja vangitseminen 58. Uudemman ajanlaskun
mukaan, jota varsinkin Harnack edustaa, on P-.n
kääntyminen tapahtunut n. 30, apostolien
kokous 47 tai 48, vangitseminen 54. Roomaan
saapuminen 57. Jälkimäistä ajanlaskua tukee eräs
uusi löytö, jonka mukaan Ap. t. 18,, mainittu
Gallio (Senecan veli) astui Akhaian
ylimaaher-ran virkaan kesällä 51.
Koska P:n elämän yllä lyhyesti kerrottuihin
puitteisiin on kovin vaikea sovittaa n. s.
pasto-raalikirjeitä (ks. t.) (2 kirjettä Timotheukselle
ja 1 Titukselle) ynnä niissä mainittuja
asianhaaroja, ovat useat aikaisemmat tutkijat
otaksuneet. että P. kahden vuoden vankeuden jälkeen
30
olisi vapautettu ja vielä käynyt n. s.
neljännellä lähetys matkalla, jonka jälkeen
hän olisi uudestaan vangittu ja vasta silloin
surmattu. Tällä olettamuksella ei kuitenkaan
nykyään enää ole paljoa kannatusta.
Pastoraali-kirjeistä suoriudutaan silloin tavallisesti
kieltämällä niiden oikeaperäisyys. Toisten mukaan ne
kuitenkin välillisesti sisältävät paavalilaista
perua. Joka tapauksessa on sanottava, että P:n
elämän loppu peittyy hämärään.
P:n merkitys kristinuskon
perustamishisto-riaan nähden on tavattoman suuri. Hän on
ensi-mäisenä täysin vapauttanut evankeliumin
juutalaisuuden kansallisista ja uskonnollisista
rajoituksista ja julistanut sitä universaalisena
uskontona. Hänellä on kyllä ollut siinä edeltäjiä
(Stephanus ja Barnabas), mutta hän yksin on
vienyt aatteen perille. Hän on myös ensimäisenä
täysin tajunnut Kristuksen kuoleman ja
ylösnousemisen lunastusmerkityksen ja sitä
teologisesti esittänyt. Hän. tuo rabbiinisesti koulutettu
juutalaineu, on kristinuskon ensimäinen teologi.
Teologiset opit Kristuksesta, lunastuksesta,
vanhurskauttamisesta ja kirkosta P. on ensimäisenä
esittänyt. Sen ohessa P. oli suuri organisaattori,
seurakunnallisen elämän järjestäjä. Hän oli
kerrassaan tahtoihminen, hallitsijaluonne, mutta
mystiikan hiljaiset äänet eivät hänelle silti olleet
tuntemattomat. Juutalaisuus ja kreikkalaisuus
olivat hänessä solmineet liiton maailman
henkiseksi valloittamiseksi. Lähinnä Jeesusta on hän
syvimmin vaikuttanut kristinuskon kehitykseen.
[C. Clemen, ..Paulus, sein Leben und Wirken"
(1904); H. Weinel, „Paulus, der Mensch und
sein Werk" (1904); A. Deissmann, ..Paulus"
(1911).] E. K-a.
Paavali, viiden paavin nimi.
P. I (paavina 757-67), Stephanus l:n veli ja
seuraaja, liittyi kohta paavinistuimelle noustuaan
läheisesti frankkien kuninkaaseen Pippin Pieneen
saadakseen tältä turvaa langobardeja vastaan.
P. on julistettu pyhimykseksi; hänen päivänsä
on 28 p. kesäk.
P. II (paavina (1464-71), maallikkonimeltään
Pietro Barbo. valittiin paaviksi
sopimuksen perustuksella, jossa hän lupasi panna
toimeen uudistuksia kardinaalikollegissa ja kutsua
kokoon yleisen kirkolliskokouksen, mutta jota
hän ei kuitenkaan pitänyt. P. ei ollut
suosiollinen humanismia kohtaan. Hankki
paavinistuimelle uusia tulolähteitä, m. m. määräten, että
riemuvuotta oli vastedes vietettävä joka 25 :s
vuosi. Julisti Yrjö Podiebradin 1466 pannaan,
mutta hänen yrityksensä saada Unkarin
kuningas Mathias lähtemään sotaan häntä vastaan ei
onnistunut.
P. III (paavina 1534-49), maallikkonimeltään
Alessandro Farnese, synt. Roomassa
1468: tietorikas, valtioviisas, mutta epäsiveellinen,
kohdisti pääharrastuksensa politiikkaan. Se
määräsi myöskin hänen suhteensa uskonpuhdistukseen.
V. 1534 hän asetti komitean esittämään keinoja
kirkollisten epäkohtain poistamiseksi ja kutsui
kardinaaleiksi uudistussuunnan miehiä, mutta
komitean ehdotuksia ei pantu täytäntöön. V. 1539
P. vahvisti jesuiittaveljeskunnan säännöt, ja 1542
hän asetti inkvisitsionituomioistuimen
uskonpuhdistuksen vastustamiseksi. Peläten keisarin
vallan liikaa kasvamista hän ei antanut keisarille
Paavali
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
