Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Paavali ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SI
Paavali Paavi
p)«v<inU kannatustaan. Pojalleen Pier Luigi’lle
h&s onnutut saamaan 1’arnian ja Piaeenian
ru’ tinaskunnat. Renesanssin loistoajan mieheni!
P >uo*i taiteita ja antoi 1546 Michelangelon
Ulreo ryhtyi Pietarinkirkon rakentamiseen.
(l’apa»so. ..La politica di papa Paolo III e
Titalta" 1901), L. v. Ranke, „Die römisclien Päpste"
1 18S9), A. v. Drude|, ..Kaiser Karl V und
die römisehe Kurie" 1544 46" (1876-83).]
P. IV paavina 1555-59’. maallikkonimeltääu
0 i o v a n n i Pietro Caraffa, synt. 1476
yhdestä Napoli’n ylhäisimpiä aatelissukuja, tuli
Chieti n piispaksi 1505, Brindisi’n arkkipiispaksi 1518.
kardinaaliksi 1536 ja Ostian kardinaalipiispaksi
1543 Perusti 1524 teatiinien (ks. t.)
veljeskunnan. Paavina hän on jäykimmän
vanhoillisuuden edustaja, jonka periaatteita oli toiselta
puolen kirkon uudestasyntyminen kirkkokurin
käyttämisen kautta sen ankarimmassa muodossa,
toiselta puolen uudistuspyrkimysten
tukahuttami-nen. Hänen neuvos taan P. III perusti 1542
inkvisitsioni tuomioistuimen Roomaan. V. 1559
hän julisti kaikki harhaoppiset, nimenomaan
ruhtinaat, arvonsa menettäneiksi ja antoi
katolisille oikeuden riistää heiltä heidän alueensa.
P. kovensi inkvisitsionia, suosi jesuiittoja ja pani
alkiun kiellettyjen kirjain luettelon (indeksin).
Politiikassaan hän harjoitti ensin nepotismia
- turin mitoin, liittyi Ranskaan ja vastusti
Es-|nnjao vaikutusvaltaa, mutta kun kaikki hänen
-uunnitelmansa lopulta raukesivat, karkoitti hän,
mainettaan jälkimaailman edessä pelastaakseen,
valtaa tavoittelevat sukulaisensa Roomasta ja
antautui kokonaan kirkollisiin tehtäviinsä.
[K. Gothein, ,. Ignatius von Loyola und die
Gegenreformation" (1895), L. Riess, „Die Politik
P s IV und seine Nepoten" (1909). D. RenC
Ancel, ,.La dispråce et le procOs des Carafa"
Revue Bénédictine 24-26, 1907-09).
P. V «paavina 1605-21),
maallikkonimel-ttän Camillo Borghese, synt. 1552
Roomansa. Toimittuaan aikaisemmin m. m. paavin
lähettiläänä Espanjassa, hänet korotettiin 159(1
kardinaaliksi. Ankarana kanonisen oikeuden
edustajana P. ei tahtonut tunnustaa maalliselle
vallalle mitään vaikutusvaltaa kirkon asioissa.
Siten hän joutui onnettomaan taisteluun
uudenaikaisia valtiollisia periaatteita tunnustavan
Ve-oetsian tasavallan kanssa, jota hän ei voinut
taivuttaa pannan ja interdiktin avulla. V. 1613
P. perusti Roomaan seminaarin
lähetyssaarnaajin valmistamista varten. Taiteiden suosijana
hän saattoi Pietarinkirkon rakentamisen loppuun
ja kaunisti Roomaa muutenkin. 30-vuotisessa
so-di-u hän kannatti katolisia huomattavalla
raha-avulla. A. J. P-ä.
Paavali I Petrovltft (1754-1801), Venäjän
keisari, Pietari 111 :n ja Katariina II :n poika,
lapsena hän ei saanut olla vanhempiensa
kasvatettavana, ja kun äiti oli v. 1762 noussut
valtaistuimelle, joutui P. ankaran kohtelun alaiseksi.
Aiti fibasi häntä ja pelkäsi hänen vaatimuksiaan
kruunuun ja kohteli häntä senvuoksi tylyydellä
ja epäluulolla. Urkkijoita oli hänen ympärillään
ja bäntä pidettiin toimettomuudessa, loitolla
valtioasioista. P, joka lapsena oli ollut
avomielinen. suora ja oikeudentuntoinen, muuttui
•ynkäk«i, epäluuloiseksi )a oikulliseksi, ja
epäterveet kuvittelut hallitsijavallasta valtasivat hä-
nen mielensä Noustuaan äitinsä kuoltua
valtaistuimelle marraskuussa 1796 hiin aluksi ryhtyi
hyväntahtoisuutta ja oikeudentuntoa osoittaviin
lekoihin, mutta pian liäuen hallituksensa
muuttui mitä luielivaltaisinimaksi despotiäksi.
Epämieluinen sana voitiin rangaista inntinpnolla.
Elämä oli kaikkialla hirvittävän, salaisen
poliisin valvonnan alaisena, sensuuri ja. passipakko
oli ankara. Sotaväen kuri muodostui
pikkumaisuuteen meneväksi turhantarkkuudeksi; pa
raadissa sattunut virhe voitiin ranguista mitä
ankarimmin. P. vihasi erityisesti Ranskan
vallankumousta, ransk. kirjallisuutta ei sallittu tuoda
valtakuntaan, ja ransk. pukujenkin käyttäminen
oli kielletty. Oikullisuus vallitsi
ulkopolitiikassakin. Ranskalaiset pakolaiset saivat
turvapaikan Venäjällä niinkuin myös ranskalaisten
kar-koittamat johanniitta-ritaritkin. Itävallan ja
Englannin vaikutuksesta P. yhtyi 1798 toisen
liittokunnan sotaan Ranskaa vastaan, mutta jo
scur. v. hän epäluulosta liittolaisiaan kohtaan
luopui siitä, teki sovinnon Napoleonin kanssa,
karkoitti ranskalaiset pakolaiset Venäjältä ja
käänsi politiikkansa Englantia vastaan, johon
hän oli suuttunut m. m. senvuoksi, etteivät
englantilaiset antaneet hänelle, johanniittain
suurmestarille, valloittamaansa Maltan saarto.
V:n 1800 lopussa ja seuraavan alussa Venäjä teki
Ruotsin, Tanskan ja Preussin kanssa
puolueet-tomuussopimuksen, joka oli Englantia vastaan
kohdistettu. — P:n mielivaltaiseen hallitukseen
oli alettu yhä enemmän kyllästyä,
tyytymättömien keskuudessa syntyi kreivi Pahlenin
johdolla salaliitto, mistä kruununperijällä
Aleksanterillakin, jonka P. tahtoi syrjäyttää
valtaistuimelta, oli tieto. Tarkoituksessa pakottaa P:n
luopumaan hallituksesta salaliittolaiset
tunkeutuivat illalla mnalisk. 23 p. 1801 palatsiin.
Syu-tyi kahakka ja siinä P. sai surmansa. —
Avioliitosta toisen puolisonsa. Wiirttembergin
prinsessan Dorotea Augusta Sofian (Maria
Fedo-rovnan) kanssa P:lla oli monta lasta. Pojista
Ueksanteri ja Nikolai myöhemmin nousivat
Venäjän valtaistuimelle. K. IV. /?.
Paavi (kreik. pappa», lat. papa = isä), alkuaan
kaikkien piispain, pat.riarkkain, jopa luostarien
e>imiestenkin nimitys. Itämaisessa kirkossa sitä
käytetään vieläkin ainakin kaikista
korkeammista papeista, mutta länsimailla se omistettiin
5 inneltä vuosis. nlkaen yhä yksinomaisemmiit
kiikon korkeimmalle johtajalle, Rooman piispalle.
Matt. 18„-„ :ään, Luuk. 22„-„:cen ja Joh. 21„-„:Uän
vedoten Rooman kirkko väittää Rooman piispalle
kuuluvan oikeudellisen yleispiispuuden (ks. P r
i-maatti), mutta todellisuudessa hänen
arvoasemansa ei ole saanut alkuaan mistään
jumalalliseksi säädökseksi käsitettävästä Jeesuksen
sanasta, vaan on vähitellen kehittynyt, useiden
historiallisten tekijäin vaikutuksesta. Rooman vanha
valta-asema kohotti jo alusta alkaen Rooman
piispan erikoisasemaan, ja sitä vahvisti
voimakkaasti se 2:selta vuosis. asti tunnettu tarina,
että Rooman seurakunta oli apostoli Pietarin
perustama. Ensimäisten kristillisten vuosisatain
•ppiriidoissa, joissa itämaisen kirkon pääpiispat
usein olivat vastakkain, Rooma pysyi
johdonmukaisesti oikeaoppisuuden kannalla, laskien
usein ratkaisevalla hetkellä vaakaan painavan
-anansa, joka tuli yleiskirkollisen opin pohjaksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
