Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Palopermanto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
137
Palopermanto Palotoimi
Palopermanto. kivisessä lämmitettävässä
kau-punkirakennuksessa oleva, rakennusjärjestyksen
mukainen, palamaton (tiilistä 7 cm. betonista5 cm
paksu) kerros, joka erottaa varsinaiset
asuinhuoneet niiden piiällU olevasta, kattoon kuuluvasta
puurakenteesta tai n. s. vinttihuoneista.
A. P-s.
Paloposti 1. vesiposti ks. Palotoimi.
Palopurje. tulipalossa käytetty kangas purje,
joka palavan rakennuksen eteen levitettynä ja
vedellä kasteltuna estää tulen leviämistä. P:tta
ei nykyään emiä paljo käytetä. V. L.
Palorakko. kuumuuden, tulen, kuuman veden,
höyryn y. m. s. synnyttämä palovamma, vrt.
Palohaava.
Paloruisku ks. P u m p p u ja P a 1 o t o i m i.
Palosaari (joskus Kulosaari, ruots.
Brändö), metsää kasvava, kallioinen ja
korkea saari sekä huvilakaupunki Helsingin
pitäjässä. Helsingin itäpuolella.
Vanhankaupungin-ja Kruunuvuorcnselän välissä: kapea salmi
erottaa P:u Sörnäistenniemestä. — Huvilakaupungin
perusti 1907 A.-B. B r ä n d ö v i 11 as tad
(osakepääoma 400.000 mk.i ; pinta-ala (ympäröivät
pikkusaaret lukuunotettuina) 138.5 ha. Huviloita
90. as. n. 450. Liikennetiet paremmat kuin muissa
Helsingin huvilakaupungeissa;
sähköraitiotie(val-rois 1910) on hövrylautan (ainoa laatuaan
Suomessa) välityksellä yhteydessä Helsingin
raitiotie-verkon kanssa (2 kulkuvuoroa tunnissa: ’I-. tunnin
matka kauppatorilta), erinomaisia, suureksi osaksi
makadamisoituja teitä on 8 km (rak. kustannukset
188.000 mk.). Sähkövalaistus. Ruots.
valmistava-koulu. Vapaaehtoinen palokunta. — Saaren
koilliskulmassa olevalla äkkijyrkällä kalliolla on
Fred. Joh. Christeenin kartassa v :lta 1792
mainitun „Ordens sten"in. vapaamuurarien,
nähtävästi 1756 perustetun St. Augustinin loosin,
kokoontumispaikan jätteet. E. E. K.
Palos de la Frontera [pä- -të’-], kaupunki
Etelä-Espanjassa. Rio Tinton varrella lähellä sen
laskua Cadizin-lahteen: 1.621 as. (1900). Oli
aikanaan hyvä satama; siitä Kolumbus 3 p. elok.
1492 lähti retkelle, jolla hän löysi Ameriikan.
Palosola ks. Palokatu.
Palotikapuut ks. Palotoimi.
Palotoimi. Roomalaisilla tiedetään jo kauan
ennen meidän ajanlaskuamme olleen järjestettyä
toimintaa p:n alalla ja keisari Augustuksen
aikana tiedetään Roomassa olleen, lukuunottamatta
muutamien varakkaiden ylläpitämiä yksityisiä
palokuntia, 7.000-miehinen yhteiseen kasarmiin
majoitettu sotilaspalokunta. joka samalla myös
osaksi suoritti poliisipalvelusta. Keskiajalla p.
oli lamaannuksissa: vasta 13:nnella vuosis. alkaa
tällä alalla ilmetä uusia toimenpiteitä. Niinpä
muutamat Saksan kaupungit laativat itselleen
palojärjestyksiä. jotka osaksi tarkoittivat
tulenkäsittelyn säännöstelemistä. osaksi sisälsivät
määräyksiä siitä, mitä eri kansalaisryhmien oli
varteenotettava tulenvaaran syntyessä. Tällainen
tilapäinen järjestymätön p. oli kuitenkin varsin
tehoton, mistä raunioiksi palaneet kaupungit ja
kylät olivat selvänä todistuksena.
Vasta 1800-luvulla aletaan perustaa
palokuntia, joihin kuuluu p:een erikoisesti
harjoitettua miehistöä. Napoleonin mainitaan
Pariisiin perustaneen sotilaallisen palokunnan, useissa
kaupungeissa velvoitetaan kansalaiset muodosta-
maan palokuntia, mitä tapaa vieläkin usein
paikoin, m. m. useimmissa meidänkin maamme
kaupungeissa noudatetaan, toisin paikoin maksettiin
palkkiota tulipalossa annetusta avusta.
Todellinen käänne p:n alalla tapahtuu 1830-luvulla, kun
Euroopassa herää vapaaehtoisten
palokuntien (V. P. K.) aate, jonka sanotaan
olevan kotoisin Ameriikasta. Suomessa perustetaan
ensimäinen vapaaehtoinen palokunta Turkuun
1838. Helsingissä kaksi vuotta myöhemmin tehty
samanlainen yritys ehkäistiin valtiollisista syistä,
joten Helsinki vasta 1864 sai vapaaehtoisen
palokunnan. Nykyisin on jo — paria
pikkukaupunkia lukuunottamatta — kaikilla muilla V. P. K.
ja niitä on viime aikoina runsaasti perustettu
maaseudullekin (n. 200). Y:sta 1909 on olemassa
Suomen yleinen palokuntaliitto kaikkien maamme
vapaaehtoisten palokuntien yhdyssiteenä: sillä on
oma avustusrahasto tulipaloissa sattuneita
onnettomuustapauksia varten ja äänenkannattaja
,.Palotorvi".
Suurten väkirikkaiden kaupunkien vaatimuksia
eivät V. P. K :t kuitenkaan pysty täyttämään.
Näihin on perustettu vakinaisia
ammatillisesti harjoitettuja, palkattuja palokunt ia.
jotka joka hetki ovat valmiit lähtemään
liikkeelle. Berliiniin perustettiin tällainen
palokunta 1S51 ja tätä esimerkkiä ruvettiin
kaikkialla noudattamaan, joskaan ei aina palokuntaa
liitetty osastona poliisilaitokseen kuten
Berliinissä. Suomen ensimäinen ammattipalokunta
perustettiin Helsingissä 1861. siihen kuuluu nyt 113
miestä. Vakinaiset palokunnat on myös Turussa.
Tampereella. Viipurissa, Vaasassa. Kuopiossa,
Kotkassa. Mikkelissä. Pietarsaaressa ja
Hämeenlinnassa.
Palokuntatyön menestymisen tärkeimpiä
edellytyksiä on tarkoitustaan vastaava palokalusto.
Ensimäisen paloruiskun, nykyisten
käsiruisku-jen alkumuodon, keksi jo n. 250 e. Kr. Ktesibios,
ja luultavaa on. että roomalaiset käyttivät
palonsammutukseen tällaisia ruiskuja (kuva 1). Mutta
sittemmin tämä keksintö joutui unohduksiin ja
yli vuosituhannen käytettiin palonsammutuksessa
vain vesiastioita, kirveitä, palohakoja ja
-tikapuita. 1300-luvulla ryhdyttiin valmistamaan
yksinkertaisia käsiruiskuja. joita valmistettiin eri
rakenteita (kuvat 2. 3 ja 4). Kuitenkin vasta
1518 paineruisku joutuu varsinaiseen käytäntöön,
kun sen uudelleen keksii aucshurgilainen
kultaseppä Anton Platner. V. 1672 amsterdamilainen
van der Heide täydensi ruiskua varustamalla sen
painetta tasoittavalla ilmasäiliöllä. jolitoletkulla,
jonka avulla vesisuihku voidaan johtaa
tulikes-kukseen. ja imulaitteella. jonka avulla ruisku itse
imee tarvittavan veden (kuva 5). Letkut. jotka
aluksi olivat nahasta, valmistetaan nykyään
hamppu- ja pellavakankaasta, joka usein voi olla
kumilla tiivistettyä. Letkut ovat tavallisesti
15-20 m :n pituisina palasina, jotka liitetään
toisiinsa joko ruuviliittimien tai n. s. pikayhdistäjäin
avulla. Ensimäisen höyryruiskun rakensivat
Lontoossa 1829 ruots. Jolin Ericsson ja engl.
Braith-waite (kuva 6). Suomeen hankittiin senaatin
toimesta ensimäinen (engl.) höyryruisku 1875:
nykyään niitä jo on käytännössä kymmeniä
(useimmat Ludviksbergin tehtaasta Ruotsista, kuva 7).
Viime vuosina on höyryruisku saanut
kilpailijakseen moottoriruiskun i niitä valmistaa m. m. o.-y.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
