Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Papua ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Papua—Papukaijat
230
kukinto, palko hiukan karhea, siemenet hyvin
vaihtelevia väriltään, usein ruskeita (kaupassa
tavattavat ..ruskeat pavut"). Ruusu-p:ua, joka
011 kotoisin Etelä-Ameriikasta, viljellään sekä
ruoka- että koristekasvina, meillä melkein vain
jälkimäiseen tarkoitukseen. Salko- ja länkä-p:jen
kotimaata ei varmaan tiedetä (joko Etelä-Aasia
tai Etelä-Ameriikka). Euroopassa viljelivät p:ua
jo muinaiset kreikkalaiset. Italiassa se tuli
tunnetuksi keisariajalla, keskiajalla levisi p..
varsinkin länkäpapu, Iveski-Eurooppaankin.
Skandi-naaviassa ja Suomessa p. on tunnettu 17:nneltä
vuosis. Nykyään ovat sekä salko- että länkii-p.
yleisiä kaikissa sekä lauhkeissa että kuumissa
maissa, eteläisemmissä seuduissa usein
peltokasveina, joiden siemenet ovat" tärkeänä
ravintoaineena köyhälle rahvaalle (etenkin Ameriikassa),
pohjoisempana, kuten meilläkin, palkojen takia
viljeltyinä tai vain koristuskasveina. Salko-p:n
viljelys ei meillä tahdo onnistua edes
Etelä-Suomessa muuta kuin suotuisina kesinä.
Sensijaan voidaan länkä-p :11a viljellä vielä 63° :11a
leveysasteella, mutta on sekin hyvin hallanarka
ja kylvettävä myöhään. P. vaatii multavaa
savimaata ja aurinkoisen aseman. -— Härkä- I.
silpopapu (Faba vulgaris 1. Vicia faba) on
1-vuotinen. 60-100 em korkea ruoho, jonka varsi
on pysty, kankea, kulmikas, lehdet harvapariset,
kärhettömät. Lehtihangoissa on 2-5 kukkaa, jotka
ovat väriltään valkeita, musta pilkku
kummassakin siivessä. Palko on 1-2 dm pitkä, pullea,
sisästä tiheän vanun täyttämä, kypsänä
mustuva. sisältää 2-3 suurta, litteätä.
epäsäännöllisen-muotoista siementä. Kotimaa luultavasti
Länsi-Aasia. On kenties vanhin viljelty palkokasvi.
Egyptiläiset tunsivat sen, mutta pitivät sitä
saastaisena. Iroiassa sitä viljeltiin, samoin muinoin
Kreikassa ja Italiassa sekä ihmisten että
eläinten ravinnoksi. Skandinaaviassa ovat vanhimmat
tiedot siitä 1200-luvulta. Suomeen toivat sen
luultavasti munkit. Etelä- ja Keski-Euroopassa
on härkä-p. yleinen peltokasvi ja käytetään
siemeniä sekä ihmisen että eläinten ravinnoksi.
Vielä Etelä-Ruotsissa se on yleinen peltokasvi,
pohjoisempana melkein vain puutarhakasvina.
Varemmin sitä viljeltiin jokseenkin yleisesti
meilläkin sekä pelloissa että puutarhoissa.
Nykyisin sen peltoviljelys rajoittuu melkein vain
Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Soveliain ja
erittäin suositeltava se on keittiökasvina
viljeltäväksi. Siemeniä käytetään puolikypsinä. K. L.
Papua ks. Melaneesialaiset.
Papukaijakalat (Scarus), piikkieväisiin kuu
luvia luukaloja, joiden hampaat kummassakin
leuassa ovat kasvaneet yhteen hammasreunaiseksi
levyksi. Leuat saavat täten nokkamaisen muo
don (siitä nimi). Useimmat p. elävät Atlantin
lämpimissä osissa; ainoa euroopp. laji. S. cretcn
sis, Välimeren itäosissa, on erittäin kirjava- ja
kaunisvärinen: päältä ,ja sivuilta punainen ja
sinipunainen, rinta- ja vatsaevät keltaiset j. n. e
Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät
sitä suurena herkkuna. I. V
Papukaijat (Psittaci) muodostavat suuren
kiipijälinturyhmän, josta tunnetaan nykyään Ui
hes 600 lajia, useimmat (n. 300) Austraaliasta
ja sen saaristoista, runsaasti (n. 200)
Etelä-Ameriikasta (1 Pohjois-Ameriikasta), vähemmän
(•35) Afrikasta ja Etelä-Aasiasta (40) ; Euroo-
passa p:oja ei tavata. Yleensä vain harvat (amor.
lajit) elävät lauhkeissa vyöhykkeissä, useimmat
ovat troopillisten seutujen lintuja.
Pääasiallisesti p. ovat alavien maiden metsissä eläviä,
mutta muutamat elävät puuttomilla aroillakin,
jopa korkeilla vuorilla (Audeilla 3,000 m:n
korkeudessa), puurajan yläpuolellakin. Kuta
runsaampi ja monimuotoisempi kasvullisuus 011, sitä
runsaammin papukaijalajeja ja yksilöitä tavataan.
Uuumiinmuodoltaan p. ovat suuresti toistensa
näköisiä, kaikkien nokka on käyrä ja paksu,
jalat tanakat. Nokallaan ne saavat muserretuksi
koviakin siemeniä ja hedelmiä, ja sitäpaitsi sitä
käytetään myöskin kiipeilemisessä jalkojen apuna.
Paitsi kasviruokaa syövät monet lajit hyönteisiä.
I toukkia ja matoja. Lentotaito on yleensä huono,
useiden lajien sangen hyvä, haukkamaisesti
leijaileva. Huonot lentäjät ovat tavallisesti
tiheiden aarniometsien asukkaita eivätkä siellä
lentotaitoa kaipaakkaan. Erityisesti huomattava on
useimpien p:n kirjava höyhenpuku, jossa voi olla
kaikkia mahdollisia värejä. Värit ovat
sopusoinnussa aarniometsien kasvien värien kanssa.
Häkkilintuina p. ovat erittäin suosituita. —
Alku-peräisimpiä p :oja ovat n. s. p e n s s e 1 i k i e 1
i-set (Triclioglossidce), joiden kielen kärjessä on
joukko hienoja sarveisrihmoja. Pensselikielisiä
tunnetaan lähes 100 lajia Austraaliasta,
Polynee-siasta, Uudesta Guineasta, Molukeilta ja
Vähiltä-Sundasaarilta. Näistä ovat suvut n e s t o r-p.
(Nestor) Uudessa Seelannissa, lorit
(Trichoglos-8us) Austraalian mantereella ja saaristossa
Molu-ktille asti huomattavimmat. Edellisiä on variksen
kokoinen pitkänokkainen kea (Nestor notabilis),
sekä höyheniltään olivinvilireä ja
vaihteleva-pukuinen kaka (N. meridionalis) tärkeimmät.
Loreista mainittakoon kyylikysenkokoinen
suippo-pyrstöinen monivärilori (Trichoglossus
novæltollandiæ), joka elää Itä-Austraaliassa. —
Varsinaisten p:n (Psittacidæ) kieli on
tavallisen mallinen, ei pensselikärkineu. Näistä
erotetaan kolme ryhmää, p ö 11 ö-p.
(Stringo-piiice), kakadu t (Cacatnince) ja
kaikenmaailma n-p. (Psittacinæ). Pöl lö pa p
lika ij a (Stringops habrobtilus) on lähes ison
huuhkajan kokoinen ja elää Uudessa-Seelannissa,
nykyään melkein yksinomaan pohjoissaarella.
Kakadujen silmäänpistävin ominaisuus on se.
että niillä on päälaella pitkä ja suuri töyhtö,
jota millään muilla p:lla ei ole. Kakadut ovat
1. 2.
1 Inka-kakadoja. :J Ara-papukaijoja. vasemmalla arakangoja
oikealla araraana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
