Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Parlamentaarinen monarkia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
269
Parlamentaarinen mon irkia — Parlamentääri
270
roopan valtiot ovat, toiset ehdottomasti ja
joli-doiimukaisesti, toiset ainakin johonkin
määrään, pyrkineet sitä toteuttamaan. Ruotsissa
se ei ainakaan tyypillisessä muodossaan hyvästi
sovellu siihen itsenäiseen asemaan, joka
kuninkaalla perustuslain mukaan on oleva, mutta viime
aikoina kehitys osittain on kulkenut
parlamentaariseen suuntaan. — Pohjois-Ameriikan
Yhdysvalloissa ,,toimeenpanevalla vallalla" on
luja ja itsenäinen asema, eikä p. h. ole siellä
päässyt käytäntöön. [May, „Constitutional
his-tory of England" (1861-63) ; Hearn, „Strueture
and development of the government of England"
I87S) ; Todd, ,,0n parliamentary government in
England" (18S7-89); Anson, ..The law and custom
of the eonstitution" (3 :s pain. 1907); Dupriez.
..Les ministres dans les principaux pays de
l’Eu-rope" (2 :nen pain. 1892); Duvergier de
Ilau-ranne, ..Ilistoire du gouvernement parlementaire
en France"; Barthélemy, „L’introduction du
ré-?ime parlementaire en France" (19071; Marazio,
.,11 governo parlainentare italiano" (1904) :
Fahl-heck, „Sveriges författning och den moderna
parlamentarismen" (1904).] ks. Ministeri.
M i n i s t e r i n v a s t u u n a 1 a i s u u s. R. E.
Parlamentaarinen monarkia, monarkkinen
valtio, jossa parlamentaarista hallitustapaa
noudatetaan. Jotkut tutkijat tahtovat, tosin ilman
riittäviä syitä, jakaa monarkkiset valtiot kolmeen
ryhmään: rajattomasti yksinvaltaisiin,
perustuslaillisiin ja parlamentaarisiin; todellisuudessa
p. m. kuitenkin on vain perustuslaillisen
monarkian alalaji eikä sen vastakohta. Joskus
väitetään. että parlamentaarinen hallitustapa
sellaisenaan on ristiriidassa monarkkisen
valtiomuodon kanssa, jos mainitunlaisen hallitustavan
noudattaminen tehdään hallitsijan velvollisuudeksi;
todellisten olojen kannalta katsottuna tämä väite
kuitenkin raukeaa merkityksettömäksi. R. E.
Parlamentarismi ks.
Parlamentaarinen hallitustapa.
Parlamenteerata (ks. Parlamentti),
keskustella. neuvotella, hieroa sovintoa.
Parlamentti (ransk. parler = puhua >
parle-iiient = parlamentti, engl. parliament), nyk.
kielenkäytössä lainsäätäjäkunta, eduskunta;
erittäinkin käytetään tätä nimitystä Ranskan ja
Englannin sekä Austraalian y. m. maiden
eduskunnista, joiden esikuvana Englannin p. on ollut.
Ranskassa p:lla alkuaan tarkoitettiin
kuninkaallista ylimystuomioistuinta, joka kuitenkin
jossain määrin oli osallisena myöskin
hallitus-asioissa. Niinpä kuuluisa Pariisin p. entisaikoina
useasti teki muistutuksia kuninkaan toimia
vastaan ja kieltäytyi niitä julkaisemasta siten
estääkseen epämieluisten päätösten
täytäntöönpanoa. P:ien laatimat asetukset kävivät joskus
eräänlaisista väliaikaisista ja täydentävistä
laeista. Tässä on jo havaittavana alku siihen
lainsäädännölliseen tehtävään, joka myöhempinä
aikoina on liittynyt p.-käsitteeseen. Itsevaltius
teki kuitenkin niiden merkityksestä lopun. —
Englannin p. on niinikään alkuaan ollut
ylimys-kokous, jolla melkoisessa määrin on ollut
tuomioistuimen luonne ja tehtävät. P. nimitystä
käytetään 1260 v:n jälkeen; v:sta 1295 alkaen
kreivikuntain ja kaupunkien edustajia kutsutaan p:iin.
joka sen johdosta jakaantuu ylä- ja alahuoneeseen.
V. 1707 sulautui siihen Skotlannin ja 1800 Irlan-
nin p. Vasta 19;nnellä vuosis. p. joutui suurten,
kansanvaltaiseen suuntaan käypien, vv. 1832.
1867 ja 1884 suoritettujen uudistusten alaiseksi.
(P:n kehityksestä ks. lähemmin Englanti).
Mikään eduskunta maailmassa ei ijän,
merkityksen ja kehityskelpoisutiden puolesta vedä
Englannin p:lle vertoja. Se on elävänä todistuksena
siitä, miten vanhoihin muotoihin voidaan uutta
henkeä luoda. Alussa sen oli taisteleminen
ylivoimaista kuninkuutta vastaan, ja sen taistelu
kansanvapauden — jos kohta rajoitetun -
puolesta on maailmanhistorian suurenmoisimpia
näytelmiä. Suoriuduttuaan tästä voitollisesti ja oi
tuaan pakotettuna erinäisissä tilaisuuksissa
yksin ottamaan johdon ja vastuun hartioilleen, se
tuntee voimiensa kasvavan, tuntee tehtäväkseen
astua valtion ensimäiseksi valtatekijäksi. jonka
tahdon toteutumiselle hallitus ei ajan pitkään voi
esteitä asettaa. Kehittyy n. s. parlamentaarinen
hallitustapa ja ministerien poliittinen
vastuunalaisuus, kuninkaan kielto- (v e t o-)oikeus joutuu
käytännöstä pois, kuninkaan ja p:n („the king
in the parliament") katsotaan yhdessä
muodostavan korkeimman vallan. Tulee sitten aika.
jolloin p:n täytyy kestää suuri tulikoetuksensa,
silloin kun uudet kansankerrokset vaativat ääni
oikeutta ja pyrkivät sen piiriin. Vanha p. ei
suistu kumousliikkeiden jalkoihin, vaan
mukautuu, nuortuu ja on entistä kelpoisempi tehtävänsä
täyttämään. Kaikkein uusimpina aikoina (1911
v:n p.-lain nojalla) ylähuone melkein täydelli
sesti menettää vaikutusvaltansa, joka sitä
ennenkin tosiasiallisesti oli suuresti vähentynyt, ja
samalla hallituksen (ministerien) vaikutus
kasvaa, mutta — tämä on tarkoin huomattava —
ainoastaan sikäli kuin se voipi nojautua itse
kansaan, joka nyt yhä selvemmin ja
tietoisemmin astuu etualalle maan todellisena valtiaana.
Ja tämä valtias asettaa p:n suoritettavaksi mitä
tärkeimmän yhteiskunnallisen uudistusohjelman.
Vihdoin on päiväjärjestykseen tullut tai on jo
toteutumaisillaan kysymys itsehallinnon ja
autonomian sekä samalla omien edustuslaitosten
myöntämisestä niille Englannin enroopansisäisille osille
(lähinnä Irlannille), jotka sitä vaativat, mutta
samalla myöskin kysymys suurbrittiläisestä
liitto-p:sta, jossa olisivat edustettuina myöskin
kaukaiset maat, Austraalia, Etelä-Afrikka y. m..
jotka kuuluvat tämän suurimman
maailmanvallan yhteyteen.
Eri aikoina ja monissa eri suhteissa
Englannin p. on ollut muille maille esikuvana, kun
nämä ovat edustuslaitoksensa hioneet tai niitä
kehittäneet. Eipä siis myöskään ihme. että
p.-sana ja sen johdannaiset tieteisopissa ovat
tulleet tarkoittamaan kansaneduskuntia ja niihin
liittyviä oikeussäännöstöjä yleensä, ks.
Eduskunta. R. E.
Parlamentääri (ransk. parlementaire, <
parle-menter = hieroa sopimusta, neuvotella), henkilö,
jonka sotaakäyvän valtion armeian tai armeian
osaston päällystö valtuuttaa neuvottelemaan
vihollisvoiman kanssa. P:n tuntomerkkinä on
näkyvissä pidettävä valkoinen lippu. P:n seurassa
saattaa olla lipunkantaja, torvensoittaja tai
tulkki. P. on loukkaamaton, mutta menettää tä
niän oikeutensa, jos hän itse käyttää asemaansa
väärin esim. urkkiakseen vihollisen sotatoimia.
Vihollinen, jonka luo p. lähetetään, ei kaikissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
