Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Peitata ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
341
seen. Kaupan ja ulkomaisten suhteiden elvyt
täniiseksi 1’. aikaansai paljon; hän turvasi
taistelussa Megaraa vastaan Salamiin omistuksen,
valtasi Sigeionin ja tuki pontevasti sitä omituista
puoli-itsenäistä ruhtinaskuntaa, jonka
ateenalainen Miltiades loi Thraakian Khersonesokselle.
Täten Ateena sai turvatuksi tien Hellespontoksen
kautta pohjoiseen Mustanmeren viljarikkaisiiu
maihin. -— Taloudellisesta noususta kertyvien
varojen P. antoi tulla Ateenan sivistyksellisen
kehityksen hyväksi. Hänen aikanaan Akropoliilla
oleva Pallas Athenan temppeli (Hekatompedon)
uudistettiin ja varustettiin ympäröivällä,
palkis-toa ja kattoa kannattavalla pylvässar jalla ja
kaupunkia koristettiin muutenkin
rakennustaiteellisesti; vesijohtolaitosta kehitettiin j. n. e.
P:n aikana suuret panathenaia-juhlat saivat
tarkemmin määrätyn muodon. L. T.
Peitata ks. P e i 11 a u s.
Peitetty paperi, kromopaperi n. k u v
a-painopaperin, k i i 1 t o p a p e r i n y. m.
niinellä käyvä mineraalikerroksella peitetty
paperilaji.
Peitho [-ö’], kreik. mytologiassa yleensä Aphro
diten seuralainen, mielen suostuttamisen
jumalatar.
Peitinlasi ks. Olijektilasi ja M i k r o
skooppiset preparaatit.
Peitinluut ks. Luusto.
Peitsi, ratsumiesten hyökkäysase. joka ennen
tuliaseiden käytäntöön tuloa oli ratsuväen
pää-ase. Aleksanteri Suuren sotaväessä oli
p.-sotu-reita. Roomal. p. oli nimeltään kasta, sittemmin
■pilum. P. kuului myös ritarivarustukseen (ks. t.).
ks. Lansieerit, vrt. Keihäs, Aseet.
Peitta, värjäyksessä käytettävä aine. jonka
tehtävänä on välittää väriaineen yhtyminen
värjättävän aineen kuituihin. Tämä tapahtuu joko
siten. että p. muodostaa kemiallisia yhdistyksiä
toiselta puolen väriaineen toiselta puolen
värjättävän aineen kanssa, siten sitoen nämä toisiinsa,
tai että se muuten tekee (prepareeraa)
värjättävän aineen vastaanottavaksi. Tavallisimpia
p.-aineita ovat aluminiumyhdistykset, tinaoksidit ja
parkkihappo. Silkkiä ja villaa voidaan värjätä
suoranaisestikin, jotavastoin kasvikuiduista
tehtyjen valmisteiden värjäyksessä p.-aineet ovat
välttämättömiä. E. M-nen.
Peitta-aineet ks. P e i t t a.
Peittaus, nahkateollisuudessa joko kem.
aineilla tai bakteerien synnyttämien entsymien
vaikutuksen avulla nahaksista niihin karvottaessa
imeytyneiden kalkkiyhdistysten poistaminen, tai
myös ylimalkaan karvomisessa turvonneiden
na-haksien muuttaminen lakastuneiksi. Väriteolli
suudessa p. muuttaa eläin- tai kasvikuidut
sellaisiksi. että väriaineet, jotka muuten värjäävät
ainoastaan ohimenevästi, muodostavat kuituihin
näiden ja inetallisuolojen kanssa yhtyen
värillisiä liukenemattomia yhdistyksiä, väri- eli m
e-t a 1 1 i 1 a k k o j a. P:lla saadut värit ovat siten
hyvin pysyviä. S. S.
Peittavärit, luonnossa esiintyviä sekä
keinotekoisesti valmistettuja väriaineita, joiden
vär-jäyskyky vasta peitta-aineiden vaikutuksen kautta
täydellisesti tulee esiin. Eläinkuidut fikseeraavat
ylimalkaan suoranaisesti happamia ja emäksisiä
väriaineita. Kasvikuidut tarvitsevat useimmin
p:ejä värjäytyäkseen. Luonnollisia p :ejä ovat
342
puuvärit, joita saadaan väripuita, kuten sini ,
puna- ja keltapuita uuttamalla. Keinotekoisista
tervaväriaineista ovat antrakinoniväriaineet p:nä
tärkeimmät. P:n kemiallisen kokoomuksen on
ajateltu olevan syynä siihen, että niiden
värjäävät ominaisuudet vasta peitta-aineita käytettäessä
tulevat näkyviin. S. S.
Peittolannoitus ks. Kattolauta ja La
u-n o i t n s.
Peittoviljelys. maanviljelyksessä silloin täi
löin käytetty viljelystapa, jossa maan pintaa
ei täydellisesti muokata kyntämällä tai
kuokkimalla, vaan villin puu- ja pensaskasvullisuuden
tultua poistetuksi mättäät irroitetaan kuokalla
tai lapiolla ja sovitetaan maalla löytyviin
syvennyksiin. kaivetaan isot avo-ojat, joista saatu
maa levitetään tasaisesti saroille. Tämän päälle
levitetään muutamissa tapauksissa vielä muualta
tuotua maata. P:tä käytetään osaksi
uutisvil-jelystapana soilla ja kovallakin maalla, osaksi
sellaisenaan jatkuvana viljelystapana soilla. Edel
lisiin kuuluu Tyrnävän 1. Angeslevän tapa, jota
käytetään mutasoilla ja Reiniuksen 1.
itäsuomalainen tapa, jota käytetään paitsi mutasoilla
myöskin rahkasoilla ja kovallakin maalla.
Molemmissa menettelytavoissa poistetaan puut ja
pensaat joko juurineen tai katkaisemalla poikki
mahdollisimman läheltä maan pintaa. Isommat
puut karsitaan ja viedään pois, pienemmät puun
taimet, pensaat ja risut hakataan hienoksi ja
levitetään saroille (Tyrnävän tapa) tai pannaan
kasoihin ja poltetaan (Reiniuksen tapa). Sarat
tehdään 10 m leveiksi ja niiden välille
kaivetaan isot ojat, jotta saataisiin runsaasti
peitto-maata. Suolla koetetaan ojat kaivaa niin syviksi,
että saroille saataisiin myös pohjamaata —
hiekkaa tai savea. Tyrnävän tavassa tasoitetaan
sarat ojista saadulla mudalla ja saroilta
irroite-tuilla mättäillä, jotka levitetään risujen päälle.
Jos muta on huonoa ja sitä on runsaasti,
toimitetaan lievä polttaminen. Tämän jälkeen
levitetään maalle karjanlantaa tai apulantoja, jos
karjan lantaa ei ole ja suo on hyvää. Välistä ei
käytetä mitään lantaa. Näin valmistetulle maalle
kylvetään ruista tai kauraa, joka peitetään ojista
saadulla savella tai hiekalla. Välistä menetellään
niinkin, että ojista saatu hiekka tai savi
levitetään mudan päälle ennen kylvöä ja siemen
mullataan äkeellä. Reiniuksen viljelystavassa
käytetään kaikki ojista saatu maa kuten irroitetut
turpeetkin sarkojen tasoittamiseen. Näin
valmistettuun maahan kylvetään kauraa, välistä
ruistakin ja kylvös peitetään tunkio- tai
karjanlannalla. Apulantana käytetään joskus luujauhoja.
Sekä Tyrnävän että Reiniuksen tavassa
kylvetään rukiiseen tai kauraan heinän siementä.
Heinän annetaan kasvaa niin kauan kun saadaan
tyydyttäviä satoja. Tämän jälkeen voidaan kas
vullisuutta virkistää joko uusitulla maalla
peittämisellä tai kattolannoituksen ja pintaäestyksen
avulla. Jos juuret ja kannot ovat maalta
lahonneet. kynnetään se ja ruvetaan viljelemään
tavalliseen tapaan.
Sellaisinaan jatkuviin peittoviljelystapoihin
kuuluu m. m. Rimpaun viljelystapa, jota
käytetään Pohjois-Saksassa mutasoilla. Sarat 1. palstat
tehdään 20-48 m leveiksi ja näiden välille l,s-2m
syvät ojat. Ojista saadulla maalla tasoitetaan
palstat ja päälle ajetaan n. 12 cm vahva kerros
Peitata—Peittoviljelys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
