Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes / 355-356 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pella ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

355 Pellavakakku—Pellavavilla 356

Kotitekoinen loukutuskone, Längelmäeltä.

Kotitekoinen lihtauskone, Längelmäeltä.

aivina l. ihot, s. o. paras osa p:sta.
Ennen harjaamista häkilöitiin p:t maan
etelä- ja länsiosissa rautaisella häkilällä (kuva 6).
Liinan l. hampun valmistus toimitetaan
jotensakin yhtäläisesti kuin p:n. [Peter Kalm (ja
A. Salovius), „Oförgripliga tankar om det så
kallade gröna linets plantering och skötsel i
Orihvesi sokn” (1757); Peter A. Gadd (ja G. J.
Justander), „Chemiske och botaniske anmärkningar
om Lin- och Hampeväxterne samt deras
beredning” (1786), (C. N. Hellenius?), „Anteckningar
rörande linskötseln" (1802). L. Arnell,
„Anteckningar om linkulturen” (1844),
„Komiteanmietintö koskeva pellavanviljelyksen ja
pellavanjalostuksen parantamista Suomessa” (2:nen pain.
1911), G. Grotenfelt, „Pellavan viljelemisestä ja
valmistamisesta” (1913).]
U. T. S.

P.-teollisuus käsittää kaikki ne p:n-käsittelyyn
kuuluvat työt alkaen häkilöimisestä l.
rohtimisesta, jotka suoritetaan tehtaassa.
Häkilöiminen suoritetaan häkilä- l. rohdinkammoilla.
Nämä ovat laudankappaleita, joihin on
kiinnitetty joukko teräväkärkisiä teräspiikkejä.
Näiden tiheys on rohdittavan tuotteen hienouden
mukaan määrätty. Piikkikampojen l. harjojen läpi
vedetään p.-sormaus. Tällöin piikit halkovat
ja oikovat sormausta niin, että saadaan hienoja
pitkiä kuitukimppuja. „aivinoita”, ja lyhyet
kuidut jäävät päistären-sekaisina rohtimina
kampoihin. Aivinat ja rohtimet kehrätään erikseen. —
Pitkäkuituiset aivinat asetetaan, „lasketaan"
limittäin toinen toisensa jatkoksi laskukoneen
syöttöpöydälle ja venytetään koneessa pitkiksi
hahtuviksi, jotka koneellisesti vähitellen
venyttämällä ja kertaamalla ohennetaan hienoksi
etukehruun hahtuvaksi. Kehräys tapahtuu siipikehräkoneessa:
kehräys on kuiva, kostea- tai
märkäkehräystä. Kuivakehräys
muodostaa verrattain karkean langan. Kosteakehräyksessä
kostuttaa puoleksi vedessä pyörivä kostutusvalssi
sivuamalla langan juuri ennen sen
kiertämistä. Täten kehrätään paljon hienompia lankoja.
Märkäkehräyksessä johdetaan etulanka ennen
venytystä kuumaa vettä sisältävän ruuhen läpi,
niin että kuituja yhdistävä liima-aine pehmenee
ja voidaan kuidut siten venyttää hienoimmiksi
lankanumeroiksi. — Rohtimet karstataan
karkearakenteisissa karstoissa ja muodostetaan tällöin
hahtuviksi, jotka kehrätään pääpiirteissään edellä
esitettyyn tapaan.

P n kutominen tapahtuu samoin kuin
muidenkin kankaiden, etupäässä samoin kuin puuvillan
ks. Kutomateollisuus), mutta käytetään
p.-kutomoissa yleensä lujempia ja jykevämpirakenteisia
koneita kuin puuvillakutomoissa. Eten
kin damastien ja pöytäliinojen kutomiseen käytetään
paljon suuria jacquardi-koneita, joiden
avulla suurikuvioisia sidosmalleja valmistetaan.

Kutomatuotteet jakautuvat laatunsa perusteella
seuraaviksi ryhmiksi: p.-liina, hamppuliina,
rohdinliina ja puolipellavaiset tuotteet, jos joko loimi
tai kude on puuvillalankaa. Myöskin
tuotantoseutujen mukaan on p.-tuotteilla eri nimet. esim. irl.
šlees., bööm. p.-kangas. Hienoimpana ja tasaisimpana
pidetään irl. p.-kangasta. Viimeistelyn, etupäässä
valkaisun perusteella luokitetaan eri
kangaslajit seuraavasti: valkaisemattomat (raa’at),
¹/₄, ¹/₂, ³/₄ ja kokovalkaistut.
E. J. S.

Suomen p:n sadon suuruutta on vaikea tarkalleen
määrätä; Tampereen p.-tehtaaseen, joka on
ainoa p:n suurkuluttaja Suomessa, ostettiin 1913
281,983 kg kotimaista p:aa, vastaten 966,466 kg
1900, jolloin osto oli suurempi kuin koskaan ennen.
Sittemmin alenevaan p:n-viljelykseen on
nähtävästi elvyttävästi muiden asianhaarain
lisäksi vaikuttanut Suomen yleisen
käsiteollisuusyhdistyksen neuvontatoimi ja yhdistyksen
toimeenpanemat p:n viljelyskilpailut, niin että
viime vuosina viljely ei enää ole vähentynyt.
Kotimainen p. kykenee tyydyttämään vain 11,2 %
Tampereen pellavatehtaan raaka-ainetarpeesta,
joka on n. 2,5 milj. kg v:ssa. Puuttuvasta
määrästä 0,8 % saadaan Belgiasta, Alankomaista ja
Irlannista (erittäin hienoa ja lujaa kuitua) sekä
88 % Venäjältä. V. 1913 p:n tuonti oli arvoltaan
2,89 milj. mk. — Suomen p.-tuotteiden tarpeen
tyydyttää jokseenkin Tampereen pellavatehdas,
jonka valmisteiden arvo on 5,5 milj. mk.;
siitä n. puolet viedään Venäjälle ja muihin
maihin. Vastapainoksi tuodaan joku määrä
pellavaista purjelankaa, purje- ja säkkikangasta y. m.

Maailman tärkein p:n viljelijä on Venäjä, joka
kauan aikaa on tyydyttänyt suurimman osan
melkein kaikkien teollisuusmaiden raaka-ainetarpeesta.
Venäjän p:n viljelysalue ulottuu
Liivinmaalta Kovnon, Pihkovan, Vitebskin, Smolenskin,
Mohilevin. Tverin, Jaroslavin, Vladimirin, Kostroman
ja Nižnij-Novgorodin kuvernementtien yli
Vjatkaan ja Permiin. Kukin yllämainituista
kuvernementeista, Mohilevia ja
Nižnij-Novgorodia lukuunottamatta, tuottaa enemmän p:aa
kuin mikään valtio. P:n sato oli (1912):

Venäjällä	750,000	ton
Itävalta-Unkarissa	33,700	„
Belgiassa	29,000	„
Ranskassa (1911)	20,000	„
Japanissa	13,600	„
Irlannissa	13,100	„
Alankomaissa	9,600	„
Egyptissä	3,300	„
Italiassa	2,500	„
Romaaniassa	1,400	„

E. E. K.

Pellavakakku, p.-jauhot ks. Öljykakut.

Pellavansiemenkakku, p.-jauhot ks. Öljykakut.

Pellavapuuvilla, ks. Pellavavilla.

Pellavavieras ks. Cuscuta.

Pellavavilla (pellavapuuvilla), kokeilunalainen
tuote, jonka tarkoitus on ollut korvata
puuvillaa. Valmistuksessa on pellavan alkukuidut
koetettu erottaa toisistaan ja kehrätä ne
puuvillan tavoin. Näiden kuitujen pituus vaihtelee 20-40

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>