Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pentathlon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Pentathlon—Penthesileia
382
nut eri-ikäisistä katkelmista, jotka olivat
alkuperäistä yhteyttä vailla. Tätä n. s.
katkelma-hypoteesia edustivat teoksissaan A. Geddes,
J. S. Vater, W. M. L. de Wette (ks. t.) y. m.
Eunen pitkää osoittautui tämä käsitys vääräksi.
H. Evvald todisti, että ainakin elohistiset
katkelmat muodostivat eheän kokonaisuuden, olivat siis
alkuaan olleet yhtenä, itsenäisenä lähdekirjana.
Arveltiin nyt pentateukin syntyneen siten, että
sen runkona olevaa elohistista lähdekirjaa oli
täydennetty jahvistisilla kappaleilla In. s. t ä
v-d e n n y s h y p o t e e s i). Useat tutkijat (esim.
Ewald. A. Knobel. E. Schrader) eivät kuitenkaan
voineet tyytyä näin yksinkertaiseen selitykseen,
vaan koettivat eri tavalla yhdistellä
edellämainittuja teorioja. Syntyi sitten n. s. uusi u
r-ku n di hypoteesi, jonka 1853 esitti n.
Hup-feld. Hän uudisti Ilgenin tekemän havainnon,
että 1 Moos. kirjassa on erotettavissa
jahvistis-ten kappaleiden rinnalla kahdenlaisia elohistisia
aineksia sekä että kaikki kolme kertomusjaksoa
ovat alkuaan muodostaneet täydellisiä,
toisistaan riippumattomia lähdekirjoja; vielä hän
todisti. että redaktori ja lähdekirjojen tekijät ovat
eri henkilöjä. Samoihin aikoihin Edv. Riehm
sai näytetyksi, että Deuteronomion on
katsottava itsenäiseksi lähdekirjaksi. Uuden
urkundi-hypoteesin kehittämisessä ja sovelluttamisessa
pentateukkiin kokonaisuudessaan on Th.
Nölde-kellä, A. Dillmannilla ja J. Wellliausenilla
suurimmat ansiot. Uusi, tärkeä vaihe p:n historiassa
sai alkunsa K. H. Grafin 18G6 ilmestyneestä
teoksesta ..Die geschichtlichen Bücher des A. T."
Siihen asti oli vallitsevana käsityksenä se. että
elo-histinen lähdekirja eli pappiskirja, niinkuin sitä
nykyisin nimitetään, joka esiintyy pentateukin
runkona, oli sen vanhin osa. Tosin olivat
muutamat tutkijat (Edv. Reuss, V. W. Vatke. J. F. L.
George) jo 1830-luvulla esittäneet toiseen
suuntaan käyviä ajatuksia, ja 1860-luvun alussa oli
Naatalin engl. piispa J. W. Colenso tullut
itsenäisissä tutkimuksissaan siihen tulokseen, että pappis
kirja on katsottava myöhäisimmäksi pentateukin
lähteistä. Mutta vasta Graf saattoi tämän
pentateukin lähteiden ikää koskevan tärkeän
kysymyksen päiväjärjestykseen. Hänen otaksumansa,
että pappiskirja on siirrettävä maanpaon
jälkeiseen aikaan, sai A. Kuenenin ja Wellhausenin
puolustamana osakseen varsin yleisen
hyväksymisen. Uudemman urkundihypoteesin
kannattajista. jotka edelleen pitivät pappiskirjaa
Deutero-nomionia vanhempana, mainittakoon Dillmann.
R. Kittel, W. W. Graf Baudissin. Edv. Riehm.
H. Strack. Jatkuva tutkimustyö on yhä selvemmin
osoittanut, että kummassakin mielipiteessä on
..totta toinen puoli": pappiskirja on saanut
lopullisen muotonsa vasta maanpaon jälkeisenä
aikana. mutta sisältää aineksia, jotka osaksi ovat
hyvinkin vanhaa alkuperää.
Uuden urkundihypoteesin hylkäävät A.
Klostermann (,,Der Pentateuch", 1S93; Neue Folge
1907) ja B. D. Eerdmans (,.Alttestamentliche
Studien" I-III. 1908-10); edellinen arvelee
voivansa selvitellä pentateukin kokoonpanoa
ottamalla lähtökohdakseen Mooseksen aikuisen
peruslain. jota aikojen kuluessa on iisäilty ja
muovailtu, jälkimäisen teoria on jonkinlainen
yhdistelmä katkelma- ja täydennyshypoteesista. P :ltä
ei ole puuttunut vastustajia, jotka ovat koetta-
neet puolustaa perinnäistä käsitystä pentateukin
yhtenäisyydestä ja alkuperästä. Vanhemmilta
ajoilta mainittakoon E. W. ITengstenherg (ks. t.),
meidän päiviltämme englantilaiset W. H. Green
ja n. Wiener sekä saksalaiset E. Rupprecht ja
J. Dahse. Ar. Jl.
Pentathlon (kreik.), viisiottelu, muin.-kreik.
kiipailu-yhdistelmä, johon kuului 5 urheilulajia:
hyppy, juoksu, diskonheitto, keihäänheitto ja
paini. Näin ne luetellaan eräässä
Simoni-deen epigrammi-säkeessä, mutta niiden
järjestyksestä itse kilpailuissa tiedetään varmasti vain.
että viimeisenä otteluna oli paini, jotavastoin
on epätietoista, aloitettiinko juoksulla vai
hypyllä. Osanottajien lukumäärä oli kilpailujen
alkaessa rajaton, mutta huonoimmat
karsiintui-vat vähitellen pois (todennäköisesti
minimivaatimusten perusteella), niin että ainoastaan parhaat
jäivät painimaan. Nämä asetettiin aluksi
pareihin arvan mukaan ja sitten pantiin aina
voittajat vastakkain siksi kunnes jäi vain yksi
pari, jonka voittaja julistettiin koko p:n
voitta-aksi ja sai palkinnoksi öljypuun lehvistä tehdyn
seppeleen. Kl. XJ. S.
Pentatoninen (kreik. pente = viisi, ja to>ios =
ääni), mus., eli 5-säveIinen asteikko vaihtelee
laadultaan senmukaan, mitkä 7-sävelisen duuri- t,
molliasteikon sävelistä ovat poisjätetyt.
Yleisimmin puuttuu duurin 4:s ja 7 :s (= mollin 6:s ja
2:nen), harvemmin mollin 4:s ja 7:s aste.
Kaikkia p:n melodiikan eri mahdollisuuksia tavataan
lappalaisten joikusävelmissä. Luultavasti p.
musiikki edustaa ikivanhaa säveltaiteellista
kehityskautta, joka mahdollisesti Kiinasta käsin on
levinnyt miltei yli koko maapallon. P:sia
sävelmiä tavataan m. m. Japanissa, Taka-Intiassa,
useilla Pohjois-Aasian, Pohjois-Ameriikan ja
napaseutujen kansoilla, tseremisseillä ja
tsuvas-seilla sekä Brittein-saarien kelttiläisillä.
Skandi-naarialaisessa kansanmusiikissa ja
gregoriaanisissa kirkkosävelmissä tuntuu p :sta
pohjavirtausta. Oletetaan myös muin.-kreik.
..enharmo-nisten" (ks. t.) asteikkojen olleen p:sia —
Pianolla syntyy p.-asteikko, kun soitetaan pelkillä
mustilla koskettimilla. I. K.
Penteeri (kreik. penti?rès), kreikkalaisten
viisisoutuinen laiva. Ennen selitettiin nimen
johtuneen siitä, että laivassa oli viisi soutajariviä
päällekkäin. Tämä olisi käytännössä ollut
erinomaisen vaikeasti toteutettavissa, ja nykyään
selitetään p :ssä kutakin airoa varten olleen viisi
soutajaa. L. T.
Pentekoste
o’-J (kreik.), 50 :s päivä [-pääsiäisestä = helluntai (ks. t.).
Pentelikon [ o’n] (aikaisempi nimitys
Brilet-tos, nyk. Jlendeli). vuorenharjanne, joka lähtien
kaakkoon Parnes-vuoresta Ateenan ja Marathonin
välillä ulottuu merenrantaan. Korkeimmalta
kohdaltaan se on 1,109 m. P. on kuuluisa hyvästä
marmoristaan, jota jo vanhalla ajalla käytettiin
ja edelleen käytetään sekä rakennuksiin että
kuvanveistoksiin. L. T.
Penthesileia
si’-J, kreik. taruhenkilö, Areen
ja Otreran tytär, amatsonien kuningatar. P. tuli
troialaisille avuksi, mutta sai taistelussa surmansa
Akhilleuksen kädestä. Nähdessään kauniin P:n
kuolevana Akhilleus oli tulisesti rakastunut [-häneen. P:n taru oli hellenistisessä runoudessa
suosittu aihe. h. T.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
