Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perinnöllisyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
405
Perinnöllisyys
4o<;
rotua viljellään 00-35° C lämmössä, muuttuu se
valkeaksi. Mutta siitä huolimatta sillä on
edelleen punaisen värin aihe. tämä ei vain korkeassa
lämmössä kykene aikaansaamaan punaisen
väriaineen syntymistä. Se nähdään paraiten siitä,
että jos kasvi jälleen siirretään 15-20° C
lämpöön. kehittyy punaisia kukkia. Tässä ei siis
periydy ominaisuus ..punakukkaisuus", vaan
ainoastaan kvky suhtautua lämpöön siten, että
20° :ssa syntyy punaisia, 30° :ssa valkeita kukkia.
Vielä selvemmin todistavat aiheiden
periytymisen Joh a n nsen in papukokeet. Johannsen
todisti, että pavun paino oli mitä ennen
sanottiin periytyväksi ominaisuudeksi. Koska pavulla
säännönmukaisesti tapahtuu itsesiitos. onnistui
hänen eristää joukko rotuja, joissa siemenen
paino oli erilainen. Mutta näiden rotujen
puhdas-viljelyksessä osoittautui, että ulkonaiset
olosuhteet, joissa kasvit kehittyivät, vaikuttivat niin
paljon, että rotuominaisuudet kokonaan
peittyivät. Niinpä esim. iso- ja raskassiemeninen rotu
saattoi kuivuuden, ravinnonpuutteen,
sopimattoman lämmön y. m. vuoksi synnyttää pienempiä
siemeniä kuin kevytsiemeninen rotu. Erilaisilla
kokeilla Johannsen saattoi kuitenkin todentaa,
että aiheet olivat aivan muuttumattomat.
Usein on hyvin vaikea ratkaista, riippuuko
ominaisuus perinnöllisestä aiheesta vai onko se
ulkonaisten syiden aiheuttama ja siis kokonaan
tilapäinen, eikä periytyvä. Kongenitaalisten eli
myötäsyntyneiden ominaisuuksien ei aina
tarvitse olla perinnöllisistä aiheista riippuvia, vaan
voivat esim. ihmisellä ja nisäkkäillä olla sikiön
kehitysaikana saavutettuja. Perinnöllisiä
tarttuvia tauteja, joista lääketieteellisessä
kirjallisuudessa vielä näkee puhuttavan, ei yleensä voi olla
olemassa, koska ne riippuvat pikkueliöistä. joilla
ei ole mitään tekemistä periytyvien aiheiden
kanssa. Jos tartunta tapahtuu sikiön
kehitys-aikana tai jo munassa, on kysymyksessä vain
näennäinen periytyminen. Tarttuvat taudit eivät
siis periydy, mutta jonkinlainen taipumus
määrättyyn tautiin voi mennä perintönä: onpa mitä
suurimmalla todennäköisyydellä todistettukin näin
tapahtuneen.
Monessa tapauksessa voi vain jälkeläisiä
tutkimalla saada selville, onko yksilön joku
ominaisuus perinnöllisen aiheen synnyttämä vai
tilapäisten ympäristön muutoksien aiheuttama.
Rotuja. joiden synty riippuu p.-aineksen
muutoksista. nimitetään m u t a t s i o n e i k s i. ja ne
ovat säännönmukaisesti konstantteja. ioskin
ulkonaiset olosuhteet, kuten edellä on mainittu,
voivat niihin vaikuttaa. Mutatsioneista puhuu jo
Darwin, mutta vasta de Vriesin tutkimukset
selvittivät niiden merkityksen tieteelle iks. M
u-tatsioniteoria). Nykyään tunnetaan suuri
joukko sekä kasvi- että eläinmutatsioneja.
Useimmat ovat syntyneet siten, että yksi geni on
hävinnyt p.-aineksesta. Tunnetaan kuitenkin
sellaisiakin mutatsioneja. joiden synty riippuu
uudesta lisägenistä: niitä ei kuitenkaan ole var
masti huomattu niiden esiintyessä ensi kerran
Tilapäisiä ja yksinomaan ulkonaisista, p.-ainekseen
vaikuttamattomista syistä aiheutuneita poikkeuk
sia normaalisesta tyypistä nimitetään somat
sioneiksi 1. modifikatsioneiksi (tila
päismuunnokset. huojuva muuntelu). Tällainen
tilapäismuunnos on valkokukkainen Primula-yk-
silö, joka on menettänyt värinsä lämmön
vaikutuksesta. Valkea rotu, joka ei koskaan synnytä
punaisia kukkia, on taas esimerkki mutatsiouista.
joka on syntynyt aiheen, tässä punakukkaisiin
den aiheen, häviämisen kautta.
Erilaiset somatsionit ovat hyvin tavallisia,
etenkin kasveissa, mutatsionit taas ovat verraten
harvinaisia. Syyksi tähän on Weismann kat
sonut p.-aineksen suhteellisen
muuttumattomuuden. konstanssin. vastakohtana muun ruumiin
alttiudelle ottaa vastaan vaikutuksia
ympäristön vaihteluista. Ituplasmateoriassaan
Weismann on kehittänyt tätä ajatusta edelleen,
tehden olennaisen eron ,,i t u s o 1 u j e n" (bla.itosl
ja ruumiin muiden solujen (soma) välillä. Itu
plasmaa hän vertaa kasvilonkeroon. joka alitui
sesti kasvaa edelleen ja synnyttää uusia taimia
(somaattisia soluja). Tämä i tuplasin a n jat
kuva i su us selittää siis toisiaan seuraavien
sukupolvien yhtäläisyyden, ja kehitysprobleemi
supistuu kysymykseksi, kuinka muutokset suku
puoiisolujen ituplasmassa tapahtuvat. Kokeita
korkean lämpömäärän tai kemiallisten
ärsytysten vaikutuksesta suorastaan ituplasmaan tai p.
ainekseen onkin tehty, ja ne ovat joissakin
tapauksissa antaneet myönteisiä tuloksia.
Aivan päinvastainen mielipide on neolamarcki
laisella koulukunnalla. Se arvelee nim., että alku
peräisesti somatogeeninen ominaisuus,
esiintyessään useammissa toisiaan seuraavissa
sukupolvissa. muuttuu blastogeeniseksi. s. o. synnyttää
p.-ainekseen periytyvän aiheen. K a m m e r e rin
lukuisat sammakkoeläinkokeet näyttävät
todellakin puhuvan sen puolesta, että somatsioni voi
muuttua mutatsioniksi, mutta kun kaikki muut
tarkat kokeilijat suuressa mittakaavassa suorite
tuista kokeista huolimatta eivät koskaan ole
saaneet muita kuin kielteisiä tuloksia, on toistaiseksi
paras suhtautua epäilevästi kysymykseen saavu
tettujen ominaisuuksien periytyväisyydestä.
Tällaisen odottavan kannan puolesta puhuu sekin,
että biologian nykyisellä kehitysasteella kohtaa
voittamattomia vaikeuksia, jos mieli selittää,
kuinka somaattisissa soluissa tapahtunut
muutos voi siirtyä sukupuolisoluiliin ja siellä saada
itsenäisen aiheen p.-ainekseen. Nykyaikaiset
ge-neetikot ovat senvuoksi yleensä yhtyneet
Weis-mannin mielipiteeseen.
Uudenaikainen p.-tutkimus työskentelee tätä
nykyä neljänä eri suuntana:
1. Tilastollinen 1. biometrinen
koulukunta, jonka pääedustajat ovat
Englannissa ja Ameriikassa. käyttää suuria
yksilö-joukkoja, n. s. populatsioneja. joita käsitellään
kokonaisuuksina. Tätä aineistoa käsitellään
puhtaasti matemaattisten periaatteiden mukaan, ja
biometrikot ovat kehittäneet aivan erikoiset me
nettelytavat saavutettujen tuloksien esittämiseksi
kaavoilla ja käyrillä. Muuntelutilastotiede on
epäilemättä hyvin tärkeä osa p.-oppia, mutta se
jättää usein tärkeitä biologisia tosiasioita
huomioonottamatta, joten sen tulokset sangen usein
ovat harhaanjohtavia tai suorastaan vääriä.
Suunnan alkaja Francis Galton esitti lain ..fi
Maalisesta regressionista". jonka mukaan
ääri-mäisten muuntelijain jälkeläiset eivät koskaan
saavuta vanhempiensa äärimäisiä muuntelurajoja.
vaan osoittavat palautumista rodun keskimääräi
seen laatuun, ja että jälkeläisten poikkeus tästä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
