Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Petoeläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4!(7 Petoeläimet-
huolenpitoa. jonka vertaista tuskin tapaamme
millään muilla yksin elävillä pistiäisillä.
3. Kultasuu-pistiäiset (Crabronidce)
pyydystävät toukilleen enimmäkseen kärpäsiä.
V. S-s.
Petoeläimet {Carnivora = ..lihansyöjät": myös
Peroe), erittäin luonnollinen nisäkiislahko, johon
kuuluvat eläimet joko yksinomaan tai
kasviravinnon ohella pyydystävät saaliikseen muita
eläimiä. P. ovat kooltaan vaihtelevia, mutta aina
vahvarutimiisia, useimmiten nopealiikkeisiä, ais
timet ja henkiset kyvyt ovat erinomaisesti
kehittyneet. Ruumiinrakenne on täydessä sopusoinnussa
elämäntapojen kanssa. P. muodostavat siten
yhtenäisen sarjan suureksi osaksi kasviravinnosta
elävistä tyypillisimpiiu lihansyöjiin. Erityisesti
tämä ilmenee hampaiston laadussa. Etuhampaita,
jotka yleensä ovat verraten pienet, on melkein
poikkeuksetta 6 kummassakin leuassa.
Kulmahampaat ovat pitkät ja vahvat, suippokärkiset.
Poskihampaat taas vaihtelevat suuresti sekä
luvultaan (pitkä- ja lyhytkuonoiset) että muodoltaan.
Takimaiset, korkeintaan 2 kussakin leukapielessä
molemmissa leuoissa, ovat nystermäisiä, kaikki
muut sahateräisiä, joskin niissä voi olla
enemmän tai vähemmän kehittynyt nystermäinen
kantaosa. Erityisen luonteenomaiset p:lle ovat
niiden isot raateluhampaat (dens
lace-ransj (yläleuassa kummallakin puolella
viimeinen välihammas, alaleuassa ensimäinen
varsinainen poskihammas), jotka liikkuvat toistensa
sivuitse. Muut yläleuan ja kaikki alaleuan
väli-hampaat ovat yleensä pienet, usein poisputoavat.
Nystermä- ja sahateräisten hampaiden ko’on
suhde on selvin petoeläinluonteen mitta.
Kissaeläimillä esim. on yläleuassa kummallakin puo
Ien vain yksi hyvin surkastunut nystermähain
mas. alaleuan vastaava hammas puuttuu tav.
kokonaan ja raateluhampaissa ei ole lainkaan
nystermäistä kantaosaa. Karhuilla taas, jotka
edustavat toista äärimäisyyttä. on sekä ylä- ettii
alaleuassa kummallakin puolen 2 hyvin kellitty
nyttä nystermähammasta ja näitä pienemmässä
raateluhampaassa iso nystermäinen kantaosa.
Muita petoeläintuntomerkkejä ovat varpaiden
(4-5) käyrät, lujat kynnet. Kissaeläinten
kynsien tylsistyminen estyy siten, että niitä
kannattava nivel voidaan kohottaa taapiiin. Osa
p:stä on kanta-astujia (esim. karhu) ja näistä
täydellisiin varvasastujiin (esim. kissaeläimet)
johtavat lukuisat väliasteet. Solisluu on hyvin
surkastunut tai kokonaan puuttuva, kuten on
laita useiden muidenkin nopeasti liikkuvien
nisäkkäiden. Ravinnon laadun mukaisesti
ruuansulatuskanava on verraten lyhyt, P:llä on kaksi
haaraineu emä (uterus bicomis) ja vyöistukka
(placenta zonaria). Useimmat ovat yksiävioisia.
Poikaset syntyvät avuttomina, vaatien siten pit
källistä hoitoa. — P:iä tunnetaan yli 300 lajia.
Edustajia kaikissa maanosissa Austraaliaau
kuitenkin ehkä vasta ihmisen mukana saapuneina!
ja kaikissa ilmanaloissa mitä erilaisimmilla
asuma-alueilla. Ihmiselle tai kotieläimille
vaarallisina suuret p. ovat kaikkialla saaneet väistyä
ihmisen tieltä. Toisia taas pyydystetään
arvokkaan nahan, muutamia myös lihan vuoksi.
Kotieläimiksi ihminen on saanut kesytetyksi
koiran ja kissan. P. jaetaan seuraaviin
heimoihin: karhut (Ursidæ). näädät (Hustelidce). koira-
Petolinnut 498
eläimet (Canidte), kissaeläimet (felida;), hyeenat
( Hyienidce), sivettikissat (Viverrida?).
P:iin yhdistetään usein edellämainittujen
maa- 1. varsinaisten p:n lisäksi vesi-p.
1. h y 1 j e-e 1 ä i m e t 1. e v ä j a 1 k a i s e t (Pin n i
/icdia, ks. t.), jotka voidaan käsittää vesielämään
mukautuneiksi p:ksi ja joilla varsinaisten p:n
kanssa lienee yhteiset esimuodot, eoseenikauden
kaikkiruokaiset alku-p. (Creodonta). 1. V-s.
Petokuoriaiset (Gamirori = Carnboidea = Adi
ph ay u), kovakuoriaisia, jotka elävät hyönteisistä,
simpukoista, madoista j. n. e. Jakautuvat
heimoihin Cicindelidae (ks. Cieindela), Carabidæ(ks.
Maakiitäjät), Haliplidee ja Dytiscidæ (ks.
Sukeltajat). U. S-s.
Petokärpäset ks. Kärpäset.
Petolahti ks. Pe ta lahti.
Petolinnut (Raptatores). Nykyaikainen lintu
tiede pitää pöllöjen 1. yöpetolintujen
(Strigidce) yhdistämistä haukkojen 1. p ä i v
ä-petolintujen (Accipitres) kanssa samaan
ryhmään vähemmän sopivana, mutta molemmilla
on kuitenkin seuraavat yhteiset ominaisuudet:
Ruumis tanakka, pää suuri, pyöristynyt, nokka
käyrä, ja sen tyvi vahanahan peittämä, silmät
suuret. Koko sääri on ruumiista ulkona, jalat
vahvat, varpaat kaikki samassa pinnassa, kynnet
terävät, vahvat ja koukistuneet, muodostaen näin
p:n luonteenomaisen raatelujalan. Kvynärsulkien
suuret peitinhöyhenet useammassa rivissä ja niin
pitkiä, että pisimmät ulottuvat yli sulkien
puolivälin. Luuranko on hämmästyttävän
samanlainen, lihakset voimakkaat varsinkin rinnassa ja
raajoissa. Poikaset syntyvät untuvapeitteisinä
mutta avuttomina pesässä, jossa vanhemmat niitä
ruokkivat. Petolinnut (Accipitres)
ahtaammassa merkityksessä ovat vahva ia
typäkkäruu-miisia, leveärintaisia; raajat ovat usein suhteet
toman pitkät, mutta erinomaisen voimakkaat.
Kaula säännöllisesti lyhyt ja vahva. Nokka ou
sivuilta litistynyt, vläleuka leveämpi kuin
alaleuka. Yläleuan kärjen takana on usein
..hammas" (jalohaukoilla) tahi ainakin pyöreä mutka.
Jalka on lyhyt, vahva ja pitkävarpainen,
ulkovar-vas kääntyy monella lajilla taaksepäin.
Höyhenet ovat yleensä suuria, mutta niitä on harvassa.
Päässä, varsinkin ..ohjaksissa" ja silmän
ympärillä sekä kaulassa on usein untuvia tahi ovat ne
aivan paljaat. Siipi- ja pyrstösulat ovat aina
huomattavan isot. Eri sulkien lukumäärä on
sangen pysyväinen: käsisulkia on tav. aina 10.
kyy-närsulkia tav. 13-16 ja pyrstösulkia 12 muissa
ryhmissä paitsi korppikotkilla 14. Aistimista
ovat erittäinkin suuret silmät hyvin kehittyneet.
Kuulo on niinikään tarkka, mutta hajuaisti
paljoa heikompi. Henkiset kyvyt, jotka esiintyvät
saaliin tavoittamisessa, ovat korkealle kehittvneet.
P. asustavat koko maapallolla, runsaimmin
lämpimissä ja kuumissa vyöhykkeissä, niukemmin
lauhkeissa ja kylmissä. Monet viimemainituissa
seuduissa pesivistä ovat muuttolintuja. Pesimisaika
on kaikkien kotimaassa keväällä ja yleensä 011
vain yksi pesue tavallinen. Pesä on hyvin
monenlainen. useimmiten puussa, usein
kallionkielekkeillä. harvemmin jyrkkäseinäisissä
rakennuksissa. vielä harvemmin ontoissa puissa ja kaik
kein harvimmin paljaalla, tasaisella maalla.
Useimmat eivät itse valmista pesiään. vaan
ottavat vanhan varis- tahi haika m linnun pesän asut-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
