Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Petraševskij ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
501
Petrasevskij—Petrie
502
Francesco Petrarca.
tajunsa kehittyy, ja useimmat hauen
parhaimmista teoksistaan alkavat kypsyä. V. 1341 P.
Rooman kapitolilla
kruunattiin runoilijnkuniu-kaaksi. V. 1353 P. muutti
Italiaan eläen enimmäkseen
Viscontien hovissa
Milanossa ja Venezian
tasavallassa. jolle hän
testamentissaan lahjoitti
kallisarvoisen, n. 200 nidettä
sisältävän kirjastonsa. P.
kuoli Arquassa, lähellä
Pa-dovaa 1374. — P. nautti
harvinaisen suuressa
määrässä aikansa oppineiden
ja ylhäisten ihailua. Hän
on 1300-luvun merkillisin
kulttuuripersoonallisuus,
kuten Voltaire oman
aikansa. P. on subjektiivinen, rikas ja
monivivahteinen luonne. ,.Maalliset" ja
..taivaalliset" ihanteet, elämänilo ja tuskallinen,
askeettinen mietiskely ovat hänen sielussaan
alinomaisessa taistelussa keskenään. Vaikka hän
yleensä teoriassa hyväksyy keskiaikaisen
maail-manvihan, ei hän kuitenkaan voi vapautua
turhamaisuudestaan ja puhtaasti maallisista
nautinnoista. Ennenkaikkea hän jumaloi klassillista
muinaisuutta, sen esteettistä elämänkuvaa ja
rakkautta kunniaan. Hänen rakkaimmat
kirjailijansa ovat Cicero, Seneca ja Vergilius; kreik.
suurmiehistä hänellä on vain hämärä aavistus. P.
ymmärtää klassillisen sivistyksen merkityksen,
tullen siten renesanssin edeltäjäksi. Kunnia ja
maine ovat hänen elämänsä ylimmät jolitotäbdet,
mutta ajoittain nekin tuntuvat hänestä turhilta,
elämäänkyllästyminen valtaa hänet ja hän etsii
yksinäisyyttä luonnon helmassa. Suuren
vastakohtansa Danten tavoin P. uneksi eheän ja
voimakkaan Italian syntymistä Saksan keisarin
avulla. — P:n laajin latinalainen teos on kuiva,
puoleksi historiallinen runoelma „Africa", jonka
pääsankarina on Scipio Africanus. Muista
latinalaisista teoksista mainittakoon: ,.Epistola»
met-ricæ", ..Carmen bucolicum", „De vita solitaria,
„De viris illustribus" ja ennen kaikkea ..De
con-temptu mundi", jossa P. keskusteluissa P.
Augustinuksen kanssa paljastaa oman intensiivisen
sielunelämänsä ja mieltäkiinnittävät sisäiset
ristiriitansa paljoa avomielisemmin ja välittömämmin
kuin esim. kaunopuheisissa kirjeissään. — P:n
kuolemattomuus perustuu hänen italiankieliseen
lyriikkaansa. Sen huomattavin tuote ,.11
Canzo-niere" sisältää 366 runoa, etupäässä sonetteja.
Näiden joukossa on muutamia hehkuvia
isänmaallisia lauluja, mutta useimmat esittävät runoilijan
tunteita Lauraa kohtaan. P:n lyriikassa huomaa
provencelaisen runouden, aikaisemman it.
lyriikan ja varsinkin antiikin kirjallista vaikutusta,
mutta pohjaltaan tyyli ja havainnollinen
esitystapa ovat kokonaan itsenäiset. Tosin Laura
(luultavasti rouva Laura de Sade) on runoilijalle
jonkinlainen hyvä hengetär, kuten Beatrice Dantelle
ja pysyy — vastakohtana Boccaccion
Fiammet-talle — uskollisena avioliitossaan ja kylmänä
■ihailijansa hehkuville huokauksille, mutta
verettömäksi symboliksi hän ei milloinkaan muutu,
vaan pysyy elävänä naisena. Me näemme hänet
ilmielävänä edessämme, erilaisissa tiloissa,
saamme selvän käsityksen hänen kauneudestaan,
ja tavallisesti muodostaa Vauclusen mahtava,
juhlallinen alppiluonto viehättävän taustan
kuvaukselle. P:n lyriikan kautta on luonnon kau
neus päässyt oikeuksiinsa myöhemmässä
runoudessa, P. etsii luonnossa vastinetta omille tunteil
leen, luonto ottaa osaa hänen iloihinsa ja surui
hinsa aivan kuin uudemmassa lyriikassa.
Canzo-nieren rinnalla on kuivalla, allegorisella
„Tri-onfi" runoelmalla vain kirjallishistoriallinen arvo.
— P:n kieli on erinomaisen rikasta ja sointuvaa.
Koko renesanssiajan lyriikka polveutuu P:sta ja
kaikissa sivistysmaissa pidettiin seuraavina
vuosisatoina P:n runoutta ihailtavana esikuvana. [G.
Volpi, „I1 Trecento" (cap. II; 1907) ; A. Gaspary,
„Geschiehte der ital. Litteratur" (I, Cap.
XIII-XIV: 1885-8S); Menziöres, „Pétrarque" (1895);
G. Finzi, „Petrarca" (1900); Körting, „Petrarcas
Leben und Werke" (1878) ; B. Zumbini, „Studi
sul Petrarca" (1895.] 31. V. E •-ch.
Petrasevskij [-e’f-], Mihail V a s i 1 j e v i t s
(1821-66), ven. kirjailija, opiskeli lakitiedettä
Pietarin yliopistossa. Hänen kotinsa tuli
1840-luvulla edistysmielisen nuorison kokouspaikaksi,
jossa pohdittiin yhteiskunnallisia kysymyksiä
ransk. sosialistien Saint Simon’in, Proudhon’in.
Fourier’n y. m. hengessä. Enimmin kiinnittivät
kuitenkin huomiota Venäjän omat kipeät kohdat:
sensuuri, oikeusjärjestys ja maaorjuus.
Levittääk-seen yhteiskunnallisia harrastuksia
laajempiinkin piireihin P. alkoi 1845 salanimellä Kirillov
julkaista tietokirjaa ,,Vierasperäisten sanojen
taskusanakirja", mutta sensuuri kielsi tämän
vaaralliseksi huomatun kirjan, jossa vaadittiin
venäjän vanhentuneiden muotojen uudistamista. P.
aatteenkannattajiueen vangittiin 1849; heitä
syytettiin vallankumouksellisesta kiillotustyöstä.
Sotaoikeus tuomitsi yhtä vaille kaikki 22
vangittua „petrasevtsia" kuolemaan, mutta tuomio
lievennettiin teloituspaikalla. P. karkoitettiin
Siperiaan, jossa kuoli. V. J. ]I-kka.
Petrefakti (kreik. peträ = kivi, ja lat. facere
- tehdä) ks. Kivettymä.
Petrejus f-trc’-], Petrus (k. n. 1620), ruots.
matkustaja ja kirjailija, oli kotoisin Upsalasta,
julkaisi 1592 Marburgissa väitöskirjan, oleskeli
1600-luvun ensi vuosina Venäjällä, sai sieltä ko
tiin palattuansa paikan kuninkaallisessa
kansliassa ja käytettiin sitten useampia kertoja
Venäjän tuntijana Venäjälle menevissä
lähetystöissä. Hänen teoksistaan mainittakoon:
-historia Pseudo-Demetrii seu Griska Drapeia Ducis
Moschovitarum" (160S) ; „Een kort och nyttig
Chrönica om alla Sverikis och Göthis Konungar"
(1611) ja pääteos, laaja kertomus Venäjästä ja
sen silloisesta tilasta „Regni Muscovithici Scia
graphia, Tbet är: een viss och egentligh
beskriff-ning om Rvdzland" (1615, ilmestyi saksaksi 1620).
K. G.
Petri ks. Laurentius Petri ja Olaus
Petri.
Petrie [pitrij, F 1 i n d e r s (s. 1853), engl. mui
naistutkija, on Egyptissä toimittanut kaivauksia
v:sta 1880 alkaen ja on v:sta 1894 Lontoon yli
opistossa egyptologian professorina. Julkaissut
suuren joukon arvokkaita teoksia Egyptin
muinaisuudesta. joista tärkeimmät ovat: ..The
pyra-mids and temples of Gizeh" (18S3K ..Kahun.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
