Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pohjois-Ameriikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
729
Pohjois-Ameriikka
95
paremmin ja nopeammin P.-A :ssa. Syy on ensi
sijassa etsittävä P.-A:n omituisesta ilmastosta.
Se sysäyksittään ja kasvihuonemaisesti rientävä
alkukehitys, joka on niin luonteenomaista P.-A:n
kasvuyhteiskunnille ja yksilöille, johtuu
vastaavista ilmastollisista ominaisuuksista. P.-A:n
muihinkin kasvifenologisiin ilmiöihin ilmasto
painaa leimansa. Kevät ja kesä sulautuvat melkein
samanaikaisina yhteen: kesiikasvit kukkivat ja
hedelmöivät etenkin eteläosissa melkein rinnan
kevätkasvien kanssa. Kehittyminen, kukkiminen
ja tuleentuminen seuraavat toisiaan vilkkaassa
tahdissa; lehtien variseminen, elintoiminnan
kuoleminen syksyllä tapahtuu sitävastoin hitaasti
(syksyisten lehtimetsien tavaton väriloisto).
Vuodenajat samoilla seuduilla voivat sattua
suuresti muuttelevina aikoina. Etenkin
eteläisemmässä osissa maanosaa, jossa kasveilla on
erittäin selvästi havaittavissa taipumus keväisin
ennenaikojaan rynnätä kehittymään, liikaa
kiirehtineet taimet monasti alkukesällä joutuvat
kylmyysaaltojen uhreiksi. Tästä syystä hyvin
monen kasvin pohjoisraja pysähtyy paljoa
alhaisemmilla leveysasteilla kuin Euroopassa.
P.-A:n kasvimaailman lajirikkaus on ennen
kaikkea seurauksena siitä, että paljon
Euroopassa sukupuuttoon kuolleita tertiäärisiä
kasvi-muotoja täällä on säilynyt. Suuri osa P.-A:n
Euroopalle vieraista kasvisuvuista on tertiääristä
juurta, kuten catalpa-, sassafras-, magnolia- y. m.
lajit. Useat näistä olivat kuitenkin jo
sukupuuttoon kuolemassa jo ennenkuin ihminen rupesi
niitä hävittämään. — Viljelyskasveja P.-A.
muihin maanosiin verraten on tuottanut vähän:
tärkeimmät ovat maissi, papu, bataatti, tupakka,
maapähkinä, tomaatti.
Kasvillisuusvyöhykkeet. P.-A: n
troopillisen kasvistoalueen leimakasvina voitaneen
pitää matigrovea. Se on levinnyt Floridan
niemimaan eteläiseen puoliskoon, Meksikon molemmille
rannikkoalueille idässä n. 23° :seen, lännessä
25’ :seen pohj. lev. ja Kalifornian niemimaan
eteläkärkeen. Meksikon troopillinen kasvisto on
erittäin rehevää ja muotorikkautensa puolesta
maapallon ensimäisiä. Se liittyy hyvin läheisesti
Keski-Ameriikan vastaavaan kasvillisuuteen.
Samoin Floridan upea troopillinen aarniometsä
mangroverämeineen ja länsi-intialaisine
liaanei-neen sekä epifyyttikämmekkäineen on Antillien
kasviston läheinen sukulainen. Palmujen
ääri-mäinen pohjoisraja tunkeutuu syvälle
subtrooppisiin seutuihin, sekä kordillieerisen että
appa-lakkisen alueen rannikolla aina 34° :lle pohj. lev.
— Subtrooppisen alueen leimakasvina on
pidettävä ainavihreää n. s. elämäntammea, erikoisesti
itäisen osan Quercus tnrensiä. Tämä alue, n. s.
louisianalais-virginialainen. käsittää
Chesapeake-laliden suusta Arkansas-joen suuhun ja siitä
Ver-milion-lahdelle vedetyn viivan kaakkoispuolelle
jäävät alankomaat. Tällä alueella kasvaa amer.
öljypuu (OIcu americana), suosypressi iTaxodium
disticlium), leveälehtinen magnolia (Magnolia
macrophylla) y. m. — Läntisellä subtrooppisen
alueen rannikkokaistaleella 43° :lle pohj. lev. ynnä
Kalifornian niemellä ovat leimakasveina Quercus
chrysolepis ja Castanopsis chrysophylla. —
Meksikon ja Texasin ylätasankokasvillisuudelle ovat
erikoisen ominaisia sukkulentit: kaktukset
(satoja lajeja), agave (toista sataa lajia), yueca,
Dasylirion y. m. — Kesänvihantain lehtimetsäin
appalakkisen puoliskon länsiraja kulkee
Arkansas-joen suusta Chicagon seuduille ja sieltä
Sas-katchewanin keskijuoksulle sekä pohjoisraja
St Lavvrence-virran suusta Winnipeg-järvelle.
Leimakasveja: Juglans cinerea Ottawa-joella ja
Quercus robur Quebecin leveysasteilla sekä Pinus
strobus alueen pohjoisrajalle asti. — Vastaavalla
kordillieerisellä alueella, joka käsittää
Kallio-vuoriston länsipuoliset seudut Meksikon rajoilta
n. 50° :lle pohj. lev., komea Qitercus garryana
ulettuu Vancouver-saarelle ja jättiläismäinen
Pscudotsuga douglasii Fraser-joen lähteille asti.
— Laajalla, appalakkisen ja kordillieerisen
metsäalueen väliin työntyvällä aroalueella
leimakasveina etelässä ovat Larrea mexicana, yucca,
Pro-sopis y. m., pohjoisempana buffaloheinä (Buchloë),
Artemisia trideniata, Eurotia lanata y. m. —
Isoista järvistä alkaen havupuut tulevat yhä
enemmän valtapuiksi. N. s. hudsonilaisella
havumetsäalueella Tliuja occidentalis kasvaa James
bayn, Abies balsamea Ison Orjajärven
leveysasteilla asti. Läntisellä,
kolumbialais-alaskalai-sella havumetsäalueella Larix lyallii ulettuu
Peace-joelle, Picea sitchensis Yukonin ja Kuskokwimin
laaksoihin. Metsäraja kulkee poikki Labradorin
eteläosan ja Hudsoniu-lahden keskiosan ylitse
Mackenzie-joen suuhun ja Beringin-salmelle; sen
saavuttavat paitsi havupuita Betula papyrifera,
Salix brownii ja puolukka.
Eläimistö. P.-A:n eläimistön
kokoomukselle ja levenemiselle ovat olleet määräävinä
samat tekijät kuin kasvillisuudenkin. —
Alkuperäisin ja erikoisesti amer. muodoista rikkain
on eläimistö etelässä, missä se vähitellen muuttuu
aivan puhtaasti etelä-ameriikkalaiseksi;
korkeammilla leveysasteilla sen yleisluonne
lähentelee yhä enemmän pohjois-euraasialaista, kunnes
arktinen on aivan sama. Tyypillisiä esimerkkejä
tästä ovat meksikkolais-texaslainen vyötiäinen,
jolla Euraasiassa ei ole mitään vastinetta,
preeria-alueen biisoni, jota vanhassa maailmassa
läheisesti muistuttaa visentti sekä arktinen,
kaikkialla samanlainen jääkarhu. Yleensä suhteet
naapurialueisiin eläinmaailmassa ovat paljoa
lälieisemmät kuin kasvimaailmassa, riippuen
eläinten vapaammasta liikuntakyvystä. Nimenomaan
ovat juuri muutot vuodenaikojen mukaan etelään
ja pohjoiseen poikittaisten vuorijonojen
puuttuessa helpommat ia kesäisten ja talvisten
elinehtojen suuremman eroavaisuuden vuoksi
välttä-mättömämmät kuin Euraasiassa. Meren yli
vaeltamaan kykenemättömien eläinten levenemisessä
on erittäin jyrkkä raja P.-A:n ja Länsi-Intian
saarten välillä. Floridalaisia imettäväisiä (hirviä,
karhuja) ja käärmeitä esim. Kuballa ei tavata.
Omituista on. että P.-A:n suuremmat eläimet,
kuten karhut, sudet, ilvekset, biisonit ja hirvet,
ovat useimmiten niin samanlaisia kuin
euraasialaiset, ettei niitä aina edes eri lajeiksi voi
erottaa, jotavastoin pienempiä on useita omia
sukujakin. Hyvin lukuisia ovat käärme-
(tarhakäärmeitä 136. kalkkarokäärmeitä 25 lajia),
sisiliskoja kilpikonnalajit. — Yksityisten
eläinmaantieteellisten alueiden rajat ovat ylempänä esitetyistä
syistä vielä horjuvammat kuin kasvimaailmassa.
Alueita erotetaan viisi: pohjoinen, eteläinen,
itäinen, läntinen ynnä kalifornialainen. Pohjoinen,
kanadalainen, käsittää koko maanosan pokjois-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
