Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Portugalin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
879
Portugalin kieli ja kirjallisuus
880
ma-sa mielessä —; sitäpaitsi epävirallisena
kielenä Espanjan puolella Galiciassa (Pontevedran,
La Corufian. Oren-en ja Lupon provinsseissa)
sekä osassa Länsi-Asturiaa ja LeAnin provinssia
^alician kieli, o gallego). P. k :tä puhunee
äidinkielenään suunnilleen 20 milj. henkeä, niistä
palleroa n. 1.800.000. — Yhdessä espanjan kielen
k s t.i kanssa p. k. muodostaa romaanilaisten
kielten (ks. t.) n. s. hispaanisen ryhmän, johon
katalonian kieli (ks. t. sekii Provencen
kieli) Etelä-Ranskuan historiallisesti
palautuvana ja deskriptiivisestikin irrallisena ei aina
katsota kuuluvaksi. — Murre-erot, joita
sivumennen sanottuna juuri Portugalissa on tutkittu
paremmin kuin toistaiseksi Espanjassa,
esiintyvät vähäpätöisinä. Oppimaton mies eteliiisimmästä
Algarvesta ymmärtää ilman vähintäkään
vaikeutta pohjoisportugalilaista. P. k:n
(suppeammassa mielessä) murteista puhuttaessa mainitaan
tavallisesti maakuntnnimet Trns-os-montes. Entre
Douro e Minho, Beira, sekä eteliimurre; lisäksi
brnsiliun kieli sekä joukko muita, osittaiu
loiton-tuneempia entisiä siirtoinanmurteita, joihin voi
lukea kreolin kielen (o crioulo). Sitävastoin
tasavallan koillisosissa puhuttu o mirandfs
oikeim-min olisi pidettävä espanjalaisen leonés
murteen muuntumann. — Kielihistoriaa.
Roo-malaisaikuisten Callaici ja Astures heimojen
asuma-aloilla sekä Lusitanian provinssissa
puhuttujen osittain keltibeeriläisten osittain
kelttiläisten kielten saattaa sanoa hävinneen latinan
tieltä jäljettömiin, lukuunottamatta
paikannimistöä. Joitakuita harvoja esi roomalaisia alkusanoja
otaksuu tosin Meyer-Liibke ,.Roman, etymol.
Wör-terbueh" teoksessaan ; ja p. k :n iiänteistössii kenties
piilee hieman kelttiläisyyttii.
Länsihispanialui-nen latina 1. muiuaisportugali sai
odottamattoman vähän vaikutuksia germaanien (sveevien
411-504, ulaanien ja erittäinkin liinsigoottien)
kielistä, ja arabialaisiakin sanoja jäi p. k :een.
samoinkuin kataloniaan, vähemmän kuin espanjaan.
Baskilaisia lainoja on aivan harvoja. Henrik
Bur-gundilaisen lmllitusaikaan 1109f>-1112. palautunee
melkoinen määrä p. k:n lukuisia
ranskalaisperiii-siä aineksia. Provencen (kirja-)kielen (ks. t.)
vaikutus oli tuntuva 1200-luvun runokieleen ja
jatkuu sitä tietä osittain nykyisproosuan asti.
Erittäin renesaussiajalla on p. k., kenties vielä
runsaammin kuin muut romaanilaiset suurkielet,
rikastunut oppitekoisilla latinismeilla. — Eriiät
arabialaisperiiiset muistomerkit (glossaarit)
niemimaan eri osista viittaavat siihen, että myöskin
koko Keski- ja Etelä-Espanjan romaanilaisen
kielen. mikäli sitä 800- ja 900-luvuilla enää
puhuttiin arabian rinnalla, on näihin aikoihin
täytynyt kuulua galicialais-portugalilaiseen
kielityyppiin (eikä siis knstilialaiseen. niinkuin nyt; vrt.
Espanjan kieli). — P. k:n muut
vanhimmat muistomerkit ovat 1100-luvun
loppupuolelta; kirjallisia on 1200-luvulta alkaen.
Näiltä a loilta asti jossain määrin seurattavissa
oleva kielen sisäinen historia osoittaa
vielä hitaampaa kehitystä, s. o. vähempiä
muutoksia kuin espanjan kieli, joten p. k. kuuluu
van-hoillisimpiin romaanilainiin kieliin. Ne
äänteenmuutokset. joiden vuoksi p. k. muutamissa
kohdin eroaa lutirin«ta enemmän kuin muut
romaanilaiset kielet, palautuvat enimmäkseen
esikirjalli-•■een keskiaikaan. P. k n erikoisuuksina voi mai-
nita sen nenävokaalit, jotka erottuvat tavallisista
suuvokaaleista selvästi (joskaan eivät paljoa
muistuta ranskan vastaavia ilmiöitä), I ja n
äänteiden heikkous (kato) vokaalien viilissä
(esim. lat. vctiire > vir, ccna > cea, caelum >
etu) sekii niinikään jo vanhimmissa
muistomerkeissä tavattava n. s. persoonnpäiitteinen
infinitiivi. muodostuma, joka romaanilaisissa kielissä on
ainoa laatuaan. Tuskin kauemmas taapiiin kuin
1500-luvulle palautuu uykyisportugalille
ominainen tavua lopettavan etymologisen s:n
ääntäminen s:nä, pulieäänellisten konsonanttien edellä
£:nii („Os Lusiadas" ääntyy suunnilleen: uz
lu-zi’a6ns). — P. k:n virallinen oikeinkirjoitus, jota
varsinkin viime vuosikymmeninä ou paranneltu,
vastaa huonosti kielen äänneasua. Sen
erinomaisen lukuisia vokaaliäänteitä on mahdoton tutkia
tai esittää ilman tarkkaa transskriptsionia.
Pääasiassa korostuksen määräämä vokaalien
astevaihtelu, josta oikeinkirjoitus ei anna aavistusta ja
jommoista tuskin nimeksikään tavataan espanjan
kielessä, eroaa huomattavasti katalonian kielen
(ks. t.) vastaavasta ilmiöstä. —
Kirjakielenä. nimenomaan runouden kielenä p. k. on
vanhempaa kuin espanja. Itsepä espanjaa puhuvien
alueitten (Kastilian ja Leönin, nimenomaan
Itä-Leönin) kuningas Alfonso X Viisas [oikeammin:
Oppinut] (1252 81) runoili laajan ,,Canttgus"
kokoelmansa galician (..muinaisportugalin") kielellä,
joka tyylillisesti liittyy provencen (kirja-)kieleen.
Ja portugaliksi esiintyy Espanjan trubaduureja
vielä n. s. galicialais-kastilialaisen koulun aikoina
1350-1450). Vanhin portugalin kielioppi on viita
1536. — Nykyisportugnlista sivistyskielenä
voinee sanoa melkein samaa kuin espanjan kielestä
(ks. t.). [Leite de Vasconcellos, „Esquisse d’une
dialectologie portugaise" (1901). Sama julkaisee
tärkeätä kieli- ja kansatieteellistä aikakauskirjaa
..Revista lusitana" (v:sta 1887). Portugalilaisen
kielityypin leviämisalaa arabialaisajalla valaisee
Menéndez Pidal. ..Discurso lefdo ante la Acad.
Espafiola" (1910). Carolina Michaelis de
Vasconcellos, ..Contribuieöes para o futuro diccionärio
etimolögico das linguns hisprtnicas" I-II (1908-11);
„Gon<;ftlvez Viana, ..Apostilas aos dicionrtrios
por-tugueses" I-II (1906). — Käytetyimmät
kaksikieliset sanakirjat: Michaelis (saks.; 8:s pain.
1907). Ey (Lanpenscheidt; myös ääntämisohjeita).
Kielioppeja: Reinhardstættner (1878); Cornu,
teoksessa „Gröbers Grundriss" (2:nen pain. 1905).
Luotettavan ja samalla selvimmiln yleiskuvan
p. k :stä. myöskin sen äänteellisestä puolesta,
tar-joo Goncfilvez Viannan fkirj. nykyään Viana]
oivallinen kirjanen „Le portugais" (1903). —
vrt. mvöskin Romaanilaiset kielet.]
O. J. T.
2. Kirjallisuus. Kuten portugalilaisen
kansanluonteen, on port. kirjallisuudenkin
silmiin-pistävimpiä ominaisuuksin taipumus
hentomieli-syyteen sekä tavaton alttius vieraille vaikutuk
sille. Tämä jälkimäinen ominaisuus ou siinä
määrin vaikuttanut Portugalin kirjallisuuden
historiaan, että on tapana jakaa se viiteen
aikajaksoon sen mukaan, minkit maan kirjallisuus
kulloinkin on määrännyt sen kehityksen kulkua.
E n s i m ä i n e n aikakausi (n. 1
200-1 3 85). Portugalin historian vanhimmalta ajalta
(1000 ja 1100 luvuilta) ei varmuudella voi
väittää minkään meille säilyneen kirjallisen muisto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
