Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Portugalin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
879
Portugalin kieli ja kirjallisuus
881
merkin olevan peräisin. Mutta 13:nnella vuosis.
syntyy hovipiireissii Provencen
trubaduurilaulujen mallinen runous, joka 011 sovinnaista
pro-veneelaisten runojen suoranaista jäljittelyä tahi
liittyy läheisesti vanhoihin kansanomaisiin
runo-tyyppeihin. Tätä jälkimäistä suuntaa edustaa
m. m. runoutta suosiva sekä itsekin runoilijana
onnistunut kuningas Diniz (k. 1325). Muuten
on portugalin kieli näihin aikoihin koko
niemimaan runoilukielenä. M. m. on Kastilian
kuningas Alfonso X sepittänyt sillä kielellä
uskonnollisaiheiset „Cantigas de S. Maria". Mitä me
tämän ajan runoudesta tunnemme, on koottuna
muutamiin »laulukirjoihin" (cangioneiros), joista
kuningas Dinizin laulukirja on erittäin tunnettu.
Aikakauden loppupuolelta on säilynyt katkelmia
eepillisestä runoelmasta, jossa eräs A f f o n s o
G i r a 1 d e s käsittelee kristittyjen saamaa
voittoa maurilaisista Tarifan luona 1340. —
Ensi-mäiset proosaksi kirjoitetut teokset portugalin
kielellä ovat 1300-luvulta. Ne ovat pyhimysten
elämäkertoja, kronikoita sekä sukuhistoriallisia
teoksia. Näistä jälkimäisistä on mainittavin
„Nobiliario do Condé de Barcellos".
Amadis-seikkailuromaanien alkutyyppi oli jo silloin
olemassa portugalin kielellä, mutta se on hävinnyt.
Toinen aikakausi (1 3 8 5-1 5 2 1).
Kuningas Dinizin kuoltua joutui
provencelaismalli-nen runous yhä enemmän pois muodista, antaen
samalla sijaa espanjalaiselle vaikutukselle. Mutta
yleensä ei 14 :nnen vuosis. jälkimäinen puolisko
eikä seuraavan alkupuolikaan ole Portugalissa
juuri suotuisa runoudelle. Tiedossamme on
ainoastaan muutamia senaikuisia runoilijoita, esim.
Vasco Perez de Camöes, suuren Luiz de
Camöesin esi-isä, tai onnettoman kohtalonsa
takia kuuluisa Macia s (k. 1390), liikanimeltään
..rakastunut". Joitakin syvätunteisia. viehättäviä
runoelmia on jättänyt jälkeensä myös Portugalin
konnetabeli dom Pedro (ks. 1466), esim. „Satvra
de felice et infelice vida", ..Tragedia de la reina
Isabel". Hän on muuten ensimäisiä port. kirjailijoita,
joka käytti espanjaa teoksissaan. Sen kielen
välityksellä alkoi Portugaliin levitä mieltymys
italialaiseen sekä klassillisen muinaisuuden
kirjallisuuteen. Tämän uuden suunnan leviämistä edisti jo
konnetabeli dom Pedron isä sekä omalla
kirjallisella toiminnallaan että käännättämällä
portugalin kielelle vanhoja klassillisia kirjailijoita (esim.
Ciceroa). Tällä aikakaudella syntyy varsinainen
port. historiankirjoitus, jonka isänä pidetään
Fernäo Lopesta, kuningasten Pedron,
Ferdinandin ja Juhana I:n kronikkain kirjoittajaa.
Afrikassa käytyjä sotia kuvaa hieman
pöyhkeii-tvylinen, mutta tarkka historioitsija Gomes
E a n n e s de Azurara („Chronica da tomada
de Ceuta", „Clironica da conquista de Guiné").
— - Tärkein lähde aikakauden runouden
tuntemiseen on Garcia de Resenden julkaisema
laaja ..Cancioneiro geral" (1516). Useat siinä
esiintyvät nimet, kuten paimenrunoilijat
Chris-tovam Falcäo ja Bernardini Ribeiro,
kansanomaisen, realististen näytelmäin
kirjoittaja Gil Vicente’ (k. 1536) sekä it. koulun
alkaja Sä de Miranda, liittyvät läheisesti
seur. aikakauteen.
Kolmannella aikakaudella
(1521-1 7 0 0) määrää port. kirjallisuuden pääsuunnan
it. humanismin ihailu. Suunnan alkuunpanija ja
päämies on Francisco Sä de Miranda (k. 1558),
joka ou sepittänyt joukon Iloratiuksen-mallisia
satiireja, kirjoittanut näytelmiä klassilliseen
tyyliin sekä tuonut Portugalin kirjallisuuteen it.
runomitat, varsinkin sonetin. Näytelmän alalla
oli Sä de Mirandalla etevä oppilas Antonio
Ferreira (k. 1569), jonka mainittavimmat
tuotteet ovat huvinäytelmä „0 cioso" (=
Kateellinen) sekä runomuotoinen murhenäytelmä ..Ignez
de Castro". Yleensä oli niiden luku, jotka nyt
kaiuttivat lyyraansa it. malliin, hyvin suuri,
mutta vain harva heistä (kuten Diego
Bernard e s| on tuottanut jotain pysyväärvoista.
Kaksi lahjakasta kirjailijaa, Jorge de M o
11-temör ja Gregorio Silvestre, kirjoitti
espanjan kielellä, ja humanismin innostus taas
saattoi useat käyttämään latinaa teoksissaan.
Mutta vaikka aika ei olekkaan siis port.
laulurunouden mainehikkaimpia, on se monella muulla
kirjallisuuden alalla tuonut päivänvaloon sitä ar
vokkaampia teoksia. Juuri 16 :s vuosis. on
Portugalin historian mahtavuuden aika ja samalla
sen kirjallisuuden virkein ja loistavin kausi.
Amadis-romaania jäljittelee joukko seikkailu
romaaneja (esim. Francisco de Moraesin
..Palmeirim de Inglaterra", 1544), ja
bretagnelaisia taruaiheita käsittelevät ritariromaanien
tekijät kuten Jorge Ferreiro de
Vascon-cellos („Sagramor"). Tutustuminen kaukaisiin
maihin avaa kirjailijain mielikuvitukselle uudet,
rikkaat alat, ja valtion mahtavuus synnyttää
tarunomaisia kertomuksia Portugalin
hallitsija-huoneen alkuperästä (esim. Joao Barrosin
„Clarimundo"). Historiankirjoitus on tuottanut
joukon suuriarvoisia teoksia, kuten Barrosin
„Asia" (3 nid. 1552-63. toisten jatkama), suuren
Albuquerquen pojan ..Commentarios" isänsä
valloitusretkistä. Fernäo Lopes de
Cas-t a n h e d a n ..Historia do descobrimento da
In-dia", useat kuningasten kronikat y. m. Eepilli
sen runouden alalla on kuuluisa Luiz de
Camöes (ks. t.) tällöin laulanut portugalilaisille
heidän kansallisrunoelmansa „Lusiadas" (julk.
1572). Tämän eepoksen ilmestyminen synnytti
lukuisia jäljittelijöitä, joista mainittakoon J e r
o-nymo de Cortereal (..Seeundo cerco de
Diu" 1574), Francisco de Sä e Menezes
(..Malacca conquistada") ja Quevedo e
Cas-tellobranco („Affonso africano").
Mutta Portugalin kirjallisuuden samoinkuin
sen historian kulta-aika oli lyhyt. Espanjan
vallan aikana (1580-1640) levisi kastilian kielen
käyttö kirjallisuudessa suuresti portugalin
kielen kustannuksella ja kansallinen innostus ilmeni
vain tyhjänä retoriikkana. Ainoastaan lyriikan
alalla on tältä ajalta muutamia arvokkaampia
nimiä mainittavana, niinkuin esim. Camöesin
oppilas Fernäo Alvares do Oriente
(„Lusi-tania transformada" 1607). Ikäänkuin jokin tauti
levisi 17:nnellä vuosis. Portugalin kirjallisuuteen
tuo monessa muussakin Euroopan maassa
vallitseva pöyhkeä ja kummallisuuksia tavoitteleva
tyyli (marinismi. gongorismi). Sen vastustajista
on kuuluisin Francisco Manoel de Mello
(m. m. „Musas portuguesas" 1665). Myös
historiankirjoitus on tällä ajalla hyvin vähäarvoista.
Ainoat arvokkaammat proosateokset ovat jotkut
muistelmat sekä saarna-ja kirjekokoelmat. Näistä
jälkimäisistä ovat kuuluisimpia 51 a r i a n n a
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
