Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Preussi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
975
Preussi 974
III 1797-1S:>5 poisti uskonsüänuöksen v:lta
17SS ja ollen hyvin aUstäväinen hiin teki lopun
tuhlauksista, mutta muuten jatkui vanhoillinen ja
kaavamainen kabinettihallitus, eikä varsinkaan
sotajoukossa tehty ajanmukaisia parannuksia.
Ulkopolitiikassaan Fredrik Vilhelm III tahtoi
noudattaa puolueettomuutta ja ylläpitää hyvää
suhdetta Ranskaan. Kun niille Saksan
ruhtinaille, jotka olivat luovuttaneet Ranskalle
Rein-joen länsipuolella olevia alueita. 1803 annettiin
korvaus, sai P. useita sekulariseerattuja
hiippakuntia sekä muutamia valtivkunnankaupunkeja.
Kolmannesta liittokunnasta Ranskaa vastaan
1803 P. pysyi erillään, mutta joutui sen
johdosta eristettyyn asemaan. Napoleon taivutti P:n
anastamaan Englannille kuuluvan Hannoverin,
mutta loukkasi sitä sitten lupaamalla tämän maan
uudestaan Englannille. P:ia kuulematta hän myös
muodosti Reinin liittokunnan hajoittaen siten
Saksan valtakunnan. Tästä ärtyneenä P. julisti
sodan Napoleonia vastaan, mutta seurauksena
olivat musertavat Jenan ja Auerstädtin tappiot
lokak. 1800. Niiden johdosta P. täydellisesti
sortui-, melkein vastarinnatta sen armeiat jn
linnoitukset antautuivat, ja Napoleon marssi pian
Berliiniin. Fredrik Vilhelm pakeni valtakuntansa
itäisimpään kolkkaan saaden apua Venäjältä.
Mutta sittenkuin venäläisetkin olivat joutuneet
tappiolle, täytyi Fredrik Vilhelmin Tilsitin
rauhanteossa 1807 kokonaan myöntyä Napoleonin
vaatimuksiin: hän luovutti n. puolet alueistaan,
nim. kaikki maat Elben länsipuolella sekä
kaiken sen. minkä P. oli voittanut Puolan toisessa
ja kolmannessa jaossa; lisäksi P:n oli
suoritettava suuri sotakorvaus. Kansan enemmistö oli
välinpitämättömästi katsonut valtion perikatoa,
kcska se oli tottunut sokeaan alistumiseen ja
kun siltä puuttui valtiollistu edesvastuuntunnetta.
Mutta yleinen onnettomuus herätti uinuvan
isänmaallisuuden. Sitä saattoivat hyväkseen käyttää
eräät etevät miehet, jotka ryhtyivät
perinpohjaiseen P:n valtion uudistustyöhön ja nimenomaan
kansan vapauttamiseen sen kehitystä ehkäisevistä
kahleista; siten myös toivottiin P:n sopivana
hetkenä saattavan voittaa takaisin, mitä se oli
menettänyt. Fredrik Vilhelm, johon hänen
puolisonsa. isänmaallinen kuningatar Louise suuresti
vnikutti, myöntyi ottamaan uudistuspuolueesta
ministerinsä; etevin heistä oli vapaaherra v. Stein
v:sta 1807). Hänen toimestaan vapautettiin
talonpojat maaorjuudesta, kaupungit saivat
kunnallisen itsehallinnon, ja siviilihallinto
järjestettiin uudelle kannalle. Myöskin sotajoukossa
tapahtui perinpohjainen parannus (v. Scharnhorstin
ja Gneisenaun toimesta;. Napoleon pakotti tosin
Fredrik Vilhelmin erottamaan v. Steinin 1808,
mutta Ilardenbergin tultua 1810 hallinnon
johtajaksi valtiokanslerin arvolla, jatkettiin
uudistustyötä v. >teiriin hengc-ssä. Siten P„ jonka
pakosta oli täytynyt auttaa Napoleonia hänen
Ve-näjftn-retkellään 1812. oli heti valmis hänen
kär-«imäntii tappion jälkeen antamaan merkin
Saksan vapaussotaan 1813; innostuttaakseen
kansaansa taisteluun kuningas lupasi sille v. 1815
valtiollisia oikeuksia. Muiden liittoutuneiden
kan-sa P:n sotajoukko Leipzigin taistelun
jälkeen hyökkäsi Kan-kaan 1814 ja voitti
englantilaisten kera Napoleonin Waterloon tappelussa
1815. Wienin kongressissa P:n täytyi jättää Ve-
näjälle Puolan kolmannessa jaossa saamansa maat
sekä pienempiä alueita Baierille ja Hannoverille,
mutta se sai sensijaan puolet Saksin
kuningaskunnasta. Ruotsin Pommerin (Tanskalle
luovuttamansa Laueuhurgin asemesta) sekä paremmat
rajat Westfalenille ja lisäaluetta
Reininmaakun-taan. Seur. aikana P. verrattain pian toipui
tappioistaan: perinpohjaisilla uudistuksilla
vaurastutettiin elinkeinoja, raha-asiat ja
oikeuslaitos parannettiin ja opetusoloja (koulupakko v:sta
1819), tieteitä sekä taiteita edistettiin. V. 1834
P. yhdessä useiden muiden Saksan valtioiden
kanssa perusti Saksan tulliyhdistyksen. Yleinen
isevelvollisuus oli toimeenpantu jo 1814.
Kuitenkin Fredrik Vilhelmin hallitus v:n 1815 jälkeen
kääntyi taantumukselliseksi, ja siitä syystä kansa
pysyikin tyytymättömänä. Pyhän allianssin
jäsenenä P. Itävallan ja Venäjän liitossa vastusti
muidenkin kansojen vapauspyrintöjä eikä P.,
kuten oli toivottu, asettunut Saksan kansallisen
liikkeen etupäähän, joka tarkoitti uuden
yhteis-valtakunnan aikaansaamista. Lupaustaan antaa
kansalleen perustuslaki Fredrik Vilhelm ei
pitänyt, P. sai vain neuvoa-antavat maakuntasäädyt.
Kun P:n hallitus oli säätänyt luterilaisen ja
re-formeeratun kirkon unionin, ja sitä vastusti n. s.
vanha-luterilainen puolue, syntyi kirkollisellakin
alalla tyytymättömyyttä. — Fredrik Vilhelm
TII: n pojasta Fredrik Vilhelm IV:stä
(1835-61) odotettiiu vapaamielistä hallitsijaa ja
kansallisten yhteyspy rintojen avustajaa. Hän
lakkautti kirkolliset vainot sekä myönsi
vapauksia kunnallisella alalla ja elinkeinoihin
nähden, mutta kieltäytyi jyrkästi antamasta
kansalleen valtiollisia oikeuksia. Ollen
uusromanttisen suunnan harras suosija Fredrik Vilhelm
IV ihaili keskiajan läänityslaitosta;
keisarikuntaa hän tosin tahtoi uudistettavaksi, mutta
ilman kansan valitsemaa eduskuntaa. V. 1847 hän
sääsi P:lle maapäivät, joilla oli anomus- ja
veron-myöntämisoikeus, mutta jotka vain saivat
antaa neuvoja lakeja säädettäessä. Yltyvä
vapausliike ei tähän tyytynyt, ja kun Ranskassa
puhkesi Helmikuun vallankumous 1848. kasvoi
kiihtymys P:ssa niin, että kuninkaan täytyi
kokoon-kutsutuille maapäiville luvata tärkeitä
vapaamielisiä uudistuksia. Väärinkäsityksen johdosta
syttyi kuitenkin maaliskuussa sam. v. Berliinissä
verinen taistelu kuninkaan joukkojen ja kansan
välillä; viimemainittu pääsi voitolle ja kuninkaan
täytyi taipua: perustuslakia säätävä
kansalliskokous oli kokoontuva Berliiniin. Slesvigin ja
Holsteinin asukkaat oli autettava Tanskaa
vastaan, ja Fredrik Vilhelm asettuva Saksan
yhteys-liikkeen etupäähän. Mainittu kokous menetti
kuitenkin aikaa turhilla keskusteluilla, ja kun
levottomuuksia jatkui, hajoitti kuningas sen sekä
julkaisi itse P:lle valtiosäännön, joka kuitenkin
oli seuraavain maapäiväin tarkistettava.
Nämäkin, jotka kokoontuivat 1849, hajoitettiin, ja vasta
niitä seuraavat, vanhoilliset maapäivät
tarkistivat valtiosäännön muuttaen sen
taantumukselliseksi; 1850 se vahvistettiin. Siten sisällinen
rauha palasi. Ulkonaisessa suhteessa P:ii asema
oli vaarallinen Itävallan vihollisuuden tähden;
jottei loukkaisi viimemainittua valtiota
Fredrik Vilhelm hylkäsi Saksan keisarinkruunun,
jonka Frankfurtin kansallisparlamentti hänelle
tarjosi 1849; hänen yrityksensä muodostaa liitto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
