Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puola
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1113
Puola
1114
mund tuki katolista papistoa sen taistelussa
uskonpuhdistusta vastaan, joka alkoi tunkeutua
P:aankin. Saksan ritarien suurmestari Alhrekt,
joka yritti päästä irti P:n yliherruudesta,
voitettiin. mutta tunnustettiin Krakovan rauhassa
1525 Preussin perinnölliseksi herttuaksi;
kuitenkin hänen piti vannoa läänitysvala P:n
kuninkaalle. Ulkonaisen mahtavuutensa kukkuloilla P.
oli Sigismund II :n Augustin aikana (1548-72).
Idästä uhkaavan vaaran vuoksi kuningas koetti
saada aikaan läheisemmän yhteyden P:u ja
Liettuan välillä. Se onnistuikin 1569 tehdyn
Lub-linin unionin kautta, missä määrättiin, että
molempien maiden tuli muodostaa »tasavalta"
(rztczpospolita), jolla oli vaalikuningas ja
yhteiset valtiopäivät. Valtakunta, jonka
lääniherruu-den alaiseksi Liivinmaakin oli joutunut 1561, ja
johon paitsi P :aa ja Liettuaa kuuluivat
Länsi-Preussi sekä ven. maakunnat Volynia, Podolia
ja Ukraina, ulottui Itämerestä Dnestriu
varrella olevaan Benderiin sekä Netzen suulta
Des-naan asti lännestä itäänpäin. Mutta koko
mahtavuus oli vain näennäinen. Valtakunnan
kokoonpano ja rakennus ei ollut sellainen, että se olisi
ajan mittaan voinut kestää niin suuren
valtakunnan osalle joutuvia tehtäviä. Se sai
ponnistaa kaikki voimansa levittäessään valtaansa
itäänpäin. P:n kieli ja puolalaiset tavat ja laitokset
tosin siten levisivät ulkopuolelle kansatieteellisen
P:n rajojen, mutta valtakunnan itäinen puolisko
jäi kuitenkin pääosaltaan kansallisesti ja
uskonnollisesti muusta P:sta aivan erilaiseksi. Ja
kaikenlaiset yritykset sulattaa tämän puoliskon
venäläistä väestöä P :aan veivät lopulta
uskonnolliseen ristiriitaan, joka tuli valtakunnalle
kohtalokkaaksi. Sisäiseltä rakenteeltaan P. oli
oikeastaan aatelinen liittovaltio, joka uhrasi
hyvin vähän valtakunnan puolustukseen. Kaikki
yritykset merivoiman luomiseen tukahutti
Veik-selin suussa Danzig ja maasotajoukko oli aina
liian heikko vähäisen verotuksen takia. Kauppa
ja elinkeinot olivat juutalaisten tai saksalaisten
ja myöhemmin englantilaistenkin hallussa.
Talonpoikien maaorjuus kävi kovin raskaaksi,
varsinkin senjiilkeen kun Veikseliä pitkin Itämerelle
kulkeva viljanvienti antoi maanomistajille ennen
aavistamattoman tulolähteen. Erityinen heikkous
valtiomuodossa oli se, ettii P. oli vaalivaltakunta.
jossa kuninkaan valta Jagellojen suvun
sammuttua Sigismund II :n kuollessa muuttui varjoksi.
Sitäpaitsi liberum veton (ks. t.) käyttäminen ja
konfederatsionien (ks. K o n f e d e r a t s i o n i)
muodostaminen teki mahdottomaksi olojen
vakaantumisen. Tähän tulivat 1500-luvun
jälkipuoliskolla riidat katolisten ja eri protestanttisiin
oppeihin kääntyneiden puolalaisten välillä.
Rappeutumisen aika. Hallitsijaa
valittaessa Sigismund II :n jälkeen ei-katoliset
(dissidentit) turhaan koettivat saada määräysvaltaa
käsiinsä. Valituksi tuli 1573 ransk. prinssi
Henrik. Mutta hänen täytyi suostua melkoisiin
kuuinkaanvallan rajoituksiin, ja kun hänen ei
onnistunut päästä vapaaksi ylimysten
määräysvallasta. niin hän pakeni valtakunnasta 1574.
Hänen seuraajansa Stefan
Batori(Bäthory)Sieben-biirgiliiinen (1575-86) etsi tukea
roomalais-kaloli-selta kirkolta ja suosikkinsa Johan Zamojskin
kera kannatti innolla jesuiittain toimintaa.
Protestanttien yhdenvertaisuudesta katolisten kanssa
tehtiin loppu. Saks. väestö alkoi tällöin muuttaa
kaupungeista ja sijaan tuli juutalaisia. P:n
kruunua oli Stefanin kuoltua tavoitellut muuan
Habsburgin-sukuinen ruhtinas, mutta
valtaistuimelle pääsi Ruotsin kuninkaan Juhana III:tl ja
tämän puolison Katariina Jagelloniean poika,
Sigismund III (1587-1632) Vaasa-sukua.
Protestanttisuutta vainottiin nyt vielä enemmän kuin
ennen. Innokkaana katolilaisena Sigismund
noudatti politiikassaan kokonaan Rooman kirkon
ohjeita. Dissidenteiltä hän riisti kansalaisoikeudet.
Sigismund kadotti 1599 Ruotsin kruunun, jonka
hän isänsä kuoltua oli perinyt, mutta hän ei
kuitenkaan luopunut vaatimuksistaan siihen, ja P.
joutui pitkällisiin sotiin Ruotsin kanssa. Kustaa
II Aadolfille P:n täytyi 1629 luovuttaaLiivinmaa
ja eräitä alueita Preussista. Venäjällä, missä
Sigismund kannatti Vale-Dmitriä, hän aluksi
saavutti menestystä; itse Moskovakin joutui ajaksi
puolalaisten käsiin. Mutta 1613 puolalaiset
kar-koitettiin, eivätkä taistelut Venäjän uutta
hallitsijaa Mikael Romanovia vastaan tuottaneet
suuria voittoja; rauhassa 1618 P. sai vain
Smo-lenskin y. m. vähäisiä alueita. Kasakat, joiden
nimellinen herra P:n kuningas oli, nousivat
kapinaan kerta toisensa jälkeen. Kapinat
kukistettiin verisesti, mutta viha ja katkeruus
puolalaisia kohtaan jäi kytemään kasakoiden
keskuudessa. Valtakunta alkoi yhä enemmän vajota sekä
sisäisesti että ulkonaisesti Sigismundin poikien,
Vladislav IV :n (1632 48) ja Juhana Kasimirin
(1648-68) aikana. Vladislav joutui yhä
suurempaan riippuvaisuuteen aatelin tahdosta; eipä
kuninkaalla, valtiopäivien päätöksen mukaan,
saanut olla käytettävänään muuta sotaväkeä kuin
vain vähäinen henkivartiajoukko. Juhana
Kasimirin aikana kasakat nousivat uudelleen
kapinaan sekä irtautuivat 1654 P:n ylivallasta ja
alistuivat Venäjän vallan alle. Sodan sytyttyä
Ruotsin kanssa, kun kuningas ei tunnustanut
Kaarle X Kustaan oikeutta tämän maan
valtaistuimeen, ruotsalaiset valloittivat 1655 suuren
osan valtakuntaa. Puolalaisten kärsittyä heinäk.
1656 suuren tappion taistelussa Varsovan luona oli
valtakunnan asema uhattu; jopa Kaarle Kustaa
suunnitteli sen jakoakin. P. pelastui kuitenkin
lepytettyiiän Brandenburgin vaaliruhtinaan, joka
oli liittynyt sen vihollisiin, päästämällä hänet
1657 vasalliudesta, ja useiden Euroopan valtojen
noustua Ruotsia vastaan. Mutta Ruotsin kanssa
1660 tehdyssä Olivan rauhassa kuninkaan oli
luopuminen vaatimuksistaan Liivinmaahan sekä
Ruotsin kruunuun. Venäjää vastaan syttynyt sota
päättyi Andrusovon rauhaan 1667, jolloin
Venäjälle "luovutettiin Smolensk, Kiova y. m. Sisäisissä
oloissa synnytti lisääntyvä liberum veton
käyttäminen ja konfederatsionien muodostaminen
sekasortoa. Aseman käydessä vaikeaksi Juhana
Kasimir, viimeinen hallitsija Vaasa-sukua, luopui
syysk. 166S vallasta. Hänen puolisonsa
vehkeilyjen vaikutuksesta syntynyt yritys saada ransk.
pi inssi Condé. Enghienin herttua, valituksi
kuninkaaksi, meni tyhjiin, ja aateli asetti
valtaistuimelle puol. miehen. Mikael Wiéniowieckin
(1669-73). Turkkia vastaan käytiin sotaa
suur-marsalkka Juhana Sobieski’n johdolla, joka teki
loistavia urotöitä, mutta P:n täytyi kuitenkin
1672 v:n rauhassa luopua Podoliasta. Sobieski’n
tultua kuninkaaksi (1674-96) jatkettiin Turkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
