Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puristuskestävyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1139
Purjehdus
1U0
tyksessä. koulu- eli f o k k i m a s t o,
iso-masto ja kr r sei 1. m e s a a n i m a s t o.
Jokainen uaistä mastoista on koottu kolmesta,
joskus neljästä kappaleesta, jotka liitoksilla orat
toisiinsa yhdistetyt. Alinta, aluksen rungolle
pystytettyä kappaletta sanotaan alamastoksi, »-n
jatkona olevaa märssytangoksi. sitä seuraavaa
prjinmitangoksi ja tämän jatkona olevaa
vähä-eli puuven-pramniitangoksi. jotka kaksi
viimemainittua useimmiten tehdään yhdestä puusta,
ilman jatkoa. Jokaiseen näihin maitoihin ja
tankoihin on kiinnitetty joko yksi tai kaksi
raakaa (poikkipuuta), jotka asemansa mukaan
sauvat nimensä. Kun kukin raaka, tanko tai
laaki ja siihen liittyvä purje aina kantaa samaa
päänimeä niin voidaan oheenliitetyistä kuvista
nähdä ja tuntea seuraavat tärkeimmät nykyajan
aluksissa tavattavat purjeet: fokki 1.
alaiuärssy-purje 2, keula-alamärs>\purje 3, ylämärssypurje 4.
keula-ylämärssypurje 5, pratnmipurje 6.
keula-alapramniipurje 7. keula-yläprammipurje 8,
väliä-eli puuven-praminipurje 9,
keula-vähäprammi-purje 10, isopurje 11, iso-alamärssypurje 12,
iso-yliUnärssypurje 13, iso-alaprammipurje 14.
lso-vläprammipurje 15. iso-puuvenprammipurje 16,
pekiinipurje 17. kryssi alamärssypurje 18,
kryssi-ylämärssypurje 19, kryssi-alaprammipurje 20,
kryssi-yläprammipurje 21.
kryssi-vähäprammi-purje 22. keula-pilvipurje lengl. skysail 23.
iso-pilvipurje 24. kryssi-pilvipurje 25, jaakari a,
ulkoliivari h, sisäliivari c, keula-tankotaakipurje rf,
iso-taakipurje e, iso-tankotaakipurje f,
iso-prammitaakipurje g, iso-puuvenprammitaakipurje
h, kryssi taakipurje «’, kryssi-prammitaakipurje k,
krj-si-puuvenprammitaakipurje l, mesaani m,
keula-latvapurje n, iso-latvapurje o,
kryssi-latva-purje p. vrt. Laiva. F. W. L.
Purjehdus i ruots. segling, engl. navigation),
aluksen kuljettaminen purjeiden avulla tuulen
voimalla. I. Käytäntö. Myötäiseen tuuleen
purjehtiessa asetetaan purjepinnat mikäli
mah-dnlli-ta kohtisuoraan aluksen pituusviivaa
vastaan. kun ne taas laitatuulessa prässien, kuuttien
m. asetteluköysien avulla pannaan tarpeen
mukaan viistoon. Raakapurjealuksissa voidaan
raa’at tavallisesti vetää niin pitkälle viistoon,
että tuuli vielä perän puolelta täyttää purjeiden
pinnat silloinkin, kun aluksen keula osoittaa noin
6 kompassipiirua ’= 67" 30’) sivulle tuulen
lähtö-»uunnasta. Kahveli- ja taakipurjcet voidaan tav.
vetää vielä pitemmälle viistoon, jotta niillä
varu-tetut alukset saattavat purjehtia vieläkin
lähemmäksi vastaista tuulta. Täten purjehtimista
-anotaan vastahangaksi, ja kun alus Billoin
vastatuulen kautta käännetään siten, että purjeiden
täyttyessä toiselta sivulta aluksen keula näyttää
yhtä monta astetta tuulen toiselle puolelle, niin
sanotaan sitä aluksen kääntämiseksi toiselle
halssille vastatuulen kautta. Näin ristiin rastiin
vastatuuleen purjehtimista sanotaan
luovailemi-seksi. Purjehtiessa vastahankaan siten, että
oikeanpuolen kylki on tuulta kohden, sanotaan
aluksen olevan tyyrpurin halsseilla ja vasemman
kyljen ollessa tuulta päin. paapurin halsseilla.
II. Teoria. Purjehdustaito (ruots.
nnviga-lion) käsittää laajemmassa merkityksessään
kaikki aluksen kuljettamiseen tarvittavat,
etupäässä teoreettiset tiedot. Nämä tiedot
sisältyvät tavallisesti n. s. merenkulkutieteeseen, jonka
tarkoituksia on sen turvallisimman ja
etuisim-man tien määrääminen, jota aluksen tulee
kulkea paikasta toiseen, sekä milloin taliansa
matkalla olle>sa määrätä aluksen asema. Tämä aseina
määrätään maan näkyvissä ollen, etupäässä
huomioonottamalla suuntia ja etäisyyksiä
tunnetuista. meriknrtalle merkityistä paikoista ja
esineistä. mutta poissa maan näkyvistä oltaessa
tavallisesti kahdella yleisellä menettelytavalla,
nimittäin: 1. suoranaisesti mittaamalla määrätystä
pisteestä lähtevien purjehdusviivojen suuntia ja
pituusmittoja sekä 2. vissien tähtitieteellisten
havaintojen avulla. Eräissä tilaisuuksissa
voidaan aluksen asema myös määrätä luotauksella
meren syvyyden mittaamisella), jotapaitsi
muitakin havaintoja poikkeustapauksissa voidaan
käyttää apukeinoina paikan määräämisessä. Me
renkulkutiede jaetaan kahteen pääosaan:
maanpäälliseen. joka perustuu maapallon pinnalla
tehtyihin havaintoihin, ja
tähtitieteelliseen, joka perustuu taivaankappaleista
tehtyihin havaintoihin. Edellisessä pääasiallisesti
käytetyt välikappaleet ovat merikartta, kompassi,
suuntimalevy. loki, luoti, kartalle merkitsemisessä
käytetyt työkalut (viivotin, harppi,
transpor-tööri ja „stationpointer") sekä
merenkulkutau-lut, purjehdusohjeet, vuorovesitaulut,
loistoluet-telot y. m.
Se tie (suunta), jota aluksen tulee kulkea,
määrätään ahtaammissa vesissä tavallisesti
silmämääräisesti, s. o. sitä ohjataan suoranaisesti
maalla näkyvien esineiden johdolla eli
purjehditaan maantuntemuksen mukaan. Heti avoimelle
merelle tultua on sitävastoin välttämätöntä
määrätä pidettävä suunta kompassilla. Tavallisesti
tämä suunta määrätään suorastaan merikartalta,
johon merkitään aluksen asema (lähtöpaikka) ja
se piste, joka siitä lähtien suoralla suunnalla
voidaan saavuttaa, minkä perästä aluksen
tosi-suunta helposti määrätään viivoittimen ja
trans-porttöörin avulla. Tämä suunta saadaan myös
tunnetuksi laskulla, jos lähtö- ja tulopaikan
lati-tudi ja longitudi ovat tietyt. Purjehtiessa
pitkiä matkoja yli valtamerien on kuitenkin usein
edullista, ettei seurata samaa kompassisuuntaa,
vaan paikkojen kautta kulkevaa isoympyrän
kaarta, koska tämä viimemainittu monasti on
paljoa lyhempi. Kolmiomitanto-laskulla määrätään
sitten kyseessä olevalle isoympyrälle joukko
pisteitä ja niiden välillä pidettävät
kompassi-suunnat. Aluksen pidetty suunta korjataan
sortumisesta. kompassin eksymästä ja erannosta
tosi-suunnaksi. Tämän ja lokatun matkan kanssa,
ja milloin on mahdollista, huomioonottaen
meri- ja vuorovesivirtain vaikutukset, merkitään
merikartalle, taikka määrätään merkityslaskulla
vähintään kerran vuorokaudessa ja maan
läheisyydessä tarpeen mukaan useammin aluksen tulo
paikka. Tästä taasen seuraa uusi suunnan
asettaminen seuraavaan sopivaan kohtaan. Näin
saatu tulopaikka on kuitenkin useimmiten
enemmän tai vähemmän virheellinen. Sentähden
onkin tärkeätä, että muilla varmemmilla keinoilla
tuontuostakin määrätään aluksen tulopaikka.
Tämä tehdään maan näkyvissä ollen suuntimilla
tai tarkastamalla kellon näyttämää aikaa silloin
kun kuljetaan kahden esineen suoran
yhtymä-viivan ylitse, taikka etäisyyden arvostelemisella
tai mittaamisella jostakin esineestä, taikka kul-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
