Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puristuskestävyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1137
Puristuskestävyys—Purjealus
1138
Puristuskestävyys, puristuslujuus, ks. L
u-j u u s.
Puristuvaisuus, kaikille kappaleille yhteinen
ominaisuus vetäytyä pienempään tilaan
kaikinpuolisesta ulkonaisesta paineesta. Kaasut ovat
enimmän puristuvaiset (vrt. Kaasu), jähmeät
kappaleet vähemmässä määrässä (vrt.
Kimmoisuus; Puristus 2.); nesteiden p. on niin
pieni, että sen toteaminen ja mittaaminen on
mahdollinen vain erittäin tarkkojen kokeiden avuila.
Grassin suorittamien tutkimusten mukaan
supistuvat elohopea 3:11a, vesi 50:llä ja eetteri 111:11a
miljoonasosalla alkuperäisestä tilavuudestaan 1
ilmakehän paineen lisäyksestä, kaikki 0° :n
lämpötilassa, ja alkoholi 95 :llä sellaisella osalla 13° :n
lämpötilassa. Amagafn havainnot osoittavat, että
nesteiden samoinkuin kaasujen p. vähenee
paineen lisääntyessä, V. S :n.
Puritaanit (lat. piirus = puhdas), kirkon
täydellistä puhdistusta harrastavain engl.
uskonsuuntain yhteinen nimitys. Kuningatar
Elisabetin hallituskaudella lopullisesti järjestyneeseen
anglikaaniseen valtiokirkkoon tyytymättöminä
suuret joukot Englannin kirkon jäseniä
harrastivat jumalanpalvelusmenojen puhdistamista
katolisista aineksista, presbyteriaanisten
periaatteiden noudattamista kirkon hallinnossa sekä
ankaraa, lainomaista raamatullisuutta
uskonnollissiveellisessä elämässä. Saatuaan osalta
suoranaisiakin vaikutuksia mannermaalla
uskonpuhdistuksen aikakaudella esiintyneistä hurmahenkisistä
liikkeistä p. yleensä tavoittelivat pelkkäin pyhäin
seurakuntaa, suosivat pietistien tapaan
konven-tikkeli-järjestelmää, panivat paljon painoa
elämän ulkonaistenkin muotojen kristilliseen
nuhteettomuuteen, vaativat sunnuntain ankaraa
pyhittämistä, maallisista huveista luopumista j. n. e.
Alkuaan valtiokirkon puolelta vainottuina p.
pääsivät Kaarle I:n aikana toimeenpannun
vallankumouksen kautta hallitsevaan asemaan, mutta
osoittivat itsekin usein toisinajattelevia kohtaan
ankaraa suvaitsemattomuutta. Samoihin aikoihin
havaitaan p:n keskuudessa yhä selvemmin
toisistaan erotettavia ryhmiä, kuten independentit,
kongregatsionalistit, presbyteriläiset, baptistit,
perfektionistit y. m., joten p:n myöhempi
historia on näiden eri ryhmäin historiaa. — [S.
Hopkins, „The puritans or the ehurch, court and
parliament of England during the reigns of
Edward VI and queen Elisabeth" (3 nid., 2:nen
pain. 1875); S. R. Gardiner, „The first two
Stuarts and the puritan revolution (1603 to
1660)" (1876) ; D. Campbell. „The puritans in
Holland. England and America" (2 nid., 4:spain.
1902) ; J. Heron, „A short historv of puritanisin"
(1908) ; J. Brown, „The english puritans" (1910).]
A. J. P-ä.
Puritanismi ks. Puritaanit.
Purje (engl. sail), yleensä joukko tiheään kudo
tuita pellava- tai puuvillakankaita, jotka ovat
kaksoissaumalla rinnakkain yhteen ommellut ja
joiden näin muodostama kokonaisuus on
reunustettu n. s. liikkiköydellä. Purjeet levitetään
aluksen pvöröpuiden ja takilaköysien varaan
kuljettamaan vedessä olevaa alusta tuulen voimalla,
ks. P u r j e a 1 u s. F. W. L.
Purjealus, alus, joka kulkee vedessä tuulen
voiman vaikuttaessa sen purjeisiin. Purjeet
levitetään aluksessa pvöröpuiden (mastojen, tanko-
Fregattilaiva.
jen, raakojen, kahvelien, puomien ja kokkapuun)
taikka myös taakiköysien varaan. Aikaisimmissa
kokeiluissa kuljettaa aluksia purjeiden avulla
käytettiin epäilemättä yksinkertaisinta
purjemuo-toa, nimittäin aluksen ainoaan mastoon
nostettua, suunnikkaanmuotoista purjetta. Tämän
lisäksi lienee kuitenkin verrattain pian otettu
käytäntöön myös kolmikulmainen purje, koska
tällaisiakin yksinäisiä purjeita tiedetään jo perin
varhaisina aikoina käytetyn, kun sitävastoin
tasaepäkkään- ja epäkkäänmuotoiset purjeet
vasta myöhempinä aikoina ovat tulleet
käytäntöön. Laivanrakennustaidon kehittyessä alettiin
rakentaa yhä suurempia aluksia, minkä vuoksi
niiden purjepintaakin siis oli lisättävä, josta
johtui, että oli
enennettävä,
ei
ainoastaan purjeiden, vaan
mastojenkin
lukua.
Näiden erimuotoisten purjeiden lukua,
kokoa ja
laatua voitiin
täten
sovitella monenmoisiin eri ryhmiin, riippuen
alusten koosta, niiden tarkoitusperästä ja
kulkureiteistä, laivaväestöjen suuruudesta,
merenkulkijain erilaisista arvosteluista ja mielipiteistä y. m.
Täten siis aikojen kuluessa vähitellen
kehitty–kin useanlaatuisia
purjeryhmityksiä ja
takiloimistapoja, jotka
nykyaikoina ovat
käytännössä. Lukuunottamatta monenmoisia
vähemmän tärkeitä
veneiden ja
pikkualus-ten purjemuotoja.
voidaan yleensä olettaa,
että merelläkulkevat
nykyajan p:t kuuluvat johonkin seur. ryhmistä:
jahti, kaljaasi (kaksi- tai
useampimastoi-nen), kuunari, priki, kuunarilaiva,
parkkilaiva tai fregattilaiva, jotka
kaikki myös saatetaan jakaa kahteen
pääryhmään, raakapurje- ja
kahvelipurje-aluksiin. Fregattilaivassa on kolme mastoa,
joita nimitetään keulasta perää kohden järjes-
Kuunarilaiva.
Kaljaasi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
