Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pussieläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1151
Pussikiipijåt—Pussirotat
1152
muistuttava, pitkä- ja tuuheahäntäinen, n. 60 cm
pitVä pussikiipijä, väriltään päältä harmahtavan
ruskea, alta vaaleampi. P. on hidas, mutta
taitava. häntää apuna käyttävä kiipeilijä, joka
asustaa melkein yksinomaan puissa ja on liikkeellä
vasta auringonlaskun jälkeen. Ravinnokseen se
kiyttää etupäässä kasviaiueita. Tavataan sangen
yleisenä Austraaliassa ja Tasmaniassa.
Alkuasukkaat pitävät lihaa herkkuna ja nahka on viime
aikoina tullut kauppaan ..austr. opossumin*’
nimellä (1900 yli 2 milj. kpl., joukossa tosin
muidenkin pussieläinten nahkoja). /. V-«.
Pussikiipijåt I. pussi apinat [-(Phalangistida],-] {+(Phalangis-
tida],+} kasvinsyöjiin pussieläimiin kuuluva heimo;
hiukan puoliapinoita muistuttavia, puissa
asustavia Yöeläimiä, joiden raajat ovat muodostuneet
tarttumajaloiksi ja häntä yleensä pitkäksi
tart-tumahännäksi. Pussi hyvin kehittynyt, P:hin
hietaan pussikarhu, kuskuutit ja
pussi-oravat. I. V-s.
Pussikämmekkä ks. C o e 1 o g 1 o s s u m v
i-r i d e.
Pussila (Bussi la), 1 manttaalin suuruinen
allodisäleri Piikkiön pitäjässä 2 ’/> k™ kirkolta
pohjoiseen, käsittää nyk., siihen yhdistetyt
5 rälssitilaa mukaanluettuina, 3 7/j manttaalia,
746 ha. Saha ja mylly. — P:n omisti
1400-luvun lopulla asemies Jöns Niilonpoika, joka oli
n. s. Finskilän aatelissukua. Hänen tyttärensä
puolisosta Hannu Hannunpojasta (main. 1530-37)
polveutui 1564 aateloitu, mutta ennen
ritarihuoneen perustamista sammunut Lax-suku, jonka
hallussa P. oli ainakin v:een 1619, jonka jälkeen
se naimisliittojen kautta siirtyi peräkkäin
Carpelan-, Kootangel- ja Starck-suvuille. 1700-luvun
keskivaiheilta alkaen omisti P:n professori ja
kanslianeuvos Henrik Hassel (k. 1776), 19:nnen
vuosistn alussa tehtaanpatruuna J. Kr. Roos
(vteen 1822), sitten kauppaneuvos J. J.
Maexmon-tan (puoliso synt. Roos) ja hänen jälkeläisensä
iv:een 1891), vapaaherrat Kasper ja Carl Wrede
v:een 1897) v. m. ja nyk. (1914) agronomi
F. Jansson. — Päärakennus on 1800-luvun alulta,
siipirakennukset ovat lisiä v:lta 1903. Sitä
ympäröi kaunis, iäkäs puisto, jossa m. m. on vanlia
tekolammikko. A. Es.
Pussimuurahaissyöjä I.
muurahais-pussipäästäinen <ilyrmecobius fasciatus),
lihansyöjiin pussieläimiin kuuluva, n. 25 cm
häntä 18 cm) pitkä, matalajalkainen,
solakkaruu-miinen, suippokuonoinen eläin, asustaa
Lounais-Austraalian metsäseuduissa ja pyydystää
muurahaisia pistämällä muurahaiskarhun tavoin pitkän,
liereän, venyvän kielensä muurahaispesään. Pussi
puuttuu kokonaan, poikaset riippuvat nisistä
vain vntsakarvojen suojaamina. Hampaita 50-56,
enemmän kuin millään muulla nisäkkäällä
arma-dillia ja eräitä hammasvalaita lukuunottamatta.
Väri hyvin luonteenomainen, selän etuosa
ruskeankeltainen, -eassa valkeita karvoja, takaosa musta
valkein t. ainakin vaalein poikkijuovin. I. V-s.
Pussimnyrä 1. bandikut (Perameles),
kymmenkunta lajia käsittävä pussieläinsuku;
huomattavin laji n e n ä-p. (P. vanuta) on hyvin
pitkä-kuonoinen ja pitkäkorvainen, n. 38 cm (häntä
12 cm) pitkä, puoleksi pitkien takaraajojensa
varasta hyppien, puoleksi juosten liikkuva,
pääväriltään ru^keankellahtava eläiri, joka
pitkillä kynsillään kaivaa nopeasti käytäviä maa-
lian etsien ravinnokseen juuria v. m., mutta syö
myös matoja, hyönteisiä ja muita pikkueläimiä;
on liikkeellä hämärässä ja yöllä. Tavataan
yleisenä ltä-Aust rualian vuoristoseuduissa ja tekee
vahinkoa perunamaissa y. m. 1. V-s.
Pussinäätä (Dasyurus), useita lajeja käsittävä
pussipetosuku; n. kissan kokoisia, sivettikissoja
ja näätiä muistuttavia, hoikkaruumiisia, pitkä
hintaisia. teräväkyntisiä eläimiä. S i v e 11 i m ä i
ne n p. (D. viverrinus), jonka pituus on 40 cm
(tuuhea häntä 30 cm), väri selkäpuolelta ruskea
t. mustahko valkein pilkuin, vat.sapuolelta
valkea, asustaa Austraalian eteläosissa ja
Tasmaniassa, etenkin metsäseuduissa meren rannikoilla,
missä se öisin kuljeksii pitkät matkat etsien
meren maalle heittämiä eläimiä. P. pyydystää
kuitenkin elävääkin saalista, tehden suurta tuhoa
esim. kanatarhaan päästyään, jonka vuoksi sitä
vainotaan innokkaasti. Puihin se ei juuri nouse,
mutta liikkuu maassa sangen nopeasti. 1. V-s.
Pussioravat (Petuurus), ulkomuodoltaan
samoinkuin liikuntatavassa ja nopeudessa suuressa
määrin siipioravia muistuttavia, isolla
lento-nahkalla varustettuja, tuuheahäntäisiä
pussikiipi-joitä. Varsinainen pussiorava
(Petaurus [-/Pctauroi-des]-] {+/Pctauroi-
des]+} volans) on iso,
n. 50 cm pitkä, päältä
tav. mustanruskea;
liha syötävää. S o
-kerioravafP. sciu-reus) on n. 23 cm
pitkä (häntä ylitä
pitkä), päältä
tuhkan-harmaa, alta valkea.
Erittäin taitavana
hyppääjänä sokeriorava ei juuri koskaan käy maassa.
Vankeudessa se kesyttvy helposti. — Vain 8 cm
pituista siroa lentävää pussihiirtä (P.
[Acrobatcs] pygmæusj pidetään häkkieläimenä.—
Kaikki edellämainitut ovat Austraalian itäosissa
asustavia yöeläimiä, jotka käyttävät
ravinnokseen hedelmiä, silmuja y. m., mutta myös
hyönteisiä. I. V-s.
Pussipäästäinen 1.1 a a f f a (Pliascologale
peni-cillata), 13 lajia käsittävän sukunsa huomattavin
laji, Austraaliassa laajalti leviunyt pussipeto,
jonka solakka ruumis on n. 24 cm pitkä,
tuuhea-päinen häntä jotenkin yhtä pitkä, pää
suippokuonoinen, yläleuan keskimäiset etuhampaat hyvin
pitkät, pehmeäkarvainen turkki päältä harmaa,
alta valkea. Elää etupäässä puissa, on
nopealiikkeinen, sekä yöllä että päivällä saalista
pyydystävä ja hyvin verenhimoinen. Pienuudestaan
huolimatta p. siten on paikoin tullut oikeaksi
maanvaivaksi tehden suurta tuhoa siirtolaisten
kanatarhoissa y. m. I. V-s.
Pussirastas (Cassicus cristatus) on
Etelii-Ameriikan kuumissa osissa elävä, naakkaa vähän
suurempi, kottaraisen-sukuinen lintu. Sen väri
on musta, nokka ja siitä jatkuva leveä ja pyöreä,
surveisaineinen otsakilpi kellanvolkea. Tekee
viljelyksillä usein vahinkoa. E. IV. 8.
Pussirotat (DidclphyidæJ, lihansyöjiin
pussieläimiin kuuluvn heimo, nykyiseltä levenemiseltään
eteläameriikkalainen (opossum sitäpaitsi
Pohjois-Ameriikassa), ennenmuinoin ollut edustettuna
myös Euroopassa. P:n hampaissa on selvä peto-
’ |Pussioravo.’ 1
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
