Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Päätöskirja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
12S7
Pöllyvaara—Pöllöt
1288
Pöllyvaara (inyi>s Pöllö vaara). 1. Vuori
Kajaanin kaupuugin pohjoispuolella, tunnettu
:.-tköalapaikka: idässä näkyy Sotkamon vesiä,
lännessä Oulujärvi, pohjoisena ja etelässä laa
j<• x salomaita. P.n huipulle rakennettiin 1S87
Suomen matkailijayhdistyksiin toimesta
eusimäi-neu näkötorni; se purettiin rappeutuneetta 1913.
Kemillä 1914 valmistui uusi, 22 m korkea
näkötorni L. Suurkin pii rust.) ; sen raken uutti
K.ij.i.iniu matkailijayhdistys, Kajaanin kaupungin
j.i Suomen matkailijayhdistyksen avustamana. —
2. Yksi Vuokatin iks. t.) kukkuloista.
L. U-ncn.
Polläkkala. höyrvs.iha M nolaan pitäjän P:n
kyl.i-sä Keski-Vuoksen varrella, josta on 40km:n
laivamatka Antrean asemalle (jonka kautta
puutavara lähetetään Viipuriini ja yhtä pitkät
matkat Perkjärven ja Galitsinun asemille
Viipurin-Pietarin radalla. Sahan rakensi 1S90
kauppaneuvos F. Sergejeff, 1893 se joutui nyk.
omistajalleen Hackmau A. Co:lle Viipurissa, paloi 1900,
rakennettiin heti uudestaun. Sahan 2 yhteensä
300 hevosv. höyrykonetta käyttävät 4
pikaraa-mia, 2 reunan-sirkkeliä, 4 kimpi- y. m. sahaa ja
1 höyläkonetta. Valmistus (1890 n. 3,000
stan-derttia, 1900 n. 6,500 standerttia) 1913 12,500
standerttia. arvoltaan 2 milj. mk., viedään
ulkomaille. — Sahalle kuuluu 23 tilaa Vuoksen
seuduilla, yhteensä 1,800 ha. — Työväestö n. 240
henkeä 1913); sahalla on n. 50 vapaata
työväenhuo-neUtoa, ja n. 100 työläiselle suoritetaan
vuokraraha. Kansakoulu (2 opettajaa) kirjastoineen,
nuorisoseuratalo niinikään kirjastoineen.
E. E. K.
Pollömaki (myös P ö 1 1 ö v a a r a), 252 m
yi. merenp. kohoava vuori Pohjois-Savossa
Lapinlahden pitäjässä (167 m yli Onkiveden pinnan).
Pöllöt (Strigidir I. Striges) luetaan vieläkin
tav. haukkojen kanssa samaan ryhmään,
petolintuihin, ja nimitetään tällöin
yöpetolin-nuiksi. Uudemmat tutkijat yhdistävät p.
kehrääjäin. sininärhien. tervapääskysten, tikkojen
y. m. kanssa Corariiformcs nimiseksi ryhmäksi.
Edellisen ryhmityksen oikeutus perustuu
kuitenkin biologisiin seikkoihin, siten, että samanlaiset
elintavat ovat kehittäneet samoja ruumiillisia
ominaisuuksia. Mutta myöskin jälkimäinen
ryhmitys on samoista syistä epäluotettava.
Epäilemättä on p:jä pidettävä aivan erikoisena
linturyhmänä. Luuston rakenne, monet lihaksiston
ominaisuudet ja erittäinkin pehmeä ja pitkä
höy-henistö ovat tällöin katsotut määrääviksi
seikoiksi. Pää on pyöreä, suuret silmät suoraan
eteenpäin, säteittäin asettuneiden höyhenten
muodostamien ..naamakiehkuroiden" pohjassa. Nokka
on hyvin lyhyt, melkein kokonaan naaman
suka-höyhenten peitossa. Siivet leveät, käsisulkia 11,
kyynärsulkia 11-18. Pyrstösulkia 12. Monella
-uvulla ..korvatöyhdöt". Silmät ovat vain vähän
liikkuvaiset, puutteen korvaa pään suuri
liikku-vaisuuh. ’Ylempi silmäluomi sulkee silmän.
Korva-aukot muodoltaan vaihtelevat, tav. hyvin isot.
Ulkovarvas voi kääntyä taaksepäin. Nilkat ja
varpaat höyhen i»et. Poikaset tiheästi
untuvn-(»eitteiset. Pesivät onttoihin puihin,
kallionkoloihin, tointen lintujen vanhoihin pesiin,
maakuoppiin y. m. Munat valkeita, ohutkuorisia, tav.
pyöreähköjä. P. syövät lämminverisiä eläimiä ja
suuria hyönteisiä. Elävät kaikissa maapallon
"*tss:i paitsi Etelänapamaissa. 1’. jaetaan tav.
kahteen alaheimoon: k o r v a-p. (llubonida;),
joiden otsalla on erityisten lihaksien avulla
liikutettavat korvatöyhdöt ja nnamnkiehkura
epätäydellinen, ,, avonainen", ja korvattomat p.
.s i/riiiiio’joiden otsalla ei ole korvatöylitöjä ja
naiunnkiehkura on täydellinen, ..suljettu".
Edellisen ryhmän lajeista mainittakoon tärkeimpinä
■ s o h u u h k a j a 1. li u u h k a i u (Strir /liubo]
’/uho), suuri. 65-73 cm:n pituinen, isosiipinen,
mustan-, keltaisen-, harmaan- ja valkeunkirjava.
14 alalajina levinnyt koko pnlenrktiselle alueelle.
Suomessa harvinaisenpuoleinen koko alueella,
runsaammin vuorisilla metsämailla. Pyydystelee
saalistaan (hiiristä jäniksen ja metson
kokoisiini iltahämärissä ja yöllä. Vahingollinen
metsänriistalle. Pesä maassa t. kulliourotkossa, harvoin
puussa. Munat lasketaan jo huhtikuussa. Ääni:
.uh huh", yksitoikkoinen. Samaan ryhmään
kuuluu Etelä-Suomessa yleinen, Keski-Suomessa
harvinaisempi sarvipöllö (Asio otus), joka on
melkein kuin isohuuhkaja pienoiskoossa, vain
35-37 cm:n pituinen. Elää etelämpänä koko
palearktisella alueella. Pohjois-Ameriikassa
läheinen alalaji. Hyödyllinen hiiriensyöjä. Pesä tav.
vanhassa variksenpesässä. Munia 6-7.
Ruosteen-keltaisen ja harmaan pyrstön sulkien 6-8:sta
mustasta poikkijuovasta parhaiten erotettavissa
suopöllöstä (Asio accipitrinus), jonka
pyrstö-sulissa on 3-4 ruskeaa poikkijuovaa ja korvat
otsalla paljon lyhyemmät. Suopöllö pesii
Euroopan pohjoisosista Pyreneille, Italiaan ja
Balkanille asti, koko Itä-Euroopassa ja Aasiassa
Uralista Kamtäatkaan. Suomessa yleisin Lapissa,
mutta pesii muuallakin missä on laajoja
niittyjä suomaita, esim. Kokemäenjoen laaksossa.
Muuttavat talvella osaksi etelään. Pesä maassa,
suo-mättäällä pensaikossa. Munia 4 8, hiirivuosina
10-14 kpl. Syö enimmäkseen hiiriä. —
Korvat-tomista pöllöistä on mahtavin tunturipöllö
(Syctea scandiaca). Se on aivan valkea (vanha
koiras) tahi musta- ja ruskeatäpläinen (naaras
ja nuori koiras), koiras 55-60 cm. naaras 4-5 cm
pitempi. Elää arktisilla tundroilla
Pohjois-Jäämeren ympärillä. Talvella kiertomatkoilla
ete-lämmässä. Pesii Suomen-Lapissa tunturien
rinteillä maassa; »sopulivuosina" runsaasti, munia
tällöin 8-10, sopulittomina niukasti (munia
vain 4-6). Syö enimmäkseen pikkujyrsijöitä,
mutta myös lintuja, metsäkanoja, peltopyitä,
joskus jäniksiäkin. — Hiiriäispöllö (Burnia
uluta) (ruots. nimen mukaan myös
»haukka-pöllö") on keskikokoinen, 38-41 om:n
mittainen, valkean- ja mustankirjava, verrattain
pitkä-pyrstöinen laji. Pesii Euroopan, Aasian ja
Pohjois-Ameriikan pohjoisissa mäntymetsäseuduissa.
Suomessa kaikkialla syyspuoleen, vaikka
pesimä-aikaan harvoin huomattu. Runsaimmin Lapissa
..sopulivuosina". Talvella kiertomatkoilla
eteläm-mässä. Unkarissa asti. Elää pikkujyrsijöistä,
talvella myös linnuista. Pesä useimmiten
puun-Volo-sa. Munia sopulivuosina 6-9, muina 3-4. —
Varpuspöllö (Uurnia fOlaucidiumJ
passe-rina) on tuskin laulurastaan kokoinen, n. 16-20 cm
pitkä, mutta rohkea, niin että käy arkailematta
kokoistensa lintujen kimppuun. Syö myös
pikkujyrsijöitä ja hyönteisiä. Päältä harmaanruskea,
hienosti valkeapilkkuinen, alta valkea,
ruskea-täpläinen. Levinnyt Euroopan ja Aasian pohjois-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
