Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Radioaktiivisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1357
Radioaktiivisuus
1358
kuvien tapaisia, joskaan ei yhtä selviä kuvia.
Elektrometrillä saattaa näyttää niin pienien
ra-diummäärien olemassaolon, ettei hienoimmankaan
kemiallisen analyysin eipä edes
spektraalianalyy-sin avulla voisi niitä löytää. Siitä päättäen, että
radiumsäteet magneettisten voimien
vaikutuksesta poikkeavat suoraviivaisilta radoiltaan,
vievät ne mukanaan sähkövarauksia.
Radiumvalmis-teet säteilevät sitäpaitsi heikkoa valoa ja lämpöä.
Sopivalla tavalla lämpöä säteilemästä estetty
ra-diumsuola voi osoittaa ympäristöön nähden
3:n-kiu asteen lämpötilan korotuksen. Laskelmat
osoittavat myös, että 1 g radiumia voisi tunnissa
luovuttaa lämpöä 100 grammakaloria. — Jos
hienosta aukosta tulleeseen radiumsädekimppuun
vaikuttaa kohtisuorasti voimakas homogeeninen
magneettikenttä, niin huomaa r:ta, ei vain
suoraan edessäpäin sädekimpun suunnassa, vaan
myöskin syrjempänä. Säteily jakautuu
näet, kuten kuva osoittaa, kolmeen osaan:
a • ß- y-säteisiin. a-säteet sisältävät
Rutherfordin laskelmien mukaan 98 %
säteilyn koko energiasta. Niiden kyky
tunkea aineiden läpi on siksi pieni, että
ne ilmassakin edentyvät vain n. 7-10 cm :n matkan
päähän ja että 1130 mm :n vahvuinen
aluminium-levy pidättää ne kokonaan. Lähimmässä
läheisyydessä niiden tehokkuus sensijaan on sangen
huomattava. Etenkin niiden fluoresseeraava (ks.
Vai oi vaikutus on suuri. Kohdatessaan
fluores-senssivarjostimen «-säteiden hiukkaset 1. k o
r-puskelit saattavat niiden kohtaamat pisteet
varjostimen pinnalla hetkeksi tuikahtamaan,
mutta valoilmiö sammuu taas pian.
leimahtaak-seen kohta toisissa a-hiukkasten tapaamissa
paikoin. Ilmiötä voidaan selvästi tutkia
suurennuslasilla Crookesin suunnittelemaa
spinthari-skooppia käyttäen. Timantti välkähtelee
a-sä-teideu ulottuvaisuuspiirissä niin, että se täten
voidaan erottaa väärennyksistä. Jokainen
a-hiuk-kanen voi halaista n. 200.000 ilmamolekyliä
ennenkuin se menettää tehokkuutensa.
Rutherford on laskenut, että a-korpuskelien nopeus
vaihtelee 15,600-22,500 km:iin sekunnissa. Niiden
massa on n. 4 kertaa vetyatomin massaa suurempi
ja sähkövaraus 9,s. 10"10 elektrostaattista
yksikköä = 3.i. 10"19 coulombia, 1 g radiumia lähettää
sekunnissa 3,4. 1010 a-hiukkasta, jonka tähden sen
paino vähenee O.oots mg v:ssa. Sangen omituista
on. että a-säteiden korpuskelien on huomattu
olevan identtisiä heliumatomien kanssa, /(-säteet
muodostavat tunnetuimman, joskin vain pienen
osan radiumsäteilystä. Niiden tehokkuus on näet
helpoimmin havaittavissa. Ollen elektronisäteilyä
kuten katodisäteetkin (ks. t.), joihin niitä
saattaa joka suhteessa verrata, ne kuljettavat
mukanaan negatiivista sähköä ja poikkeavat
sentäh-den päinvastaiseen suuntaan kuin a-säteet
magneettisessa kentässä. Kuten kuva osoittaa
taipuvat /(-säteet aivan ympyränmuotoisiksi. Niiden
edentymisnopeus vaihtelee Kaufmannin
havaintojen "mukaan 212,000-290.000 km sekunnissa
t miltei valon edentymisnopeus). Korpuskelien
massa on kuten katodisäteillä ’/sooo vetyatomin
massasta. Siitä syystä onkin niiden
läpäiseväi-syys hyvin suuri. Ohuet aluminiumlevyt tekevät
vain vähäpätöistä vastarintaa niiden kululle. Jos
radiumvalmiste on suljettu lasiputkeen, niin
/(-säteet läpäisevät sen seinät, mutta sitä eivät
a-säteet tee. Sentähden voi putkeen keräytyä
niin paljon positiivista sähköä, että sähkökipinä
puhkaisee seinän, /(-säteiden mukanaan
kuljettama negatiivinen sähkömäärä on niin suuri, että
1 g:sta radiumia lähtevä säteily vastaa l.«. 10 "
ampÈren vahvuista sähkövirtaa. Se matka, jonka
/(-säteet kulkevat, ennenkuin ne menettävät
ioni-seerauskykynsä (/(-säteiden ulottuvaisuus), on
n. 100 kertaa pitempi kuin a-säteiden
ulottuvaisuus. y-säteet eroavat /(-säteistä tavattoman
suuren läpäiseväisyytensä puolesta. Joskin ne
esiintyvät vain pienissä määrin, on kuitenkin havaittu
monen cm:n paksuisen lyijylevyn ja yksin
30 cm:nkin vahvuisen rautalevj*n läpi edentyneen
y-säteilyn jälkiä. Nämä säteet eivät
vahvimmas-sakaan magneettisessa kentässä hievahda
suoraviivaisesta etenemissuunnastaan (vrt. kuvaa) ja
ovat siinä kuten monessa muussakin suhteessa
röntgensäteiden (ks. t.) tapaiset, y-säteet
esiintyvät aina /(-säteiden kanssa yhdessä ja
kuljettavat kuten jälkimäisetkin negatiivista sähköä,
y-siiteiden edentymisnopeus on lähes sama kuin
valon. 1 g:sta radiumia lähtenyt y-säteily
vastaa Pasclienin mukaan 3.8. 10"11 ampëren
vahvuista sähkövirtaa, y-säteiden läpäiseväisyys on
vielä suurempi kuin röntgensäteiden. Koska ne
läpäisevät yhtä helposti luun kuin lihaksenkin,
ei niillä voida saada röntgenkuvien tapaisia
radio-grafioja ihmisen luustosta. — V. 1899 aviopari
Curie teki sen tärkeän keksinnön, että r:ta
voidaan siirtää radioaktiivisista aineista mihinkä
kappaleeseen tahansa. Jos näet pannaan pieneen
kuppiin hiukan radiumsuola-liuosta ja sitten
paperipalasia, lasia, puuta, metalleja t. m. s.
esineitä, niin ovat nämä kappaleet saaneet, kun ne
jonkun ajan perästä otetaan pois kupista, samat
ominaisuudet kuin radium. Niillä sanotaan
silloin olevan induseerattua
aktiivisuutta. Se on jälleen uusiin kappaleihin
siirrettävissä. Induseerattu aktiivisuus eroaa
kuitenkin primäärisestä (alkuperäisestä) r:sta siinä
suhteessa, että edellinen kestää vain hyvin lyhyen
ajan, jonka jälkeen se on loppuun kulunut,
kun jälkimäinen sitävastoin heikentymättömänä
jatkuu. Näytti sentähden luonnolliselta olettaa,
että primäärinen r. synnytti induseeratun esim.
sillä tavoin, että säteilevät radiumhiukkaset
laskeutumalla toisen kappaleen pinnalle tekivät
tämän uudeksi r.-lähteeksi. Tämä selitys ei
kuitenkaan voi tyydyttää, sillä kaikki
radiumliuos-kuppiin lasketut kappaleet tulevat yhtä
voimakkaasti radioaktiivisiksi olkootpa liuoksen
välittömässä läheisyydessä tai etäämpänä siitä siinäkin
tapauksessa, että kappaleet suojellaan säteilyltä
asettamalla ne vahvojen lyijylevyjen taakse.
Umpinaiseen astiaan suljetulla radiumliuoksella
ei taas ole mitään induseeraavaa voimaa. Mutta
jos astiassa on liienoimpiakaan halkeamia tai
rakoja, niin läheinen esine tulee
radioaktiiviseksi. Radiumliuoksesta lähtee siis jotakin
salaperäistä r :ta induseeraavaa ainetta, joka on
aivan toista kuin ennen tutkitun säteilyn
hiukkaset. Tätä ainetta, jota Rutherford sanoi
emanatsioniksi. kehittyy vähitellen
alkuperäisestä radioaktiivisesta liuoksesta ja sitä
leviää ympäröivän tilan joka sopukkaan, tehden
kaikki sen yhteyteen joutuvat esineet
radioaktiivisiksi. Rutherford ja Soddy olettavat, että
emanatsioni on aineellinen tosikaasu. joka syntyy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
