Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1485
Ranska
1178
dostettiin Illyrian kuningaskunta Napoleon
hallitsijana. Napoleon oli nyt valtansa kukkulalla;
ja luinen toiveensa saada perillinen täyttyi, kun
hänen toinen puolisonsa, keisari Fransin tytär
synnytti hänelle pojan. ,.Rooman kuninkaan".
Kyllästymättä edellisiin anastuksiinsa hän 180!)
oli yhdistänyt Kirkkovaltion R:aan; 1810 hän
siihen liitti Hollannin sekä Weserin, Elben ja
Traven suualueet ynnä kolme Hansakaupunkia.
Mutta Espanjan kapina jatkui, kukistetut kan
sat napisivat ja itse R:ssa väsyttiin lakkaamat
toiniin sotiin. Siitä huolimatta Napoleon, joka
tavoitti ylivaltaa koko Euroopassa, rikkoi
välinsä myös Aleksanteriin ja marssi 1812
mahtavalla sotajoukolla Venäjää vastaan, tunkeutuen
Moskovaan saakka. Mutta vaivat, puutteet ja
ankara ilmanala heikonsivat ,,suurta armeiaa"
ja Moskovan palon jälkeen Napoleonin täytyi
peräytyä, jolloin sotajoukko joutui täydelliseen
perikatoon. Venäjän retken päätös aiheutti
suuren vapaussodan Napoleonia vastaan (1813-14).
Leipzigin taistelun jälkeen hänen täytyi jättää
Saksa (1813). ja liittolaiset tunkeutuivat itse
R:aan. Puolustauduttuaan täällä jonkun ajan
Napoleon sortui ylivoiman alle; suostuttuaan
Fontainebleau*n sopimukseen 1814 hänen täytyi
liittolaisten päätöksestä vetäytyä Elban saareen,
joka annettiin hänelle perinnölliseksi
ruhtinaskunnaksi. -— Niinikään liittolaisten toimesta
Ludvik XVI :n veli Ludvik XVIII (1814-24)
korotettiin R:n valtaistuimelle; hän teki heidän
kanssaan ensimäisen Pariisin rauhan 1814. jossa
R. sai pitää 1792 v:n rajat sekä puolet
Savoi-jista. Uusi kuningas antoi kansalle perustuslain,
kartan, jossa tosin vaalioikeus toiseen kamariin
tehtiin riippuvaksi korkeasta sensuksesta. Kun
Bourbon-sukua katsottiin karsain silmin, uskalsi
Napoleon luottaen kansan ja sotajoukon suosioon
palata Elbasta 1815 ja marssi pian Pariisiin,
josta Ludvik XVIII oli paennut. Napoleon antoi
nyt R :lle vapaamielisen valtiosäännön. Mutta
Waterloon tappelussa hänet täydellisesti
voittivat englantilaiset ja. preussilaiset; hän luopui
sen johdosta toistamiseen kruunusta poikansa
hyväksi. Yrittäessään paeta Ameriikkaan
Napoleon joutui englantilaisten käsiin, jotka veivät
hänet. S:t Helenan saarelle; siihen loppui n. s.
satapäiväinen keisarikunta. Ludvik XVIII
palasi R:aan ja teki toisen Pariisin rauhan
heinäk. 1815. jossa R:n täytyi luopua Savoijista ja
muutamista muista alueista sekä maksaa suuri
sotakulunkien korvaus.
Restauratsioni ja heinäkuun
kuninkuus (1815-48). Persoonallisesti
maltillinen Ludvik XVIII joutui aikaa myöten yhä
enemmän taantumuksellisen ympäristönsä
vaikutuksen alaiseksi, joten ryhdyttiin ankaraan
vainoon Napoleonin puoluelaisia ja
..kuninkaan-murhaajia" vastaan. Eduskunnassakin
(kamareissa) taantumuksellinen puolue (..ultras") pääsi
voitolle. Maltillis-vapaamieLisen
Dessolle-Deea-zes’in ministeristön täytyi erota 1820. kun eräs
kiihkeä tasavaltalainen murhasi Berry’n
herttuan, Ludvik XVIII :n veljenpojan.
„Ultras"-puo-lueen tahdosta Villèle tuli johtavaksi
ministeriksi 1821. jonka jälkeen vapaamieliset
virkamiehet erotettiin, opetuslaitos jätettiin
papistolle ja painotarkastus säädettiin. Espanjassa R.
1823 toimitti apua despoottiselle Ferdinand |
VII :lle. — Ulkonaisen rauhan johdosta R:n
elinkeinot näihin aikoihin jälleen elpyivät;
yhtämittaista taloudellista edistystä on sitten
tapahtunut maassa pitkin koko 1800-lukua. — Ludvikia
seurasi hänen nuorempi veljensä Kaarle X
(1824-30). Tämän ahdasmielisen ruhtinaan
aikana nousi taantumuksellisuus ylimmilleen.
Kamarit myönsivät m. m. emigranttien
hyvittämiseksi suunnattoman rahasumman. Kuitenkin
syntyi reaktsionia vastaan kiihotus,
vapaamieliset pääsivät eduskunnassa enemmistöön, ja
Villö-len täytyi erota 1828. Jo seur. v. tuli kuitenkin
ankaran taantumuksellinen Polignac
ministeristön johtajaksi. Kääntääkseen kansan huomion
pois sisäpolitiikasta hallitus tavoitti ulkonaista
menestystä, ja Algeria valloitettiin 1830.
Eduskunta ja kansa pysyi siitä huolimatta jyrkästi
perustuslaillisella kannalla. Kuningas yritti nyt
toimeenpanna valtiokaappauksen: heinäkuussa
1830 julkaistiin 5 ordonanssia, jotka m. m.
kiristivät painotarkastuksen ja mielivaltaisesti
muuttivat vaalilain (sensusta korottamalla) sekä
edus-tajakamarin oikeudet. Mutta tämän johdosta
syttyi heti Pariisissa heinäkuun
vallankumouksen nimellä tunnettu kapina, ja kuninkaan
täytyi paeta maasta. Kuninkuus päätettiin
säilyttää ja kamarit hyväksyivät vapaamielisen
valtiosäännön, mutta korkean sensuksen johdosta
valtiollinen vaikutusvalta jäi varakkaalle
keski-säädylle (bourgeoisie). Kuninkaaksi
tunnustettiin Bourbon-suvun sivuhaaraa oleva Ludvik
Filip. Orléans’in herttua. — Uusi hallitsija
kutsui ministereikseen vapaamielisten
johtomie-hiä (Laffitte. Périer). Hänen hallitustansa
ahdistivat kuitenkin lukuisat vastustajat:
legiti-mistit 1. Bourbon-suvun kannattajat,
bonapartis-tit sekä tasavaltalaiset. Alinomaa tehtiin
kapina- sekä murhayrityksiä kuningasta vastaan.
Hallitus vallitsi eduskunnan vaaleja ja hankki
itselleen, osaksi lahjomalla, siinä enemmistön.
Ludvik Filip, muuten järkevä ja varovainen
hallitsija, menetti kansan suosion voitonhimollaan
ja liiaksi suosimalla sukulaisiaan. Luottaen
eduskunnan tukeen hallitus sosialistein
toimeenpanemien levottomuuksien johdosta rajoitti
kokoontumis- ja painovapautta. Ulkopolitiikassaan
Ludvik Filip toimi varovasti, kuitenkin hän auttoi
Belgiaa vapautumaan 1831. ..Heinäkuun
kuninkuutta" enimmin vahingoitti ministeri Guizot
(v:sta 1S40) itsepäisesti vastustamalla
vaalioikeuden laajentamista. Kiihotus tämän reformin
aikaansaamiseksi kasvoi kuitenkin yhä. Osa
hallituksen entisistä kannattajistakin, kuten Thiers
liittyi vastustukseen. Kun hallitus helmikuussa
1S48 kielsi pitämästä uudistuksen hyväksi
toimeenpantavaa agitatsionikokousta
(,.reformiban-kettia") Pariisissa, syttyi „Helmikuun
vallankumous", jossa osa sotaväkeä meni kansan
puolelle. Kuningas pakeni, sittenkuin hän oli
luopunut kruunusta pojanpoikansa. Pariisin
kreivin hyväksi. Mutta kapinalliset valituttivat
väliaikaisen hallituksen, joka julisti tasavallan.
Johtovaltaa tavoitteli mahtavaksi paisunut
sosialistinen työmiespuolue. mutta
porvarillis-tasa-valtalaiset pysyivät kuitenkin voitolla.
Toinen tasavalta ja toinen
keisarinvalta. Väliaikainen hallitus kutsui
kokoon kansalliskokouksen laatimaan uutta
valtiosääntöä. Työväen vaatimuksia tyydyttääksensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
