Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
us;» Ranskan kieli
sissu , j« sijalla ammottava ,,horror vacui"
johtaa yrityksiin luoda uutta elämänkäsitystä. Siksi
tulee ..filosofeille" ajatus jiirjeu hallitsemassa
valtionsa koettaa toteuttaa järjellistä siveysoppia;
siksi tulee Rousseau’lle radikaalisempi ujutus
koettaa toteuttaa luonnon omaa väärentämätöutä
moraalia. Virallisen klas-isismin silmissä
tois-arvoiseuu pysynyt tunne oli nika-ujoiu
liikahdellut i janseuistiMft ja fideistiset liikkeet), ja
tuune-elämii oli sulanut entistäiiu herkemmäksi.
Rous–eau’s-.i tunne purkautuu esiiu voimana, joka
kykenee johtamaan ihmistä ja vastaamaan
kysymyksiin, mikä on hyvää ja pahaa, sekä
antamaan pohjaa hänen elämälleen. — Tuuteen valta
on niin väkevä, että sen innoittamana ilmestyy
lS:nnen vuosis. viime hetkinä runoilija, jolla
au-tiki-i-eruavau lyriikkaa kannattaa suuri
omintakeisuus, A n d r é C h é n i e r (k. mestauslavalla
1794, ks. t.l. Romantiikan ensi kausi,
rousseau-lainen <tai oikeammin rousseaulaiuen ja
ensyklopedistinen) kausi, joka uskoi ja uneksui tuota
pikaa toteuttavansa tuhatvuotisen valtakunnan,
p&ättyv vallankumoukseen. Siitä ei tullut
toivottua ihanteen toteutumista, ja paljon
pettymyksen tunnelmaa on uuden vuosisadan ensi vuosien
kirjallisuudessa. Iäti ikävöivä tunne, ainaisen
yksinäisyyden mielialat. ..tristesse" ja „enuuie"
ovat pääsävynä Senaneourissa (romaani
..Ober-mann" 1804) ja myöskin
Chateaubriand-issa 1768-1848. ks. t.), jonkn romaanien („Atala",
„René"i takana kuvastuu Goethen ..Werther".
Tämän mielialan edellytyksenä on pätevän
elämänkatsomuksen puute. M :nie de Stael
(1766-1817, ks. t.j huomauttaa („De la littérnture"),
että viime kuluneina vuosikymmeninä ou
tapahtunut muutos ihmisten ajatuskannassa. ja vaatii
että kirjallisuuden tulee ilmaista tätä uusissa
muodoissa. Hänellä on ransk. 1700-luvun
kosmopoliittinen sävy, ja „De 1’Allemagne"
teoksessaan i 1810) hän osoittaa muiden maiden,
eritoten Saksan, henkisen elämän siksi lähteeksi,
josta ransk. hengen on ammennettava
suurempaa välittömyyttä ja hartautta. Pohjoinen ja
etelä asetetaan vastatusten, romantiikka ja
klassisismi kahden eri tajuamistavan ilmauksiksi.
Chateaubriands teoksessa ..Le génie du
Chris-t i a n i s m e" (1802) esitetään kristillisyys sinä
voiman» joka yksinomaan kohottaa ihmishengen
voimiensa täyteen tajuntaan jn kehitykseen. —
Chateauhrinnd on pitkän ajan perästä
ensimäinen taiteilija, hän täyttää näkemänsä
eksoottiset maisemat äärettömän voimakkaalla
lyyrilli-svydellä — tunnelma tulee hänellä kirjalliseksi
tekijäksi. Vallankumousvuosien välinen aika
(1830-48) on tapana lukea romantiikan
varsinaiseksi ajnksi, romantismin. kuten sitä sopii
nimittää erotukseksi koko romantiikasta.
Ro-mantismi käsittää monen monta
runoilijayksilöl-lisyyttä, ja se vetilä piiriinsä ja uudistaa kaikki
kirjallisuuden lajit. — Romantiikan yleisenä
edellytyksenä oli, kuten jo on huomautettu,
tyhjyyden kammo: sen sisimpänä kannustimena on
halu täyttää -•• tyhjyys, mikä syntyi
klassillis-oikeauskoisen maailmankäsityksen vähitellen
me-nettäe«-ä valta asemansa. Klassisismi saattoi
katsella ja i litee -aan kli-ite|l|l ihmistä ylevällä
mielenrauhalla «ik-i että .-n taiteilijoille elilmä ei
ollut orna nrvoistn. vaan valmistusta
korkeampaan elämään, jo–a lopullinen hyvitys ja tasoi-
ja kirjallisuus 119G-
tus tapahtui. lS:iinelle vuosisadalle antoi taus
sen usko järjen kykyyn suuttuu ihminen
toteuttamaan tarkoituksensa maallisessa elämlissiiäu
optimistisen käsityksen olemassaolosta. Suuren
vallankumouksen jälkeisillä ju Napoleonin ajan
sukupolvilla ei ole enliii tätä itseluottamusta,
päinvastoin tietoisuus inhimillisestä
rajoituksesta määrää sävyn. Tunne-elämä on uinti
kosketuksissa kohtulon arvoitusten kanssa:
romuntis-miu puistattaa ..metafyysillinen vavistus"
(Lnn-sou). — Henkisen elämän intellektualisuus oli
pidättäuyt lyyrillistä tulvaa niiu kauan — nyt
se purkautuu tuhansista lähteistä. L a m a r t i n e
(1790-1869, ks. t.) muuttaa Chateaubriands»
tumman kaipauksen vienoksi surumielisyydeksi,
joka viehättävänä ja kevyenä väikelitii hänen
sopusointuisten säkeidensä yllä. Hänen hieman
epämääräisten spirituaalisten näkemystensä
vastakohtana on Alfred de Vigny n
(1797-1863, ks. t.) traagillinen yksinäisyydentunne,
joka patoutuu stoalaiseksi pessimismiksi hänen
esikuvalliseen symbolisuuteen tähtäävässä
runoudessaan. Victor Hugossa (1802-85, ks. t.)
metafyysillinen tunne purkautuu runoudeksi, jossa
elää myyttejäluovn mielikuvitus. Alfred de
Mu ss et (1810-57, ks. .) toteuttaa romanttisen
ajatuksen taiteilijan elämän ja teosten yhteydestä
subjektiivisessa runoudessaan, jossa ironia
pil-kuhtelee kaiken elegisyyden keskeltä. Tavallaan
objektiivista sävyä edustaa Théophile Gnu
tier (1811-72, ks. t.). luonteeltaan taiteilija,
jolla on maalarin silmä oivaltamaan ääriviivoja
ja värejä. Myöskin vanha, porvarillinen
lyriikka saa edustajansa: Béranger (1780-1857,
ks. t.) pukee kansanomaisiin rytmeihin
kausiin-omaiset draamallisen vilkkaat tuokiokuvansa. —
Suuri uudistaja on Victor Hugo. Hän on
ulkomaailman yhteydessä kaikilla aistimillaan,
varsinkin hänellä on kyky nähdä; hänen tajuunsa
tarttuvat elämän muodot ja viirit: nämä näyt
vaativat uusia sanoja ja rytmejä ilmentyäkseen
ja hän luo runokielen aavistamattoman
runsauden uusia aistittavia kauneusarvoja, niinpä hän
antaa aleksandriinisäkeelle aivan uuden
ilmehik-kyvden. Hänen silmissään 011 maailmanmeno
sarja valtavia tauluja, joita yhdistää toisiinsa
edistyksen aate. Psykologinen mielenkiinto on
hänelle vierasta, luonteenomaisen
erikoispiirteen hän suurentaa symboliseksi. Romantismin
luonteenomainen tapa tajuta maailma
vastakohtien summaksi määriin Victor Hugon tyylin : sen
peruskohtanu 011 kontrasti, vastakohdat
yhdistetään, ..kaunista" ja ..rumaa", trangillista ja
groteskia sekoitetaan toisiinsa.
Romaanin alalla synnyttää mieltymys
maalauksellisuuteen. suuriin, symbolisiin tauluihin
uuden romuanimuodon. historiallisen romaanin.
Sen päätuote on Hugon ..Notre Dnme de Puris",
missä keskiaikainen Pariisi leviiiit
ihmisvilinili-sine katuineen omaa salaperäistä elämäänsä
eläviin katedriiulin ympärillä. Sen
kansankuvauksessa häämöttävään yhteiskunnalliseen
kysymykseen kohdistuu voimakkaasti romaani „Les
mi-serubles". missä yhteiskunnan hylkyjen elämä on
kiinnitetty jylhiin tauluihin. Vuosisadan alun
yksilöllinen romuuni (..Obermann") pysyy eleillä
käyden yhä ilmeisemmin lyyrilliseksi: George
S a ri d ’1804-76, ks. t.) ilmaisee aluksi omaa
väräjävää ja rnkkuiidcnjärtoista itseään; tämä tunne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
