Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
149.1
Ranska—Ranskan kieli
ja kirjallisuus
1510
avartuu vähitellen tuntemiseksi muidenkin
mukana ja puolesta, ja hän kirjoittaa romaaneja,
joilla on yhteiskunnallinen ohjelma, tulkiten
lopuksi, rousseaulaisten mielialojen merkeissä,
tunnettaan luontoa kuvaavissa romaaneissa.
Analyyttistä romaania vihdoin, jolla B e n j a m i n
Constant de Rebecqu e’n (k. 1830, ks. t.)
..Adolphe" (1816) oli ollut merkittävänä
edustajanaan. ryhtyy jälleen viljelemään S t e n d h a 1
(Henri Beyie, 1783-1842, ks. t.). Hän erikoisesti
edustaa romautismia äärimäiseksi egot ismiksi
kohotettuna minuudentuntona. Hän ylistää
romaaneissaan häikäilemätöntä energiaa, mitään
vääjäämätöntä toimintaa. Stendlial ei tavoita
maalauksellisuutta ulkokuvauksessa, vaan sisäisen
elämän alalla — hän erittelee ja kuvaa tahdon
ilmauksia. hän tutkistelee suurimmassa
romaanissaan „Le rouge et le noir" (1831) tapausta, missä
tahdon ehkäiseminen vie ihmisen turmioon.
Stendlial katsotaan psykologisen romaanin
perustajaksi. Prosper Mérimée (1803-70, ks. t.),
kärjistää edelleen egotistista piirrettä: ylhäinen
ja viileä välinpitämättömyys ihmisistä ihmisinä
tulee hänelle uskontunnustukseksi. Hänessä
roman-tismin lyyrillinen tunteellisuus muuttuu
romanttiseksi tunteettomuuden asenteeksi. Mériméen
novellien äärettömän asiallinen ja täsmällinen
tyyli viittaa jo suorastaan parnassolaisten
absolutismiin. — Suurin nimi romaanin alalla on
Honoré de Balzac (1799-1850. ks. t.), jossa
huomaamme, kuinka romantismin kiintymys
paikallisväriin. ympäristön vilisevään elämään ja
suuriin symbolisesti nähtyihin tauluihin
synnyttää realistisen kuvaustaiteen. Balzacissa tämä
taipumus kohdistuu hänen omaan aikaansa; hän
kuvaa parhaiten sen porvaris- ja kansanelämää.
Luonnontaju on vähän kehittynyt, mielenkiinto
ihmiseen sitä enemmän. Hän tuntee romanttista
vetoa symbolisuuteen päin. Se ilmenee osaksi
erikoisena synteettisenä menetelmänä, kun hän
olen-noitsee ihmiskuvauksissaan hyveitä ja paheita
tavalla, joka. ei ole vailla vertauskohtia Molièren
kanssa, ja osaksi se antaa hänen katsoa
romaanejaan suuren kokonaisuuden. ..la eomédie
hu-maine"n. inhimillisen näytelmän, osina.
Varsinkin miljöön kuvaajana Balzac esiintyy
uudenaikaisen kertomataiteen luojana. — Samat
edellytykset kuin uudella romaanilla on uudella
historiankirjoituksellakin. Voltaire oli koettanut
antaa historialle filosofista ryhtiä käsittäen sen
tapojen historiaksi: Augustin Thierry
11797-1873, ks. t.) poimii lähdekir joituksista
kaikki ne värikkäät pikkupiirteet. joista
alkuperäinen kuva kutoutuu ; Michelet f 1798-1874.
ks. t.) loihtii eläviksi tauluiksi menneiden aiko
jen, eritoten keskiajan elämän, kansoissa hän
näkee maan kasvattamia ja ruokkimia, kunkin
ilmanalan mukaisekseen muodostamia tuotteita,
ja hän kuvaa värikkäällä ja intohimoisella
tyylillään sitä elävää voimaa, joka kohottaa
ihmiskuntaa asteelta asteelle.
Romantismin näytelmärunous kulkee sekin
uusia teitä. Tragedia käy mahdottomaksi. Se oli
liikkunut omine ylhäisine henkilöineen omassa
eristetyssä ja korkeassa maailmassaan. Hugo
ottaa draamaansa kaikenlaisia ihmisiä.
Klassillisen estetiikan kolmea yhteyttä ei enää
noudateta: muoto, sävelasteikko avartuu, lyyrillisiä ja
eepillisiä aineksia tunkeutuu joukkoon. Kome-
diassa mullistus ei ole aivan yhtä suuri.
Mus-set’n näytelmissä sulaa tunne henkeväkuvitteisen
ironian ja lyyrillisyyden kanssa yhteen.
Romantismin kirjallisessa vallankumouksessa
klassilliset traditsionit ovat kukistuneet,
klassisismin ankarasti noudattama eri
kirjallisuudenlajien erotus raukeaa, uusia muotoja syntyy.
Esikuvana pidetty antiikki sysätään syrjään
keskiajan, renesanssin ja nykyaikaisten
ulkomaiden. Espanjan ja Italian, eduksi. Ankaria
sääntöjä noudattava klassillinen säe vaihtuu
uuteen, jonka vapaampi rakenne kuvastaa uusin
sävelin väräjävää tunnetta. Kielen sanasto
rikastuu, kieli saa aisti puolisia ominaisuuksia, se
tulee aineelliseksi, vetoaa korvaan, jopa
silmäänkin — uudelta, tavattomalta, kuvaavalta
sointuva ..maalauksellinen’’ sana pääsee valtaan sekä
runossa että suorasanaisessa tyylissä; menneitten
aikojen tai kaukaisten maiden kuvaukseen
koetetaan luoda oikea ..paikallisväri". — Uuden
koulun kilpilauseena on „taide taiteen vuoksi"
(1’art pour iart), s. o.: taiteella ei, kuten
klassillinen estetiikka oli opettanut, itsessään ole
mitään positiivista moraalista tarkoitusta. —
Romantismin kaunokirjallisista julistuksista
mainittakoon Victor Hugon ..Cromwell" näytelmän
esipuhe; suunnan kirjallisia teorioja kehittelee
sen kriitikko Sainte-Beuve (1804-69. ks. t.).
Vallankumousvuodesta 1848 voidaan katsoa
alkavan uuden jakson romantiikassa:
romantismin sijalle tulee naturalismi, jonka valta kestää
neljä vuosikymmentä. — Tunteen myrsky 011
tyyntynyt. Tullaan todellisuutta lähemmäksi
kuin koskaan ennen. Elämänkäsitys käy yhä
materialistisemmaksi. Uskonnollisuuteen pyrkivä
tunne ilmenee Auguste Comtes sa
11798-1857, ks. t.) positivismina. Uskonnollinen sävy
kuluu kuitenkin pois varsin pian. ja saattaa sanoa,
että naturalismin neljä vuosikymmentä ovat
materialismin aikaa. Kunnioituksen esineeks: tulee
tosiasia, se kehitystulos. jonka voi mitata ja
punnita. Tieteellisyys painaa värityksensä sekä
käsitystapaan että esitykseen; ajan merkkinä on
m. m. se vaikutusvalta, minkä arvostelu nyt saa:
se, pikemmin kuin itse kirjallisuus, on
aatteiden ja yleisön välittäjänä, ja se esiintyy
tieteellisyyden vaatimuksilla. Hippolyte
Ta i n e (1828-93. ks. t.) muodostelee oppinsa
rodusta, ympäristöstä ja luomishetkestä, jotka
määräävät taideteoksen. — Tämän ajanjakson
ominaisin ilmaus on kertova taide. Flaubert
(1S21-80. ks. t.), jonka pohjasävynä on vielä
paljon romantismia, sen
porvarillisuudenhalvek-sintaa. sen mieltymystä eksoottisuuteen, antaa
romaanille objektiivisen leiman. Sen tulee vain
luoda pätevä kuva elämästä ja ihmisestä, sen
ainoana tarkoituksena on toteuttaa taiteellisen
ideansa. — Goncourt veljekset saattavat
kirjallisuuteen tarkan, tieteellisyyttä tavoittavan
dckumenteeraamisen. He käsittävät romaanin
lukemattomien pikkupiirteiden summaksi, ja he
ottavat ne kaikkialta, katujen elämästä,
sanomalehtien uutisosastosta, sairaaloista. Samalla lie
kannattavat Flauberfin
taiteellisuudenvaati-musta, että tyyli on oleva runoilijan
vaikutelmien suoranaista ilmentämistä, värikästä,
valikoitua. ilmehikästä (..écriture artiste").
Voimak-kaimpanaan tieteellisyys esiintyy Emile Z
o-I 1 a ssa (1840-1902, ks. t.). Flauberfin realismi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
