Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Romaanit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
Romano—Romantiikka
148
taan hän kuuluu, sekä Padovassa, Cremonassa,
Trientissä ja Malpagan linnassa Bergamon luona.
R. on voimakas koristeellinen kyky, jonka
teoksilla hänen ensi tuotantokaudellaan on Venetsiasta
saatua vaikutusta osoittava kultasävy sekä
myöhemmällä kaudella liopeanharmahtava värituntu,
joka hänen jälkeensä tulee tunnusomaiseksi
Bres-cian koululle. Tehnyt alttari- ja muotokuvia ja
on huomattava freskomaalari. E. R-r.
Romano, Giulio ks. Giulio Romano.
Romanos, bysanttil. hengellinen runoilija,
synt. Syyriassa ja elänyt 6:nnella vuosis. j. Kr.
Konstantinopolissa. Ilänen hymneissään vallitsee
hehkuva innostus ja syvä tunne. Kieli on ylevää,
tavallista bysanttilaista komeilua vailla. Useille
runoille antaa dialoginen muoto draamallista
elävyyttä. R:n hymneistä, joita väitetään olleen
noin tuhatkunta, on säilynyt 80, useimmat
raamatullisaiheisia. [Pitra, „Analecta sacra IX"
(1876).] E. K-a.
Romanov [-mcVnof], ven. bojaarisuku, v:sta
1613 ven. hallitsijasuku. Kantaisä
lienee ollut muudan A n d r e j, liikanimeltä Kobyla,
jonka isä oli Preussista tai Liettuasta
muuttanut Venäjälle ja joka 1340-luvulla oli Moskovan
suuriruhtinaan palveluksessa. Eräs jälkeläisistä
oli Roman Jurjevits, jonka tytär
Anastasia oli naimisissa tsaari Iivana IV :n
kanssa. Tämä ja muutkin sukulaisuussuhteet
R:ien ja liallitsijasuvun välillä kohottivat
en-sinmainittujen arvoa. Anastasian veljenpoika
Fedor Nikitits oli Rostovin
metropoliittana nimellä Filaret (ks. t.). Hänen poikansa
Mikael Fedorovits (ks. t.) valittiin 1613
tsaariksi ja tuli R:ien hallitsijasuvun
kantaisäksi. Hänen seuraajansa olivat Aleksej (1645-76),
Fedor (1676-82), Pietari Suuri (1682-1725).
Viimeinen suvun miespuolisia jäseniä Venäjän
valtaistuimella oli Pietari II, Pietari Suuren
pojanpoika (1727-30). R:n sukua olivat vielä tämän
seuraajat Anna (1730-40) ja Pietari Suuren tytär
Elisabet (1741-62), johon R:n suku sammui
naisen puolelta. Pietari Suuren tytär Anna, joka
oli avioliitossa Gottorpin herttuan Karl
Fred-rikin kanssa, oli Pietari ITI :n äiti; hänen
kauttaan nykyinen Venäjän hallitsijahuoiie polveutuu
R:ien suvusta. K. W. R.
Romanssi (esp. ja ransk. romance),
lyyrillis-eepillinen runolaji, alkujaan peräisin Espanjasta,
jossa se esiintyi ensin eepillisinä kansanlauluina,
käsitellen historiallisia sankariaiheita (Cid ja
karolingien tarut) ja ammentaen aiheita mytologisista
ja raamatullisista lähteistä, mutta kehittyi sitten
taiderunouden alalla sävyltään lyyrillisemmäksi.
16 :nnella vuosis. alettiin julkaista painosta
vanhoja romansseja (ks. Rom a n cer o), jotka
siihen asti olivat kulkeneet muistitietoina suusta
suuhun. Uuden ajan romanssinkirjoittajista
mainittakoon : Stolberg, Schiller, Uhland, Schlegel.
Ruckert, Chamisso y. m. Saksassa. Pohjoismaissa
m. m. Øhlenschläger, E. G. Geijer, B. E.
Malmström. — Muinaisranskalaisessa kirjallisuudessa
tavataan eepillisiä, kansanomaisia romansseja.
Nyk. romance Ranskassa merkitsee puhtaasti
lyyrillistä rakkausrunoa. Englantilaiset
nimittävät tällä nimellä laajoja ritarirunoja.
Musiikissa r :eilla tarkoitetaan haaveellisen unelmoivia
instrumentaalikappaleita. 77. Kr-n.
Romantiikka (ruots. romantik) merkitsee
jokapäiväisessä puheessa yleensä semmoista
elämänkäsitystä tai taidesuuntaa, joka todellisuutta
vieroen viihtyy etupäässä mielikuvituksen ja
runouden maailmoissa. Kirjallisuudenhistoriassa
nimitetään r:ksi sitä filosofian ja runouden
alalla esiintyvää suuntaa, joka syntyi
Saksassa 18:nnen vuosis. lopussa ja levisi pian
yli koko Euroopan. Se merkitsi vastalausetta
valistusajan liiallista järjen palvelua vastaan ja
pyrki liittymään keskiajan elämänkäsitykseen,
semmoisena kuin se ilmeni r o m a a n i 1 a i s t e n
kansojen runoudessa ritariajalla (siitä nimitys
r. tai ,,u u s-r.", jota sanaa myös käytetään
19:nnen vuosis. r:sta). R. panee pääpainon
tunteelle ja mielikuvitukselle, jotka nyt tulevat
runoutta ja tiedettäkin kannattaviksi voimiksi.
Yksipuolinen valistus, kuiva järkeily ja
hyötynäkökohtien huomioonottaminen on sille vierasta.
Sensijaan uskonnollisuus, liaavemielisyys,
jännit-täväisyvs, salaperäisyys ja epämääräisyys on sille
ominaista. Se asettaa nerokkaan
subjektiivisuuden kaikkien sääntöjen yläpuolelle ja
henkevän aavistuksen tarkkaa tieteellistä tutkimusta
korkeammalle. Romanttinen runous on
keskipakoista. Se hakee esikuviaan eri tahoilta, kau
kaisista maista ja kaukaisilta, ajoilta.
Varsinkin se on kiintynyt eri maiden
kansanrunouteen ja muihin omaperäisiin henkisiin tuotteihin.
Tämä kiintymys on johtanut sen entistä
paremmin ymmärtämään kunkin aikakauden ja kunkin
kansan ulkonaista ja sisäistä erikoisuutta (siitä
r:n n. s. »paikallisväri", ransk. coulevr locale).
R. on vaikuttanut myös hedelmöittävästi
filosofiaan, kielen ja historian tutkimukseen sekä
kansanrunouden keräilyyn. Esteettisessä suli
teessä se on ollut vapauttava, mutta valtiolli
sessa jokseenkin vanhoillinen suunta. Wienin
kongressista alkanut poliittinen taantumus sai
romantikkojen piiristä innokkaita kannattajia,
ja uskonnollisilta mielipiteiltään kallistuivat
monet heistä katolilaisuuteen, joten r. kirkko
historian piirissä merkitsee keskiaikaisen
katolisuuden ihanteiden elpymistä. R:lla on eri maissa
ollut erilainen sävy ja erilaisia pyrkimyksiä.
Saksassa r. jakaantui kahteen eri ryhmään:
vanhempaan, joka muodosti kiinteän
esteettis-filosofisen koulukunnan (veljekset Schlegel.
Nova-lis, Tieck, Schelling), ja nuorempaan, joka oli
hajanainen sikermä erihenkisiä ja erivoimaisia
runoilijoita (Arnim, Brentano. Kleist. Hoffmann.
Uhland, Eichendorff, veljekset Grimm y. m.).
Kumpaisetkin ne suosivat runoudessaan fan
lastista muinaisuutta ja kansanomaisuutta,
kaikkea aavistuksellista ja tendenssitöntä. Ranskassa
r. merkitsi etupäässä vapautumista klassillisen
suunnan kompositsioni- ja tyylisäännöistä,
samalla kuin se vaikutti uudistavasti ajatus- ja
tuntematapaan. Se johti siellä juurensa J..). l!ou>
seau’sta, m:me de Staël ja Chateaubriand olivat
sen edelläkävijöitä ja kirjailijat Lamartine, A. de
Vigny, V. Hugo. A. de Musset, Th. Gautier ja Du
mas vanh., historioitsijat Michelet ja Thierry sekä
arvostelija Sainte-Beuve sen luiomatuimpia
edustajia. Italiassa Manzoni herätti r:n eloon.
Englannissa r:n vaikutus ilmenee selvimmin
Waller Scottin historiallisissa romaaneissa,
,.järvikoulun" lyriikassa ja Byronin tuotteissa.
Sen pohjoismaisista edustajista mainittakoon
Øhlenschläger, Atterbom. Tegnér ja Topelius. —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
