Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruisdael ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-275
Ruiskutusreikä—Ruisrääkät
276
sesti leviämään erikoisilla hajoittajilla
varustettujen puutarharuiskujen avulla.
A. S i e n i r u i s k e i d e n (fungisidien) määrä
011 tappaa joko sienen kasvullinen osa, rihmasto,
tai sen itiöt 1. oikeastaan itiöstä esiinkasvava
ituYihma. Sienirihmaston solut ja itiöt ovatkin
sangen arkoja mjneraalimyrkyille,
omenarupi-sienen itiöt esim. kuolevat sangen laimean vaski
-sulfaattiliuoksen vaikutuksesta, mutta luonnossa
myrkkyaineiden pääsy loissienten yhteyteen
useimmin on sangen rajoitettu, näiden rihmasto
kun yleensä elää isäntäkasvin solukkojen sisässä
ja itiötkin, varsinkin talviasteet, tav. ovat hyvin
suojeltuja epäedullisilta vaikutteilta. Siksi onkin
fungisidien käyttämisellä pääasiassa
ehkäisytoimenpiteen luonne; jos sieni kerran on
päässyt tunkeutumaan isäntäkasvin sisään, ei tätä
ruiskeilla enää voida parantaa. Luonnossa ruiske
vaikuttaakin siten, että kaste tai sade saattavat
kasvin pinnalle pudonneen itiön itämään samalla
liuentaen jonkunverran kuivunutta ruisketta,
jonka sisältämä myrkkyaine sitten tappaa
itu-rihman. Sieniruiskeissa ovat tavallisimmin
vaski-suolat, etenkin vaskisulfaatti (vaskivihtrilli),
vaikuttavina myrkkyaineina. Yleisin vaskisulfaattia
sisältävä sieniruiske on h o r d e a u x-n e s t e:
2 kg vaskivihtrilliä, 1 kg sammuttamatonta
kalkkia, 100 1 (pehmeää) vettä. Bordeaux-neste
on käytettävä verekseltään. Jos
Bordeaux-nestee-seen lisätään sokeria tai melassia (100 1 nestettä,
50 g sokeria), kestää se säilytystä jonkin a:kaa..
ja jos lisätään pariisinvihreää, vaikuttaa se
samalla hyönteisruiskeena.
B. Hyönteisruiskeet (insektisidit)
vaikuttavat joko iho- tai suolimyrkkyinä, ja niiden
käyttötavan tulee olla sovellettu kulloinkin
torjuttavan tuhohyönteisen elintapojen mukaan.
1) Ihomyrkyt ovat tehoisimmat pehmeäpintaisille,
karvattomille tai lyhytkarvaisille ja
hidasliikkeisille eläimille, mitkä samalla elävät joukoittain:
kirvoille, kaalimadoille, Eriocampa-toukWle y. m.
Ihomyrkkyjä : Kvassianeste (Kochin neste):
7,5 kg kvassialastuja, 12,5 kg saksansuopaa,
100 1 vettä. Tupakka haude: 2 1
nikotiini-sulfaattiliuosta (8-9%:ista), 2 1 saksansuopaa,
100 1 vettä. P a 1 o ö 1 j y e m u 1 s i o n i: 200 1
paloöljyä, 12,5 kg saippuaa, 100 1 vettä.
Kalkki-tulikiviliuos, jonka vaikuttavina osina
ovat kalsiumin sulfidit. Yleisin ohje on: 20 kg
rikkiä, 10 kg sammuttamatonta kalkkia, 100 1
vettä. Kalkkitulikiviliuos on osoittautunut
erinomaiseksi ihomvrkvksi myös vaikeasti
liävitettä-ville kilpikirvoille sekä samalla jokseenkin
tehoi-saksi fungisidiksi omenan ja päärynän ruvelle.
2) Suolimyrkkyjen on määrä joutua ravinnon
mukana tuhoeläimen ruuansulatuskanavaan. Niitä
käytetään hyönteisiä vastaan, joilla on purevat
tai nuolevat suuosat kuten kovakuoriaisille,
perhostoukille y. m., mutta eivät sovellu eläimille,
joilla on pistävät ja samalla imevät suuosat, esim.
kirvoille, marjaluteille j. n. e. Yleisimmin
käytetty suolimyrkky on pariisin- 1.
keisarin-vihreä, joka on arsenikkihapokkeisen ja
etikka-happoisen vasken kaksoissuola: 100-200 g
pariisinvihreää, 250-500 g vasta sammutettua kalkkia,
100 1 vettä. Pariisinvihreäneste ei kestä
säilytystä. Liian runsas käyttäminen usein
vahingoittaa. Pariisinvihreän asemesta on etenkin
Ame-riikassa viime aikoina alettu käyttää lyijy-
arsenaattia, joka on viljelyskasveille paljoa
vaarattomampaa. Myrkyllisten arsenikkiyhdistysten
asemesta käytetään myös n. 2%:ista barium
kloridiruisketta melko hyvällä menestyksellä.
Puutarharuiskun tulee täyttää seuraavat ehdot:
1. Nesteiden yhteyteen joutuvain osien tulee
kernaimmin olla messinkisiä. 2. Ruiske on saatava
verrattain korkean paineen alaiseksi (n. 1,5-2
ilmakehää). Hajoittajan tulee hajoittaa neste
utu-maiseksi vihmaksi. 4. Suuremmissa ruiskuissa
tulee olla itsetoimiva sekoittaja, joka pitää
säiliössä olevan nesteen tasaisessa liikkeessä.
[Holl-rung, ,,Die chemischen Mittel zur Bekämpfung der
Pflanzenkrankheiten" (1914).] J. A. W.
Ruiskutusreikä (spiraculum). 1. Kaksi
aukkoa useimpain rustokalojen pään yläpinnassa,
silmien takana, johtavat suuonteloon vieviin
käytäviin ja vastaavat alkuperäistä ensimäistä
kidusrakoparia leuka- ja kielikaaren välissä —
r:ssä on vielä kiduksen jäännös, n. s. valekidus
(pscudobrancliia). R:ien kautta voi kulkea vettä
edes takaisin, siitä nimi. Maaluurankoisilla
r.-käytäviä vastaavat Eustachion-torvet ja itse
aukkoja rumpukalvon peittämä reikä. — 2. Valaiden
yhtyneistä sieraimista (kaikilla nämä eivät ole
yhtyneet) muodostunut liengitysaukko tav.
päälaen korkeimmalla kohdalla, muutamilla erityisen
kohokkeen päässä, joten eläin hengittäessä voi
pysyä melkein kokonaan veden sisässä. R:stä
näyttää uloshengittäessä nousevan 5-10 :kin m :iä
korkea vesisuihku, jonka vuoksi ennen
luultiin valaiden nielevän vettä ja sitten taas
ruiskuttavan sen ulos. Todellisuudessa suihku on
pääasiassa ahtaasta aukosta voimakkaasti kylmään
ilmaan puserretun hengitysilman tiivistyvää
vesihöyryä. i. y-s.
Ruisrääkät (Ortygometra), liejukanoihin
kuuluva kahlaajasuku. Nokka on lyhyt, tanakka,
sivuilta litistynyt,
taka-varvas korkeintaan
puolen nilkan pituinen. Suku
jaetaan usein kahteen eri
haaraan, ruisrääk ä n
(Crex) ja
kaislarää-k ä n (Ortygometra 1.
Por-zana) sukuihin. Ne
eroavat toisistaan takavarpaan
pituuden, nilkan
levypeit-teen ja hartiahöyhenten
pituuden puolesta. R u i
s-rääkkä (Ortygometra
[Crex] crex) on
selkäpuolelta vihreänharmaanruskeau-, mustan- ja
liar-maankirjava, kupeet ja siivet ruskeanpunaiset,
vaalean poikkiviivaiset, eturinta harmaa ja
ruskeahko, kurkku ja vatsa vaaleat. Pituus 25-28 cm.
Levinnyt koko Eurooppaan, pohjoisimpia seutuja
lukuunottamatta, Keski- ja Lounais-Aasiaan.
Etelä-Siperiaan ja Luoteis-Afrikkaan. Suomessa
ainakin useimpina vuosina jokseenkin yleinen,
n. G4° polij. lev., pesinyt pohjoisemmassakin.
Asustaa pelloilla ja niityillä, josta sen rääkkyvä
ääni „kreks. kräks, kreks, kräks... ." kuuluu
varsinkin öisin melkein taukoamatta.
Piilottautuu mainiosti heinikkoon eikä lennä mielellään.
Pesä maassa, munia 8-12,
harmaansinipunaisen-keltaisella pohjalla isompia punanruskeita ja
harmaita täpliä. Tulee keväällä myöhään ja
muuttaa aikaiseen pois kuumiin mailiin. —
{uisriiilkka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
