Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stenberga ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
35
Stenbäck
ralla kun Brahe täiillil oli kenraalikuvernöörinä,
hän hyväntekeväisyydellään voitti yleistä
rakkautta, ja Justanderin hautarunossa sanotaan
hänestä „mortua apud Finnos, Finnorum magna
amatrix". Suomessa hän seurasi miestänsä useilla
matkoilla ja täällä hän kuolikin Turun linnassa
1050. Ristiinan pitäjä on hänestä saanut
nimensä, ja hänen kerrotaan rakennuttaneen sen
ensimäisen kirkon.
0. Gustaf Otto S. (1614-85),
valta-amiraali, Erik S:n (n:o 3) pojanpoika, otti urhool
lisesti osaa 30-vuotiseen sotaan, kohoten lopulta
kenraaliksi (haavoittui vaarallisesti Leipzigin
taistelussa 1642), tehtiin 1651 valtaneuvokseksi
ja kreiviksi ja nimitettiin 1652 Liivinmaan
kenraalikuvernööriksi. S. otti sitten osaa Kaarle
Kustaan sotiin Puolassa ja Tanskassa, mutta
menetti 1659 Nyborgin taistelun Fyenin saarella
tanskalaisille ja pelastui itse hädintuskin
vangiksi joutumasta. Skånen kenraalikuvernöörinä
hän tämän jälkeen hoiti hallitusta valloitetuissa
tansk. maakunnissa, kunnes 1664 tuli
valtakunnan amiraaliksi. Semmoisena hän ei kuitenkaan
osoittanut suurta kykyä ja Tanskan sodan
syttyessä 1675 oli laivasto jotenkin
varustamattomassa kunnossa. Lopuksi ison
reduktsionikomis-sionin jälkivaatimukset koskivat erittäin
ankarasti S:ia ja saattoivat hänet melkein
kerjäläis-sauvan varaan.
7. Magnus S. (1664-1717), sotapäällikkö,
edellisen poika, oli Hollannissa ja Saksassa
palveltuansa, suuren Pohjan sodan syttyessä
Taalainmaan rykmentin everstinä ja seurasi Kaarle
XII :tta hänen voittoretkillään, kunnes 1707
lähetettiin kotimaahan, ja tuli Skånen
kuvernööriksi. Kun Tanska 1710 rikkoi rauhan ja
hyökkäsi Skåneen, meni S. huonosti varustetuilla ja
aurankurjesta äsken aseihin nostetuilla
joukoillaan rohkeasti vihollista vastaan ja sai 10 p.
helmik. Helsingborgin voiton, joka pelasti maan
joutumasta viholliselle. Kuninkaan käskyn
mukaan hän sitten 1712 vei sotajoukon Pommeriin
ja sai uuden loistavan voiton Gadebuschin luona
9 p. jouluk. Mutta saarrettuna Tönningiin
hänen täytyi, sittenkuin kaikki ruokavarat olivat
loppuneet, sotajoukkoineen antautua toukokuussa
1713. S:ia pidettiin tämän jälkeen kovassa
vankeudessa, jossa hänen terveytensä murtui; hän
kuoli 1717. ’ K. G.
Stenbäck [stënbek], 1. Lauri Jaakko S.
(1811-70), runoilija, koulunrelitori, pappi, synt.
Kuortaneella 26 p. lokak.
1811. Vanhemmat rovasti
K. F. S. ja Eva Maria
Gummerus. Pojan ollessa
12:nnella muutti perhe
ruots. rannikkopitäjään
Vöyriin, missä samoinkuin
koulussakin hän
vieraantumistaan vieraantui
suomen kielestä, vaikka hän
mieleltään pysyi
suomalaisena. Käytyään Turun
katedraalikoulun S. tuli
ylioppilaaksi keväällä 1827.
Turun palon tähden sekä
myöskin vahvistaakseen
lapsuudesta saakka
heikkoa terveyttään hän vietti |
ensimäisen ylioppilasvuotensa kotona. Syksyllä
sam. v. hän suoritti rippikoulun ja sepitti
merkillisen laulusikermän, ,,Böner vid min första
nattvardsgång", jossa tunteen syvyys ja muodon
täydellisyys ennustavat suurta runoilijaa ja
uskonnollinen hartaus intoisaa uskonsankaria.
Seur. vuosina olivat esteettiset ja
kirjallishistorialliset opinnot, joita hän harjoitti sekä
Helsingissä että Upsalassa (1830-32), voitolla, ja
hänen runolahjansa kehittyivät niin, että hän
palattuaan Ruotsista, eläen iloista ja
isänmaallisten harrastusten jalostamaa toverielämää, loi
useat kauneimmat runoluomansa („Anna",
„Flickans bön", „Bref tili min vän", „IIafvet").
Mutta kehitys keskeytyi äkkiä, kun S.
muutamien toverien kanssa, syystä että olivat
luvattomasti toimeenpanneet ylioppilaskokouksen, 1834
puoleksi vuodeksi karkoitettiin. Runoilija lähti
uskotun ystävänsä J. J. östringin kanssa
Vöyriin, ja siellä Paavo Ruotsalaisesta juontuva
he-ränneisyys voitti molemmat puolelleen. Kun
sittemmin kevätpuolella 1836 östring kuoli, saiS:n
pietismi sen synkän, maailmaa hylkivän
luonteen, joka vallitsee suurenmoisessa, heräyksen
aiheuttamia sisällisiä taisteluja kuvaavassa
runosikermässä „Nattstycken" ja myöskin hänen
vastauksessaan Runebergiu ,.Vanhan puutarhurin
kirjeisiin" (1838). Suoritettuaan filos. kand.
tutkinnon 1837 S. rupesi teologiksi ja esiintyi
C. G. von Essenin ja J. I. Berghin kanssa
he-ränneitten ylioppilaiden johtajana. V. 1839 hiin
Essenin avustamana perusti viikkolehden
,,Evan-geliskt Veckoblad", jossa uljaasti taisteli
raamatullisen kristinuskon puolesta ratsionalismia ja
uskonnollista välinpitämättömyyttä vastaan. Sekä
kirkolliselle että maalliselle esivallalle oli
herän-neisyys kuitenkin vastenmielinen, ja 1841 lehti
lakkautettiin. Sitä ennen S. oli julkaissut
kokoelman entisiä runoelmiaan („Dikter")
yliopiston riemujuhlaksi 1840 ja myöskin sepittänyt
jonkun uuden (,,Mitt finska fosterland",
stjernan"), mutta 1842 hän kerrassaan ripusti
kanteleensa naulaan — runous oli hänestä vaarallinen
uskonelämälle, eivätkä hänen ystävänsä
ymmärtäneet antaa sille arvoa. — V. 1842 S. vihittiin
papiksi, seur. v. hän suoritti teol. kand.
tutkinnon sekä julkaisi dosentuuria varten
väitöskirjan nimeltä ..De principiis quibus innituntur
ecclesia et tlieologia christiana", mutta
huolimatta siitä, että tiedekunta ja konsistori
hyväksyivät hänen opinnäytteensä, ei häntä pietistinä
nimitetty virkaan. Heränneisyysliikkeeseen hän
otti osaa julkaisemalla pari lentokirjasta „Nàgra
ord om Pietismen" (1842) ja „Nya
Morgon-väkter, tili de bildade" (1844), mutta riitaan
hedbergiliiisten ja heränneitten välillä hän ei
sekaantunut. V. 1846 S. nimitettiin Vaasan
koulun rehtoriksi, jossa toimessa hän tuli
tunnetuksi yhtenä maan etevimmistä pedagogeista.
Koulutyö ja kirjalliset harrastukset (,,Theologiska
traktater" I IL 1847-48, „Ur det dolda lifvet.
Språk oeh tankar", 1850, y. m.) antoivat hänelle
tarpeeksi tehtävää, ja hiin kuului jo senkin
tähden niihin, jotka 1850-luvun alussa erosivat
heräjineisyyspuolueesta ja sen opista
lähen-tväkseen J. T. Beckin raamatunteologiaa.
Vaasan palossa hän menetti talonsa ja kirjastonsa
ja muutti sitten koulunsa kanssa Uuteen
Kaarle-pyyhyn. Täällä hän noudatti ystäviensä kelio-
(S.H.) Lauri Stenbäck.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
