Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stendhal ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
37
Stendhal
—Stenius
38
lasta hakea vastaperustettua pedagogiikan
professorin virkaa, julkaisi sitii varten väitöskirjan
„Om pedagogien oeh dess närvärande utveckling"
(1855), ja nimitettiin sam. v. professoriksi.
Kuitenkaan hän ei hoitanut tätä virkaa muuta kuin
yhden syyslukukauden, jonka jälkeen hän vaihtoi
sen Isonkyrön kirkkoherran virkaan —
heikontunut terveys esti häntä viihtymästä
pääkaupungissa ja vaativassa tieteellisessä työssä. Pian
kävi hänelle papinkin tehtävä liian raskaaksi,
ja loppuiällänsä hänen oli pakko säännöllisesti
viettää talvikuukaudet kotinsa seinien sisällä.
Kumminkin hänen tällä ajalla sallittiin luoda
evankelis-luterilaiselta hengeltään ja runolliselta
muodoltaan suuriarvoinen ruotsalaisen
virsikirjan ehdotus (1866). Tosin teos tuotti hänelle
suuren pettymyksen, kun ei sitä semmoisenaan
hyväksytty, mutta kuitenkin sen aikaansaanti
oli hänen viime aikansa siunauksellisin työ.
V. 1868 S. julkaisi kolmannen painoksen (toinen
oli ilmestynyt 1850) runoelmiaan, johon
liittä-mässään runossa („Epilog tili mina vänner") hän
esittää suhteensa runouteen ja suo sille
hyvityksen entisestä näennäisestä ylenkatseestaan. —
Luontaisena runoilijana S. oli Runebergin ja
Topeliuksen arvoinen, vaikka koko hänen
tuotantonsa mahtuu 200 sivulle. Hän oli hehkuvampi
lyyrikko kuin kumpikaan heistä, ja hänen runonsa
ovat välittömiä tunnustuksia, jotka liikuttavat
tunteen suoruudella, sanojen ja kuvien
sattuvai-suudella ja muodon täyteläisellä soinnulla. Hänen
sekä maallisissa että hengellisissä runoissaan on
huomattava vakavuus, mikä johtui runoilijan
totuudenharrastuksesta. Viides lisätty painos
S:n runoelmia ilmestyi 1899 ja Yrjö Weijolan
suomentamana 1900. — S. kuoli 21 p. huhtik.
1870. Vista 1840 hän oli naimisissa Ebba
Katarina Wilhelmina Arppen (k. 1912) kanssa.
[Eliel Aspelin „L. S." (1901); „Ebba S." (Eliel
Aspelin-Haapkylä, „Muoto- ja muistikuvia", III,
1914).] E. A-n-E.
2. Ottilia S. (s. 1848), koulunjohtajatar,
edellisen veljentytär, valmistunut
opettajattareksi Jyväskylän seminaarista 1873, toiminut
kansakoulunopettajattarena, v :sta 1876 Helsingin
(aluksi yksityisen) suom. tyttökoulun
johtajattarena, vrsta 1905 sitäpaitsi suom. jatko-opiston
johtaja. Oli n. s. suuren koulukomitean
jäsenenä koko sen toiminta-ajan (v:sta 1906).
Julkaissut „Kasvatusopin historian pääpiirteet",
I, II (1890, 1892).
3. Gustaf Laurentius S., edellisen veli,
ks. K i v e k ä s, L a u r i.
4. Josef Daniel S. (s. 1854), arkkitehti,
edellisen veli. Läpikäynyt Helsingin
polyteknilli-sen koulun insinööriosaston 1873-77, opiskeli 1878
ylimääräisenä arkkitehtuuriosastolla. Vv. 1878-80
jatkanut rakennustaiteellisia opintoja Stuttgartin
polyteknillisessä opistossa. Harjoittanut
yksityispraktiikkaa. varsinkin kirkkojen rakentajana
sekä myös urakoitsijana; toiminut 1881-83
Helsingin koneenkäyttäjä-työnjohtaja-rakennusmes-tarikoulussa, perusti 1883 samanlaisen koulun
Kuopioon ollen sen johtajana 1883-84; Helsingin
teollisuuskoulun huonerakennusopin lehtorina
1886-1915, jolloin siirtyi Tampereen
teollisuus-kouluun. Kirjallisia y. m. töitä:
,,Linjaalipiirustuksen alkeet I-V" ja „Mallipiirustuksia
käsityö-opetusta varten kansakouluissa", Rakennuspii-
rustuksia I" ja „Huonekalupiirustuksia".
Ottanut vaikuttavasti osaa arkkitehtiklubin
toimintaan varsinkin klubin perustamisen alkuaikoina.
Stendhal ks. Beyle, Marie Henri.
Stenhammar /-f-/, Wilhelm (s. 1871),
ruots. säveltäjä ja pianisti. Sjögrenin oppilas,
laulusäveltäjänä tunnetun Ulrik S:n (1829-75)
poika. Opiskeli Berliinissä 1892-93; tuli 1898
Tukholman filharmonisen seuran johtajaksi ja
1900 toiseksi teatterikapellimestariksi; toimi
sittemmin orkesterinjohtajana Gööteporissa (v:een
1914). Sävelsi 2 oopperaa („Tirfing", 1898;
„Sol-haugin juhla", 1890), sinfonian, pianokonserton,
lauluja y. m. I. K.
Stenij, Sten Edvard (s. 1857), suom.
teologi, yliopp. 1874, fil. kand. 1882, fil. lis. 1887,
teol. kand. 1888, teol. lis. (Upsalassa) 1900, teol.
toht. 1907, Raamatun alkukielten apulaisena
yliopistossa 1889-1902, U:n T:n selitysopin
professorina v:sta 1902, raamatunkäännöskomitean
jäsen v:sta 1886. Julkaissut m. m. ,,De Syriaca
libri Jobi interpretatione" (1887),
„Genesis-kir-jan hebrealais-suomalainen sanasto" (1891),
„Ga-latilaiskirjeen tekstin yhtenäisyydestä" (1896),
„Hebrean kielen kielioppi" (1899), „Die
altara-bische übersetzung der Briefe an die Hebräer, an
die Römer und an die Corinther" (1901),
,,Paavalin lähetysmatkat" (1909). E. K-a.
Steninge [stë-J, allodisäteri Karunassa,
alus-tiloineen 21/3 manttaalia, n. 600 ha. Laivaliike
Turusta. Tilan nimi oli aikaisemmin Järksala,
joka tila mainitaan jo 1405. S. oli 1600-luvun
alussa Mellin- ja sittemmin seur. vuosisadalle
saakka Galle-suvulla, myöhemmin 1700-luvulla ja
1800-luvun alussa Lagerflyeht-, Hildebrand- ja
Bonde-suvuilla sekä sitten lähes vuosisadan
(n. 1806-97) Wikström-suvulla. Nyk. omistaja
(1916) tilanomistaja B. W. Lindell.
Päärakennus on 1700-luvulta. A. Es.
Stenius [stenjus], suom. suku, jonka sanotaan
olevan kotoisin Kivenojan kylästä
Punkalaitu-melta. Sen haara on Stenij-suku.
1. Jaakko S. vanhempi (1704-66), pappi,
maanviljelijä; yliopp. 1724, vihittiin papiksi
1729; tuli 1731 Artjärven kappalaiseksi, 1740
Pielisjärven kirkkoherraksi. S. toimi
tarmokkaasti ja menestyksellä luku- ja kristinopintaidon
parantamiseksi takapajulle jääneessä Pielisjärven
seurakunnassa. Vv. 1741-42 hän otti tehokasta
osaa Karjalan puolustuksen järjestämiseen.
Suurimman maineen hän kuitenkin saavutti
pitäjänsä taloudellista vaurastumista tarkoittavalla
toiminnallaan. S. harrasti varsinkin
hallaperäis-ten soiden kuivaamista ja korpien viljelemistä
saaden tämän johdosta kansalta nimen
„Korpi-Jaakko". Hänen esimerkkiänsä seurasivat pian
talonpojatkin, ja näin hänen toiminnastaan koitui
hyviä hedelmiä koko Pohjois-Karjalalle.
1760-luvulla S. oleskeli vuosikausia Tukholmassa ajaen,
vaikka ei ollut pappissäädyn jäsen, valtiopäivillä
Karjalan asioita; julkaissut m. m. lentokirjasen
,,Kort underrättelse om kjärr och mossar samt
deras nyttiande" (1742).
2. Jaakko S. nuorempi (1732-1809),
pappi, koskien perkaaja, edellisen poika; yliopp.
Upsalassa 1748, fil. kand. Turussa 1755; tuli
1760 dosentiksi, 1768 isänsä jälkeen Pielisjärven
kirkkoherraksi. V. 1757 S. kutsuttiin jatkamaan
Samuel Chydeniuksen aloittamia koskenperkaus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
