Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stevens ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
Stjerneld—Stiernman
52
(1823), joista sittemmin on ilmestynyt yIiii uusia
parannettuja laitoksia. J. F.
Stiemeld [särn-], Adolf Ludvig (1755
1835), vapaaherra, ruots. politikko, hist.
asiakirjain kokooja; palveli ensin sotilaana,
sittemmin hoviviroissa; kuului v:n 1789 valtiopäivillä
aateliseen vastustuspuolueeseen, vangittiin sen
johdosta ja pidettiin vankeudessa v.een 1790.
S. perusti seuran „Sainfundet för utgifvande af
handskrifter rörande Skandinavieus historia" ja
Gripsholmassa olevan muotokuvakokoelman.
Hänen poikansa Gustaf Nils Algernon
Adolf S. (1791-1868) oli ulkoasiainministerinä
1838-40 ja 1848-56.
Stiernhielm ]särnjelm], Georg (1582-1672),
ruots. runoilija ja tiedemies, köyhän
vuorityö-miehen poika, joka päästyään Upsalan
yliopistoon otti nimen Lilliä ja joka sittemmin
aateloitiin nimellä S. Nimitettiin 1630 Tarton
hovioikeuden asessoriksi, kutsuttiin 1642
Tukholmaan ottamaan osaa vanhan maanlain
uudestaan toimittamiseen, vaikutti sitten tiedemiehenä
ja runoilijana pääkaupungissa v:een 1651,
jolloin palasi Liivinmaalle: oleskeltuaan siellä useita
vuosia hän taas tuli Tukholmaan, missä viimein
nimitettiin vastaperustetun Antikviteettikollegin
johtajaksi 1667. S:n tieteelliset teokset
käsittelevät muinaistutkimusta, luonnontiedettä, lain
oppia, filosofiaa, matematiikkaa ja ennen
kaikkea kielitiedettä. Hänen tutkimuksistaan on
suuri osa jäänyt julkaisematta. Kielentutkijana
S. on sangen huomattava. Hän ei hallinnut
ainoastaan klassillisia ja uusia kieliä, hän oli
myöskin syventynyt germaanilaisiin
muinaiskie-liin, kuten muinaisruotsiin, islannin kieleen,
muinaissaksaan ja gootin kieleen: sitäpaitsi oli
hän ainakin jonkun verran tutustunut suomen,
viron, lapin ja unkarin kieleen. Näiden
opinnoiden tuloksina mainittakoon sanakirja „Gambla
Svea oeh Götha Måles Fatebur", josta vain alku
valmistui, sekä hänen latinan- ja
ruotsinkielisillä käännöksillä varustamansa „Västgötalagen"in
ja Ulfilaan goottilaisen raamatunkäännöksen
painokset. Useimmat muut tutkielmat ja
kirjoitukset eivät ole tulleet painetuiksi. S. vastusti
silloista yleistä mielipidettä, että heprean kieli
olisi katsottava alkukieleksi. Hänen
mielipiteensä oli, ettei mikään kieli ollut läpi
aikojen pysynyt muuttumatonna, vaan yhteinen
alkukieli oli hajaantunut, eri murteisiin, näistä
syntynyt eri kieliä, joiden murteista taas oli
kehittynyt uusia kieliä. Aivan itsenäisesti S-
myöskin tuli siihen johtopäätökseen, että suomi, viro
ja lappi ovat sukua unkarin kielen kanssa.
Mui-naistutkijana S. täydellisesti oli aikansa lapsi:
ruotsalaiset polveutuivat muka Noakin
pojanpojasta Magogista. — Varsinaisen
merkityksensä S. on saavuttanut runoilijana, vaikka
hänet siksi saattoi enemmän
isänmaallis-kielelli-nen kuin tosirunollinen innostus. Hän toteutti
Ruotsissa myöhäisrenesanssin ohjelman:
kansallinen aihe antiikkisessa puvussa; hän toi
runouteen koko joukon uusia taiderunouden muotoja
(kuusimittarunoja, aleksandriineja, sonetteja
y. m.) ja rakensi runomitan korolle eikä
laajuudelle. Kristiina kuningattaren aikana hän hovin
juhlia varten sepitti joukon baletteja ja
ilveilyjä (esim. ,,Then fångne Cupido"), joilla tosin
ei ole mitään suurempaa runollista arvoa, mutta
jotka osoittavat hänen suurta
muodonvallitsemis-taitoansa. Näiltä ajoilta on myöskin hänen
etevin runotuotteensa, opetusrunoelma ..Hercules"
(aiheena Herkules tienhaarassa). Huolimatta
antiikkisesta asustaan se on aitoruotsalainen
runoelma, sen ajan arvoinen, jona se on syntynyt,
saarnaten voiman ja velvollisuuden voittoa
turhuudesta ja huikentelevaisuudesta. Huomiota
ansaitseva on niinikään S:n runoelma
„Bröllopps-Besxvärs Ihugkommelse", joka aloittaa
suurvallan-aikakauden häärunojen pitkän sarjan. Loistavalla
realismillaan ja raikkaalla elämänilollaan se vie
hättää nykyaikaistakin lukijaa. Runossa ilmenee
samalla S:n iloinen maailmankatsanto, josta
hänen oma sep’ittämänsä hautakirjoitus ,,Vixit, dum
vixit, Uetus" (=„eli iloisena ikänsä kaiken") on
todistuksena. Merkityksensä „Ruotsin runouden
isänä" näyttää S. itse oivaltaneen, koska hän
ensimäiselle runokokoelmalleen antoi nimen
..Musæ Suethizantes, Thet är Sång-Gudinnorna
Nu först lärande Dichta och Spela på Svenska".
R. S.
Stiernhöök [särn-], Johan (1596-1675),
..ruotsalaisen oikeustieteen isä"; synt.
Taalainmaasta, josta otti nimekseen Dalecarlus;
yliopp. Upsalassa 1619; teki useita opintomatkoja
ulkomaille; oikeus- ja valtiotieteen lehtori
Ves-teroosissa 1624. Tuli asessoriksi Turun
hovioikeuteen 1630; oli 1636-40 samalla Pohjois-Suomen
laamannikunnan alilaainannina. S. oli
ensimäi-nen oikeustieteen professori Turun akatemiassa;
1641-46 Ahvenanmaan tuomarina. Muutti 1647
Ruotsiin tullen revisionisihteeriksi, s. o.
hallitsijan ratkaistaviksi lykättyjen oikeusasiain
esittelijäksi. Aateloitiin 1649 nimellä S. Suurimman
maineensa S. sai 1672 julkaisemallaan teoksella
svealaisten ja göötalaisten vanhasta oikeudesta
(,,De jure sueonum et gothorum vetusto"). Ollen
ensimäisiä, jotka tieteellisesti käsittelivät
germaanilaista oikeutta hän osoittaa perinpohjaista
oppia ja tervettä kritiikkiä pysyen vapaana
aikalaistensa mielikuvituksista. S. oli myös
tärkeiden lakikomissionien jäsenenä; v:n 1653
rikos-järjestys on hänen laatimansa; suoritti useita
valtiollisia tehtäviä. G. R.
Stiernkors ks. Särkilahti.
Stiernman [särn-], Anders Anton von
(1695-1765), ruots. historiantutkija, tuli 1719
antikviteettiarkiston kanslistiksi, 1725
reistraat-toriksi, 1732 aktuaariksi ja 1740 sihteeriksi.
Virassaan S. osoitti suurta uutteruutta ja kykyä,
ja häntä käytettiin siitä syystä monessa
muussakin toimessa, valiokunnissa j. n. e. V. 1743 hänet
korotettiin aatelissäätyyn, jonka jälkeen hän oli
mukana valtiopäivilläkin, ja tuli 1747
kanslianeuvokseksi. Mielipiteiltään hän kuului
myssyihin. Monen virkatoimensa ohella S. kuitenkin
ehti omistaa aikaa mielityöhönsäkin, hist.
tutkimukseen, ja historian alalta julkaista koko
joukon tärkeitä kokoelmateoksia, joista ensi sijassa
ovat mainittavat ,,Alla Riksdagars och Mötens
Besluth ifrån år 1521 intill år 1731" (3 os. ynnä
liiteosa, 1728-43), „Svea och Götha
Höfdinga-Minne" (1741, 2:nen osa pain. 1835), ..Stadgar
och "Förordningar rörande Commerce-, Oeconomie-,
Politie-väsendet i Sverige" (6 os., 1747-75) ja
,.Matrikel öfver Svea Rikes Ridderskap och Adel"
(2 os., 1754-55). Suomen kirjallisuudenhistorialle
erittäinkin on tärkeä hänen esikoisteoksensa „Aboa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
