Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stipa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
S:t Karins—Stoa
60
kulkee Trondhj emistä lähtevät Nordlundin-rata
Ruotsin puolelle.
S;t Karins ks. Kaarin a.
St. Louis ks. Saint Louis.
S:t Marie ks. Mauri a.
S:t Michel ks. Mikkeli.
S:t M&rtens ks. M a r 11 i 1 a.
Stoa, stoalaisten filosofinen oppikunta, on
saanut niinensä sen johdosta, että oppilaat,
(„pylväistöläiset") kokoontuivat erääseen Stoa
poikile „kirjava pylväistö" niiniseen pylväistöön.
Oppikunnan perusti n. 300 e. Kr. Zenon, joka
alkuaan oli kyynikko; häntä seurasivat
johtajina Kleanthes ja Khrysippos (ks. n.).
Roomassa stoalaisuus voitti monta tunnustajaa;
sen kuuluisimmat edustajat ovat Panaitios,
Seneca, vapautettu orja Epiktetos, jonka
kansanomaiset opit monessa kohden ovat
kristinuskon moraalin kaltaisia, sekä keisari Marcus
Aurelius (ks. n.). Oppineet stoalaiset
kävivät filosofista taistelua skeptillistä Akatemiaa
vastaan, esittäen huomattavia, etenkin
sielutie-teellisiä ja loogillisia oppeja. Stoalaisten
perustamat koulut pysyivät pystyssä aina pakanallisten
filosofikoulujen lakkauttamiseen asti, mikä
tapahtui Justinianuksen aikana.
Stoalainen filosofia on monessa suhteessa
epikurolaisen (ks. Epikuros) vastakohta.
Epikurolaiset olivat karkoittaneet jumalat, joihin
kuitenkin uskoivat, maailman hallinnosta; Stoan
pääoppeja taas oli, että kaikki mitä tapahtuu,
tapahtuu Kaitselmuksen salliman mukaan. Mutta
mitään persoonallisia jumal-olentoja stoalainen
filosofia ei tunne, vaikkakin stoalaiset katsovat
yhteiskunnalliseksi velvollisuudekseen palvella
valtion jumalia. Jumaluus on stoalaisille
kaikkialla läsnäoleva syiden syy, maailman
järkähtämätön laki. joka kaikkialla toimii
tarkoituksenmukaisesti. Yhtä vähän kuin aakkosten 24
kirjainta sikinsokin heitettyinä, vaikkakin niitä
iät kaiket sekaisin pudisteltaisiin, voisi koskaan
järjestyä yhdeksi Iliadin säkeeksi, yhtä vähän
on maailma, niinkuin epikurolaiset väittävät,
voinut syntyä sokeiden voimien leikistä;
epätäydellisestä ei voi ajatella minkään
täydellisemmän syntyvän. Jumalan tahto on kaiken pohja;
pahan olemassaolokaan ei saa stoalaisia
epäilemään maailman ehdotonta
tarkoituksenmukaisuutta. Maailman menoa on katseltava suurin
piirtein, eikä osa saa valittaa siitä, mitä sille
kokonaisuuden vuoksi tapahtuu. Alistuuhan
jumaluus itsekin alusta aikain säädettyyn
maailmanjärjestykseen. Jumala näet ei ole
erillään maailmasta; kaikki mikä on. on jumalal
lista ja vain erilaisia jännit.ysasteita yhdestä
jumalallisesta perusprinsiipistä. Stoalaisten
teoreettinen filosofia kehittää etenkin Herakleitoksen
oppia, joka koski tulta olioiden olemuksena. Alussa
on olemassa vain Jumala, luova tuli-ilma, palava
eetteri; siitä kehkeytyy luonto liekehtivän
alku-cetterin olomuotoina; tulivuoret ja lämpimät
lähteet, kivestä kirpoavat kipinät, taivaalle syttyvät
tähdet, kaikki viittaavat tähän jumalalliseen
alku-liekkiin, jota nimitetään myöskin viidenneksi
alkuaineeksi, quinta essentiaksi. Sielummekin ja
sen ominaisuudet ovat olomuunnoksia tuosta
jumalallisesta alkuaineesta; viisaus esim. on
eräänlainen jumalallisen alkutulen tapainen
sielun täydellinen puhtaustila. Tahtomme, väittävät
stoalaiset, ei ole, kuten epikurolaiset opettivat,
vapaa; kaikella nim. on syynsä, senvuoksi olisi
poikkeuksen tekeminen tahtoon nähden sama
kuin väittää, että jotakin voi syntyä tyhjästä.
Katumuksen tuskat kiduttaisivat sieluamme,
viisaan mielenrauha järkkyisi, jollemme olisi
vakuutettuja siitä, että kaiken, mikä tapahtuu, täytyy
tapahtua. Stoalaiset pelastavat kuitenkin
perinnäiset moraalikäsitykset huomauttamalla, että
koska emme tunne syitä, jotka määräävät asiain
menon, on meidän kunakin hetkenä toimittava
ikäänkuin olisimme vapaita. Mutta meidän on
huomattava, että mitä tapahtuneekin, se on
tapahtunut välttämättömyyden pakosta ja meidän on
siihen mukauduttava, — siten kohoamme kaikesta
huolimatta kohtalomme yläpuolelle. Stoalaisen
hyve- ja onnellisuusopin korkein ohje on
nautinnon vastakohta, ylpeä ja lujatahtoinen
kieltäymys ja alistuminen. Muistaen, että kohtalomme
on määrätty luonnon kaikkeuden laeissa, jotka
eivät ole muuta kuin jumalallisia tarkoituksia,
saamme voimaa kestämään kaikkia niitä,
vaikeuksia, joita elämä tuo mukanaan; tämän
tiedon kautta kohoaa viisas jumalten vertaiseksi,
vaikkakin hän ulkonaisesti olisi orjista
viheliäisin. Täten hän voi kieltää kärsimykset,
kieltää niiden olevan mitään pahaa; kestä ja
kieltäydy (sustine et aistine) on stoalaisten
tunnuslauseita; ,,miten halveksittava olio onkaan
ihminen", sanoo Seneca, „jollei hän kohoa
inhimillisen yläpuolelle". Rikkaus tahi köyhyys, kunnia
tahi häpeä, terveys tahi sairaus, elämä tahi
kuolema, kaikki mikä ei johdu meissä asuvasta
juma-lallisimmasta, nim. sielustamme, on yhdentekevää
onnellemme. Vapautuneina inhimillisen
heikkouden synnyttämistä toiveista ja
mielenliikutuk-sista, jotka ovat sielun sairautta, meidäu on
muodostettava elämämme johdonmukaiseksi,
samaten kuin maailman perusjännitys, jumala,
muodostelee luonnon ankaran järjestyksen mukaiseksi
ja satunnaisesta pahasta huolimatta yhtenäiseksi
sopusoinnuksi. Huolimatta tästä ankaruudestaan
itseänsä kohtaan stoalaiset osoittavat
lähimmäisilleen jaloa ihmisyyttä; he opettavat, että
ihmisrakkaus on lain perusta ja ettei ketään, ei edes
vihollista, saa vahingoittaa. Samoinkuin maailma
on elävä, jumalallisen järjen läpitunkema
kokonaisuus, samoin on ihmiskuntakin yksi ainoa
ruumis, jossa kunkin jäsenen tulee toimia
kokonaisuuden parasta alinomaa silmälläpitäen. On
vastoin luonnon järjestystä olla haitaksi toisten
toiminnalle, sensijaan että auttaisimme
toisiamme. Stoalaiset paheksuvat vihaa ja kostoa;
vaikka toiset ovat pahoja, ei se saa viisaan
jär-kähtämättömyyttä häiritä; kaikki kiihottuminen
on ala-arvoista viisaalle eikä viisaan mielentila
voi olla riippuvainen toisten ihmisten
kelvottomuudesta. Ylipäänsä kuvataan viisasta jumalan
kaltaiseksi ihannekuvaksi; viisaus on sielun
olemista täydellisimmässä jännitystilassa ja se
saavutetaan yhdellä kertaa — kohta, missä
stoalainen psykologia näyttää olevan sukua
uskonnollisen herätyksen psykologialle. Selvä käsitys
maailman turhuudesta on välttämätön tie tähän
viisauteen; sentakia ennakkoluulojen ja väärien
arvojen paljastaminen tulee pääkappaleeksi
stoalaisten mielenylentämisopeissa.
Stoalaiset tahtovat auttaa ihmistä pääsemään
kiusauksista ja kärsimyksistä, kehottamalla repi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
