Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stoalainen oppikunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
61
Stoalainen oppikunta—Stockholms Iän
m ään ne juurineen pois, kerta kaikkiaan
karaisemaan itsensä. Vapautuksessa, johon he
pyrkivät, on jotakin sielun silpomista: se harras
idealismi, jota he osoittavat, tulee väkinäisen
pinnis-tyksen, melkeinpä kouristuksen luonteiseksi.
S. uskoo liikoja ihmisen sielunjännitys- ja
itsensä-hillitsemiskvvystä; mutta suurenmoisempaa ja
ylevämpää moraalijärjestelmää ei filosofian
historia tunne. IP. Barth, „Die S." (1903).] R. L.
Stoalainen oppikunta ks. S t o a.
Stoalaisuus ks. S t o a.
Stobaios [-a’-], Johannes (lat. Stobceus)
(n. 500 j. Kr.), kotoisin Makedonian Stoboi
kaupungista, toimitti antologian („Anthologion"),
joka sisältää filosofisia, eetillisiä, valtiollisia,
taloudellisia y. m. otteita yli 500 kreik.
runoilijan ja proosakirjailijan teoksista. Antologian
molemmat osat esiintyivät keskiajalla
itsenäisinä teoksina: „Eklogai" (lat. „Eelogæ physicæ
et ethicæ") ja „Anthologion" (lat. „Florilegium"
t. „Sermones"). Lukuisten hävinneestä
kirjallisuudesta tehtyjen sitaattiensa vuoksi tämä teos
on erittäin arvokas. S:n antologian ovat
julkaisseet Wachsmuth (I, II, 1884) ja Hense (III,
1894. IV 1, 1909). E. R-n.
Stobbe [st-], Johann Ernst Otto
(1831-87), saks. oikeusoppinut, v:sta 1872
professorina Leipzigissä. Hänen teoksistaan, joista
varsinkin saksalaista oikeushistoriaa ja
yksityisoikeutta koskevat ovat tärkeät, mainittakoon:
„Geschiehte der deutschen Rechtsquellen" (1860,
1864), „Handbuch des deutschen Privatrechts"
(1S71-85), „Beiträge zur Geschichte des deutschen
Rechts" (1865), „Die Juden in Deutschland
wäh-rend des Mittelalters" (1866). J. F.
Stobée [-W], Lorentz Kristoffer
(1676-1756), ruots. sotilas ja politikko, alkuperäinen
nimi S t o b æ u s. S. tuli 1699 linnoitusväen
upseeriksi ja lähetettiin vähää myöhemmin
Suomeen ottamaan osaa rajalla suoritettaviin
varus-tustöihin. V:sta 1702 hän toimi Viipurin ja
Käkisalmen linnoitusten vahvistamiseksi ja
laajentamiseksi. V. 1710 hän Viipurin
antaumuksessa joutui venäläisten vangiksi, mutta karkasi
1715 sotavankeudesta: toimi sittemmin
linnoitustöissä Skånessa ja seurasi 1718 Kaarle XII :ta
Norjaan. Kuninkaan kuoleman jälkeen S. rupesi
holsteinilaisen puolueen johtajaksi ja istui
jonkun aikaa aiheettoman syytöksen nojalla
vankeudessa. V. 1739 S. tuli kenraalimajuriksi ja
linnoitustoimen johtajaksi, 1741 maaherraksi ja
viikomentajaksi Gööteporiin, joista viroista erosi
1749; valittiin 1739 tiedeakatemiaan. J. F.
Stockach [stokah], kylä Badenissa. Sen
luona 25-26 p. maalisk. 1799 Itävallan
arkkiherttuan Kaarlen johtamat itävaltalaiset (46,000)
voittivat kenraali Jourdan’in komentamat
ranskalaiset (38,000). Voittajain mieshukka 13 %,
voitettujen 10,s %. Taktillinen arvo 0,u. -Islcm-,
Stockf leth (stokflet ], Niels Joachim
Christian Vibe (1787-1866), norj. pappi ja
lähetyssaarnaaja, yliopp. 1803, suoritti 1811
upseerintutkinnon, otti 1813-14 (Tanskan
palveluksessa) osaa Napoleonin sotiin; erosi
sotapalveluksesta 1824, antautui papinuralle ja
nimitettiin papiksi Ruijaan, ensin Vesisaareen (1825)
ja sitten Lebesbyhyn (1828). Ruijassa S. ryhtyi
erikoisesti harrastamaan lappalaisten kristillistä
valistamista; tätä tarkoitusta varten hän innok-
kaasti alkoi tutkia lapin kieltä, asettuen samalla
yhteyteen sen ajan lapin ja suomen kielen
tutkijain (m. m. Raskin) kanssa. V. 1839 S. erosi
virastaan voidakseen kokonaan antautua
varsinaiseen lähetystyöhön sekä tieteellis-kirjallisiin
toimiinsa. 1840-luvun loppupuolelta alkaen hän
Kristiaanian yliopistossa (papiksi aikovia
varten) antoi lapin ja suomen kielen opetusta.
V. 1853 S. erosi kaikista, virkatoimistaan ja eli
loppuikänsä Sandefjordissa. — Lapin kielen
tuntemista S. huomattavasti on edistänyt
julkaisemalla Norjan lapin kieliopin ja sanakirjan:
„Grammatik i det lappiske sprog" (1840),
„Norsk-lappisk ordbog" (1852; hänen käsinkirjoitettua
lappalais-norjalaista sanakirjaansa J. A. Friis
käytti sanakirjatöissään hyväksensä).
Kansatieteellisiä aineksia Norjan lappalaisista ja
suomalaisista sisältävät „Bidrag til kundskab om
fin-nerne i kongeriket Norge" (1848) ja „Bidrag til
kundskab om qvænerne i kongeriket Norge" (1848).
Lähetysmatkoistaan S. tekee selkoa
päiväkirjassaan ,,Dagbog over mine missionsreiser i
Fin-marken" (1860) ja kirjeissään („Breve fra Niels
J. Chr. V. Stockfleth 1825-1854", julk. piispa
J. N. Skaar, 1896). Sitäpaitsi hän Norjan
lappalaisia varten julkaisi joukon oppi- ja
hartauskirjoja sekä käänsi Uuden testamentin lapiksi
1840. S :n ansioksi on myös luettava, että lapin
kieltä ruvettiin käyttämään Norjan lappalaisten
opetuskielenä kirkossa ja koulussa (vrt.
Lappalaiset, palsta 571). Y. TV’.
Stockfors [stok-J, puuhiomo ja saha
Pyhtäällä, Kymijoen Pernon-S:n haarassa olevan
S:n-kosken (put.-kork. 8,i m, melkein
äkkijyrkkä, 2,916 hevosv. keskiveden aikana)
varrella (omistaja Aktiebolaget S.,
osakepääoma 1,5 milj. mk.). Puuhiomo perust. 1902; sen
valmistusmäärä vuosittain liki 20,000 ton.
hiottua puumassaa. Sahan (höyrysaha) sahaus n.
3,000 standerttia. Työväestö yhteensä n. 250
henkeä. — Sähkövoimaa otetaan samassa Kymijoen
haarassa olevasta Klåsarön koskesta (put.-kork.
3,s m, 2,584 hevosv. keskiveden aikana). —
Tuotteiden lastauspaikat Kotka ja Spjutsund. —
Yhtiön hallussa (v:sta 1903) on S:n ratsuvelvollinen
säteri (0,se manttaalia), Pyhtään pitäjässä
Itä-Kirkonkylässä. Se kuului Ruotsinvallan aikana
m. m. Björnram-, Wildeman-, Boije af Gennäs- ja
Creutz-sukujen tiluksiin.
Stockliausen [stokhauzon], Julius
(1826-1906), saks. laulaja ja laulupedagogi, Manuel
Garcian oppilas. Saavutti jo nuorena mainetta
konserttilaulajana. Johti 1862-67 Hampurin
filharmonisia konsertteja ja lauluakatemiaa sekä
1874-78 Sternin lauluseuraa Berliinissä. Perusti
1879 Frankfurtissa oman lauluopiston. Julkaisi
laulunopetusjärjestelmän 1886-87. I. K.
Stockholm ks. Tukholma.
Stockholms Dagblad [stok- dägbläd],
Tukholmassa ilmestyvä jokapäiväinen sanomalehti;
per. 1824: maltillis-vanhoillinen; päätoimittaja
v:sta 1904 K. Hildebrand.
Stockholms Iän [stok- Ien], lääni
Keski-Ruot-sissa, Pohjanlahden, Ahvenanmeren ja Itämeren
rannikolla, Mälar-järven itäpään molemmin
puolin, käsittää Uplandin ja Södermanlandin
maakuntien itäosat, paitsi hallinnollisesti erillään
olevaa Tukholman kaupunkia; 7,812 km2 (josta
368 km2 sisävesiä), 225,787 as. (1915), 30km2:llä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
