Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sture ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
Sture
102
aikoihin myöskin sekaantumaan Liivinmaan
ritarien ja Riian piispan väliseen riitaan, asettuen
piispan puolelle. Välirauha saatiin kuitenkin
1488 aikaan ritarien kanssa, mutta Liivin asiat
tuottivat hänelle senkin jälkeen huolta, ja vielä
suuremmassa määrässä sodan uhka Venäjän
puolelta. Ryöstöretkiä oli tehty Suomen puolelle
jonkun aikaa, ja 1490 pelättiin suurempaa
hyökkäystä, jonka vuoksi S. tuli silloin Suomeen
melkoinen sotajoukko mukanaan, palaten talvella
takaisin Pohjanlahden ympäri. Seur. v. hän
jälleen kävi Suomen saaristossa nähtävästi myöskin
Suomen puolustusta varten; venäläiset näet
esiintyivät yhä uhkaavammin eivätkä tahtoneet
uudistaa 1486 5:ksi vuodeksi tehtyä
rauhansopimusta, jota paitsi Hannu kuningas teki 1493
salaisen sopimuksen heidän kanssaan. S. sai niin
vähän puolenpitoa Ruotsin herroilta, että hän
lupasi luopua valtionhoitajantoimesta, mutta
neuvoskunnan hartaasta pyynnöstä jäi paikalleen.
V. 1495 hän taas tuli Suomeen tuodakseen apua
venäläisten piirittämälle Viipurille, mutta Knut
Posse (ks. t.) sai vaaran torjutuksi, ennenkuin
S. ennätti avuksi, eikä hän voinut estää venä
Iäisiä ryöstämästä Hämettäkään. Jättäen Suomen
puolustuksen Svante Niilonpoika Sturelle (ks. t.)
hän palasi Ruotsiin, tuli takaisin seur. v., mutta
riitaantui silloin Svante Sturen kanssa, joka
luopui päällikkyydestä ja meni Ruotsiin, jonne
S:kiu, peläten Svanten rupeavan vehkeilemään
häntä vastaan, palasi. Ruotsissa oli sillä välin
vastarinta kasvanut, ja kun Hannu kuningas tuli
sotavoimalla Tukholman edustalle, luopui S. ensin
vastarintaa yritettyään valtionhoitajantoimesta ja
tunnusti Hannun kuninkaaksi 1497, saaden häneltä
läänitykseksi koko Turun hiippakunnan,
Nykö-pingin läänin y. m., joista kuitenkin osa pian
otettiin pois. Ruotsin herrojen ja S:n välillä
syntyi kuitenkin Hemming Gadin (ks. t.)
välityksellä sovinto; Hannu karkoitettiin ja S.
valittiin taas 1501 valtionhoitajaksi; 1502 hän kävi
Suomessa, saaden senkin haltuunsa. S. kuoli
matkalla Jönköpingissä 1503. Hän oli voimakas ja
isänmaallinen rahvaan suosima mies, joka laski
pohjan Ruotsin kansalliselle itsenäisyydelle.
2. Svante Niilonpoika S. (1453-1512),
Ruotsin valtionhoitaja, kuului Natt och Dag
nimiseen sukuun, mutta hänen äitinsä oli erästä
Holsteinista peräisin olevaa Sture-sukua, ja S.
otti hänen sukunimensä. V. 1482 hän pääsi
valta-neuvostoon ja sai läänityksiä, m. m.
Ahvenanmaan, oli venäläissodan aikana 1496 päällikkönä
Suomessa, mutta riitaantui Sten Sturen kanssa,
liittyi unionipuolueeseen, ja Hannu kuninkaan
kruunauksessa 1497 hänet lyötiin ritariksi,
nimitettiin marskiksi, ja 1498 hän sai Elfsborgin
linnan päällikkyyden. S:n ystävyys kuningasta
kohtaan jäähtyi pian, ja sovinnon tehtyään Sten
Sturen kanssa hän auttoi tätä uskollisesti
tanskalaisia karkoittamaan. Sten Sturen kuoltua hänet
valittiin valtionhoitajaksi 1504, kävi sam. v.
Suomessa, ottaen täällä olevat linnat haltuunsa sekä
neuvotteli Venäjän kanssa rauhansopimuksesta,
joka jonkun ajan kuluttua saatiinkin aikaan
20:ksi vuodeksi, 1510 se pitennettiin 60 :ksi
vuodeksi. S:n aika ei ollut onnellinen, sillä Tanskan
kanssa oli yhtämittaisia taisteluita, joista
Suomikin sai kärsiä, kun Severin Norrby ja hänen
alapäällikkönsä Otto Rud ryöstelivät maamme
rannikoita, hävittäen 1509 Turkuakin. Sisällinen
sotakin oli syttymäisillään Ruotsissa, siellä
kuu eräs Sten Kristerinpoika (Oxenstierna)
valmisti kapinaa, ja valtaneuvostokin vaati S:ea
eroamaan. Hänen äkkinäinen kuolemansa esti
kapinan syttymästä.
3. S te n S.’n u o r e m p i (1492- [tai 1493]-1520i.
Ruotsin valtionhoitaja, edellisen poika, tuli isänsä
kuoltua 1512 valtionhoitajaksi, vaikka
unioni-puolue tahtoi hänet syrjäyttää, kävi sam. v.
Suomessa hallintoa järjestämässä. S. osoitti tarmoa
ja kykyä hallitusmiehenä, mutta siitä huolimatta
unionipuolue arkkipiispa Kustaa Trollen
johtamana alkoi vehkeillä häntä vastaan, kääntyen
Tanskan kuninkaan Kristian II :n puoleen. Tämä
tuli laivastolla 1517 Tukholman läheisyyteen,
mutta S. voitti hänet, eikä seur. v:kaan tehty
retki onnistunut; mutta kun suuri tanskalainen
joukko 1520 tuli Länsi-Göötanmaahan, haavoittui
hän tätä vastaan taistellessaan Bogesundin luona,
ja rientäessään Tukholmaan kuoli matkalla reessä
Mälarin-järven jäällä.
4. Svante Steninpoika S. (1517-67),
edellisen poika, vietiin Tukholman antauduttua
Kristian II:lie äitinsä Kristina Gyllenstiernan
kanssa Tanskaan vankeuteen; joutui sittemmin
ulkomaan matkalla ollessaan lybeckiläisten
vangiksi, jotka koettivat saada hänet ryhtymään
kapinaan Kustaa Vaasaa vastaan. Palattuaan
Ruotsiin 1537 hän sai Stegeborgin linnan ja
läänin, ja 1543 Kustaa Vaasa antoi hänelle
Leckön linnan ja läänin palkinnoksi siitä
uskollisuudesta, jota hän osoitti kun kapinanjohtaja
Dacke oli pyytänyt häntä rupeamaan
valtakunnan hallitsijaksi; tuli 1544 valtaneuvokseksi ja
kutsuttiin 1559 kuninkaan salaiseen
neuvoskuntaan sekä nimitettiin Smälandin laamanniksi.
Aluksi S. oli myöskin Eerik XIV;n suosiossa,
joka nimitti hänet valtamarsalkaksi, ja antoi
hänelle ensimäisen sijan 1561 kreivin arvon
saaneiden joukossa sekä suuria läänityksiä. S.
nimitettiin 1562 Viron ja Tallinnan
kenraalikuvernööriksi, taisteli 1566 sodassa tanskalaisia vastaan.
Mutta tällöin Eerik XIV:n kauan kytenyt
epäluulo puhkesi esille; S:ea. vastaan nostettiin
syytös ja hänet vietiin Upsalaan, jossa sai
surmansa.
5. Nils S. (1543-67), edellisen poika, oli aluksi
Eerik XIV:n suosiossa, joka lähetti hänet m. m.
puolestaan naimatarjousta tekemään Englannin
Elisabetille; mutta ennen pitkää kuningas rupesi
luulemaan, että S. oli se valkotukkainen nuori
mies, jonka hän tähdistä oli lukenut
saattavan hänet onnettomuuteen. Tanskan sodassa S.
sai käskyn olla Nils Boijen apulaisena
Bohus-linnan piirityksessä; mutta kun tämä yritys ei
onnistunut, tuomittiin S. kuolemaan; kuningas
kuitenkin muutti tuomion julkiseen
häväistykseen. Sen jälkeen S. taas oli jonkun aikaa
suosiossa, ja kuningas lähetti hänet lopullisesti
sopimaan Lothringenin prinsessan Renatan kanssa
aiotusta avioliitosta. Hänen palatessaan hänen
useimmat sukulaisensa olivat vankeina, ja
hänetkin vangittiin, tuomittiin kuolemaan, ja kuningas
itse murhasi hänet Upsalassa.
6. Erik S. (1546-67), ruots. ylimys, edellisen
veli, oli hovi junkkarina Juhana herttuan hovissa
Turussa, kunnes tämä vankina vietiin Ruotsiin,
oli sitten veljiensä kanssa Tanskan sodassa, mutta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
